Hankala 3 vuotias, neuvoja please!

Meilla vahan samanlainen, paitsi etta kayttaytyy huonosti vain kotona. Puistossa tai vaikka kauoungilla on natisti ja kivaa seuraa.

Meilla isoin rangaistus tuntui olevan se, kun ei paassyt mukaan ulos. Siis mulla meni totaalisesti hermo tassa kerran ja loppujenlopuksi oli pakko paasta haukkaan happea. Otin mukaan pikkusiskon (1,5v) ja lahdettiin kavelylle ja ruokkimaan sorsia. Muksu jai siis isan kanssa kotiin ja nyt edelleen parin viikon jalkeen juttu tulee mieleen.

Meilla otetaan huonosta kaytoksesta myos niita lempileluja "arestiin". Ja jos heittelee tavaroita, joutuu ehdottomasti myos itse ne siivoamaan sitten. Toinen vaihtoehto on ,etta aiti keraa - roskasakkiin (siis lelut).

hakee huomita. tarrapalkintosysteemi? meillä kiva 3v mutta kiusaa pikkuveljeään aika paljon, meillä ei tunnu auttavaan mikään. huomiota saa ja kaipaa kavereita. kotiäiti olen ja lapsi kotona(lapset) Kun lapsi on tehnyt paljon,  ollut ulkona, mummilla ja lasten kanssa on kotonakin kiltisti.

se on seuhma jota nyt testaa teihin. eli jos sanot että jos et nyt usko niin joku rangaistus nii se pitää sitten touteuttaa, muutenhan se on ihan sama vaikka paiskisi aina sitä hiekkaa. eli vaikka lapio sitten jäähylle. jos lähtee juoksemaan tielle, laita seisomaan vaikka puun viereen ja vahdi. ?

Siis meillä on tuollainen mukelo myös, mutta olen ottanut rennosti. Kolmevuotiaat vaan on melkoisessa pöllöilyiässä, kaikki pitää katsoa loppuun asti. Huumorilla selviää, samoin ihan rehellisellä, pesunkestävällä manipuloinnilla.  Lapsella on vielä vähän hakusessa ilmeiden ja eleiden lukeminen ja se, mikä on aidosti kiellettyä ja mikä ei. Kieltämättä isoveli on joskus helisemässä, ja paljon saan puuttua kaikenlaiseen hölmöilyyn, mutta muistelen että isompi oli ihan samanlainen, mutta nykyään jo tosi fiksu ja rauhallinen.

Tsemppiä. :)

älänyt hyvä ihminen lukitse lasta kylppäriin!

Yritä palkita hyvästä ja jättää huono huomiotta.

Meillä lähes 3v tyttö ja 4v poika. Tyttö on kiusanhenki: rikkoo isoveljen leikit, saa kiukkukohtauksia jos asiat ei mene neidin mielen mukaan, karkailee ruokapöydästä, hakee ilkeilyllään huomiota, puree isoveljeä ihan yhtäkkiä jne. Ulkona ja julkisissa paikoissa on kiltti. Hoidossa pieni enkeli, isovanhempien läsnäollessa myös. Saa aina kehuja käytöksestään muualla, haluaisin kehua kotonakin mutta aika mahdotonta.

Meillä lähtee leluja arestiin, jää sisälle eikä pääsekään ulos, jää ilman jälkiruokaa jne. Ollaan keskusteltu asiasta ja katsottu silmiin, kun puhutaan ja ymmärtää tekonsa... Mutta ne auttavat hetken ja seuraava päivä on taas dejavu edellisistä. Mikään ei tunnu auttavan. Uhmaahan se, ollut aina temperamentikas. Isoveli aina ollut rauhallisempi.

Tuon ikäisellä ne seuraamukset pitää olla välittömät. Mikään tunnin päästä et saa jälkkäriä ei varmasti tehoa. Muutenkaan ei kannata käyttää ruokaa rangaistuksena tai palkintona. Oppii vaan palkitsemaan itseään herkuilla. 

Ota rattaat mukaan ulos ja jos esim juoksee autotielle niin istuu sitten rattaissa. Mä oon aika ehdoton siitä että autotiellä ei pöllöillä. Rattaat on ihan hyvä jäähypaikka jos vaan lapsi ei saa ite vöitä auki. Jos heittelee hiekkaa joko läjdetään samantein sisälle tai sitten laitat jäähylle tai otat lelut pois. 

Jäähyllä voi istua myös vanhemman kanssa jos ei muuten jäähypenkillä pysy. Istut vain selin lapseeen ja pidät kädestä kiinni jottei pääse lähtemään karkuun, mutta muuten et puhu mitään ja jätät lapsen temput huomiotta. 

Tai sitten laitat lempileluja kaapin päälle jäähylle joka toilailusta. 

Osoitat siis lapselle että kielletyillä teoilla on seuraukset, ja se seuraus ei oo se että huudat pää punasena. Pysy ite tyynen rauhallisena kun sitä suuttumista se lapsi just haluaa. 

Oletkin saanut jo paljon hyviä vinkkejä. Tukea ja rohkaisua aina välillä kaipaa, vaikka jo tietääkin kuinka toimitaan. MLL:n sivuilta löysin uhmaiästä yhden sivun, joka voi myös tukea sinua tässä elämänvaiheessa.

www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

Onnen ja ilon tunteita elämääsi ja perheeseesi myös uhman aikana!

Jos lapsi suttaa sohvan suullaan, vika on ihan aikuisten, jotka eivät ole pyyhkineet tai pesseet tai auttaneet pyyhkiään tai pesemään suuta. Asenteesi on ikävä, olet luonut huonoja kierteit. On sinun vastuullasi ne muuttaa, vika ei ole lapsen eivätkä rangaistukset muuta kierteitä.

Kiitos neuvoista! Joo, seurausten täytyisi olla välittömät. Ulkona hölmöilystä en tosin halua rangaista viemällä kotiin sisälle, koska lapsi tarvitsee ulkoilmaa ja energian purkamista. Kesällä olikin helpompaa kun lapsi sai vapaammin rymytä mökillä, ja oli iltaisin fyysisesti väsynyt. Nyt on enemmän sellaista ylikierroksilla käyntiä, mikä purkautuu kielteisellä tavalla.

Aikaa ja huomiota pitäisi antaa enemmän, samojn positiivista palautetta. Joka päivä aina yritän olla parempi ihminen. 

Olisi kiva kuulla kokemuksianne kauanko tämä vaihe kestää. Esikoisella en muista olleen tämmöistä, muuten emme ehkä olisi tehneet toista :)

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 09:32"]

Jos lapsi suttaa sohvan suullaan, vika on ihan aikuisten, jotka eivät ole pyyhkineet tai pesseet tai auttaneet pyyhkiään tai pesemään suuta. Asenteesi on ikävä, olet luonut huonoja kierteit. On sinun vastuullasi ne muuttaa, vika ei ole lapsen eivätkä rangaistukset muuta kierteitä.

[/quote]

Täsmennys: lapsi juoksee karkuun kun yritän talouspaperi kädessä lähestyä pyyhkimään suuta. Olen oppinut vikkeläksi tässä, mutta aina se joskus pääsee nauraen livahtamaan. 

samanlaisia ovat meidän lapset: vieraiden aikana, isovanhemmilla, hoidossa/koulussa jne. ollaan pikku-enkeleitä ja sitten kotona päästävät välillä ne demonit valloilleen, kun vaan vanhemmat näkevät.

Olenkin miettinyt että onko tällainen sisäsyntyistä ihmiselle vai sosiaalisesti opittua meiltä vanhemmilta. Koska tokihan minäkin raivoan vain kotona, en työpaikalla, kaupassa enkä kylässä...

mutta olisikin kiva kuulla sellaisten vanhempien kokemuksia, jotka eivät itse raivoa edes kotona, vaan osaavat olla aina sopuisasti ja leppoisasti, niin ovatko ne lapsetkin sitten aina sopuisia ja leppoisia kuten vanhempansa?

Nelonen palaa kysymään, että paljonko vietätte aikaa pienemmän kanssa aivan kahdestaan? Onhan pienemmällä joka päivä joku hetki, jolloin hän saa ainakin toisen vanhemman jakamattoman huomion? Eihän ole käynyt niin, että hän on vaan isomman jatke, joka menee siinä vasemmalla kädellä? Joskus käy niin, että ollaan kyllä huolissaan siitä, saako esikoinen yksilöllistä huomiota, mutta toisen lapsen kohdalla siitä ei jakseta huolehtia, koska ajatellaan että toinen lapsi ei vaan "tiedä paremmasta" ja siksi hänelle ei järjestetä riittävästi sekä omaa leikkirauhaa ja omia juttuja vanhempien kanssa. 

Meillä siis kolmevuoitaan vastaava käytös on usein merkki siitä, että lapsi kaipaa sellaista hetkeä, että saa olla ihan vaan kaiken huomion keskipiste. Yleensä laitetaan pienempi tuntia myöhemmin nukkumaan, joten hän saa olla sen tunnin ajan meidän silmäterä. Silloin sitä aina huomaa, kuinka vähän oikeastaan arkena ehtii pienemmän kanssa jutella ja ihastella kaikkia hänen taitojaan, tehdä kaikessa rauhassa kolmevuotiaiden juttuja hänen kanssaan, ilman että siinä on isompi ja taitavampi isoveli aina esimerkkinä vierssä, mihin pienempi ei voi koskaan yltää.

Ja tämä vinkki ei siis ole pelkästään sen vuoksi että pienempi nyt muuttuisi ja rauhoittuisi, vaan siksi että löytäisit enemmän iloa pienemmästä ja tämän seurasta. Se kummasti auttaa jaksamaan niitä huonompiakin hetkiä ja ehkäisee nalkutuskierrettä.

Nelonen palaa kysymään, että paljonko vietätte aikaa pienemmän kanssa aivan kahdestaan? Onhan pienemmällä joka päivä joku hetki, jolloin hän saa ainakin toisen vanhemman jakamattoman huomion? Eihän ole käynyt niin, että hän on vaan isomman jatke, joka menee siinä vasemmalla kädellä? Joskus käy niin, että ollaan kyllä huolissaan siitä, saako esikoinen yksilöllistä huomiota, mutta toisen lapsen kohdalla siitä ei jakseta huolehtia, koska ajatellaan että toinen lapsi ei vaan "tiedä paremmasta" ja siksi hänelle ei järjestetä riittävästi sekä omaa leikkirauhaa ja omia juttuja vanhempien kanssa. 

Meillä siis kolmevuoitaan vastaava käytös on usein merkki siitä, että lapsi kaipaa sellaista hetkeä, että saa olla ihan vaan kaiken huomion keskipiste. Yleensä laitetaan pienempi tuntia myöhemmin nukkumaan, joten hän saa olla sen tunnin ajan meidän silmäterä. Silloin sitä aina huomaa, kuinka vähän oikeastaan arkena ehtii pienemmän kanssa jutella ja ihastella kaikkia hänen taitojaan, tehdä kaikessa rauhassa kolmevuotiaiden juttuja hänen kanssaan, ilman että siinä on isompi ja taitavampi isoveli aina esimerkkinä vierssä, mihin pienempi ei voi koskaan yltää.

Ja tämä vinkki ei siis ole pelkästään sen vuoksi että pienempi nyt muuttuisi ja rauhoittuisi, vaan siksi että löytäisit enemmän iloa pienemmästä ja tämän seurasta. Se kummasti auttaa jaksamaan niitä huonompiakin hetkiä ja ehkäisee nalkutuskierrettä.

meillä ainankin isompi siis se 3v saa huomiota ja aikaa. saisi vaikka pikkuveli olisi hereillä mutta sitten täytyy mennä kiusaaman pikkuveljeä vaikka olisin lukenut vaikka kirjan.? olen huomannut että kun itse ei ole väsynt ja jaksaa keskittyä.

Hyvä pointti, ehkä meidän kuopus 3v ei saa tarpeeksi huomiota. Esikoisella on lukivaikeuksia, joudumme aika paljon tsemppaamaan ja auttamaan läksyjen teossa. Sitten vielä työpäivän jälkeiset kotihommat ja mahdollisesti oma treeni (vrt tämän palstan ulkoilu ja liikuntakeskustelu), niin ei sitä aikaa aina paljoa jää. Täytyy kiinnittää asiaan huomiota ja luopua ainakin joksikin aikaa ylimääräisistä luottamushommista ja urheilunkin määrää voi vähentää ilman että joutuu rappiolle.

ap