Kysymys nille, jotka tottuneet määräaikaisiin töihin!

Minä tykkään siitä, että työympäristöt ja kuviot vaihtuu :) En ole perheellinen ja olen tottunut elämään pienellä rahalla (opintotuki), joten minulla jää yhden kuun palkasta säästöön jo useammalle kuukaudelle ylimääräistä. Matkailualalla työt on muutenkin kausittain, ja on mukavaa sitten "lomailla" työjuttujen välissä.

No taloudelliseen epävarmuuteen ei varmaan koskaan totu, ellei sitten ole taloudessa toista osapuolta vakituisemmissa töissä.

Mutta itse työpaikan suhteen olen kyllä tykännyt siitä, ettei tarvitse olla kauan aikaa samassa paikassa. Saa käydä läpi aina sitä alun tutustumista ja ihmiset pitävät yllä kohteliaampaa käytöstä minua kohtaan kuin vuosikaudet samassa paikassa olleita kohtaan. Samat vanhat jutut pääsee aina kertomaan uudelleen uudelle yleisölle.

Toisaalta jos jokin menee pieleen, niin voi ajatella, että no en ole täällä kauan, joten tätäkään mokaa ei tarvitse miettiä enää tämän jälkeen. Ja jos työpaikka ei ole mukava, niin ei tarvitse miettiä, että milloin voi alkaa hakea uutta, kun määräaikaisuus on jo itsessään syy työpaikan vaihdolle.

Onhan tässä huonojakin puolia, mutta näitä ajattelemalla yritän aina motivoitua uudelleen. Ja tietysti muistutan itseäni siitä, että jossain määrin tämä on oma valinta, koska halusin kouluttautua mukavalle alalle, enkä varmojen työpaikkojen alalle.

Tuntuu välillä raskaalta tutustua aina uusiin käytäntöihin, paikkoihin ja ihmisiin. Kun on vetänyt tämän kuvion muutaman kerran läpi, alkaisi jo arvostaa jonkinlaista pysyvyyttä. Toisaalta pätkätyössä on sellainen vapauden tuntu, ei tunne jämähtäneensä mihinkään ja huononakin päivänä voi muistuttaa itseään, että tätä ei kestä maailman tappiin.

Minä taas en ymmärrä, miksi ihmiset tavoittelevat niin kovasti vakituisia työpaikkoja ja haluavat sitoutua johonkin työpaikkaan ja työtehtävään vuosikausiksi ilman määräaikaa. Määräaikaisuus voi olla helpotus, jos työpaikka ja työtehtävä ei ole niin mahtava, että haluaisi olla siinä vuosikausia. Vakituinen työpaikka rajoittaa jossain määrin myös radikaaleja tulevaisuudensuunnitelmia ja elämänmuutoksia. Joskus voi olla sellainen tilanne, että on ihan mielellään pari kuukautta työttömänä ennen kuin menee johonkin toiseen työhön. Voi suunnitella vaikka niin, että kun tietty määräaikaisuus loppuu, niin muuttaa toiselle puolelle Suomea ja aloittaa uuden elämän siellä. Sopivan pituiset määräaikaisuudet mahdollistavat sen, että voi miettiä aina aika-ajoin uudestaan, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi.

Mikäs siinä, jos voisi luottaa olevansa vain pari kuukautta tms työttömänä työsuhteiden välissä. Mutta jos työttömyyspätkät alkaa venyä liian pitkiksi,se ahdistaa.

Parasta antia ovat ne 500 päivää ansiosidonnaista pätkien välillä. Usein harmittaa, kun ei voi lyhytaikaisena sijaisena tai muuten määräaikaisena oikein mitään tehdä työn ja työpaikan kehittämiseski.

Olen tehnyt määräaikaisia pätkätöitä tosi monta vuotta ja vieläkin näyttää epätodennäköiseltä että saisin vakituista paikkaa. Toisaalta en ole ollut juuri lainkaan työttömänä, joten tilanne on kai ihan hyvä.

Tavallaan tämä on aika stressaavaa, koska pätkätyöntekijän pitää aina uudelleen todistaa olevansa sopiva uuteen työpaikkaan tai paras valinta aiempaan hommaansa, eli koskaan ei ole varaa löysäillä. Lisäksi sairastaa ei oikein kehtaisi ollenkaan, kun pelkään että jos pidän liikaa sairaslomaa, tilalleni otetaan seuraavaan pätkään joku toinen. Lisäksi omat suunnitelmat joutuu aika usein perumaan, kun töitä onkin tarjolla lyhyellä varoitusajalla. Toisaalta monet tuttavani ovat työttömiä, joten eiköhän tämä sitä parempi vaihtoehto ole.

Aina kun on töitä, säästän palkasta osan. Kun tilillä on muutamaksi kuukaudeksi rahaa, ei stressaa niin kauhean pahasti, pärjääkö kun pätkätyö taas kohta loppuu. Käytännössä siis elän aika tiukalla budjetilla myös silloin kun rahaa tulee hyvin.

Rankinta tässä on mielestäni se aina uudelleen tsemppaaminen ja motivoituminen, mutta kyllä näinkin voi elää. Tärkeintä on huolehtia omasta jaksamisestaan, eli liikuntaa ja mielekkäitä harrastuksia ja lisäksi koulutan itseäni, koska työpaikathan eivät juuri pätkätyöläisen lisäkoulutuksesta tai kunnossapysymisestä huolehdi.

Nykyajan ihmiset, varsinkin hoitoalalla, on opetettu pakolliseen työnkiertoon. Ja olen tullut siihen tulokseen että se tekisi todella hyvää monille vakituisillekin.

Itse olen nopea oppimimaan uuden talon tavoille ja vaihtelu tosiaan virkistää. Nyt tosin olen ollut jo kaksi vuotta samassa paikassa niin että olen pisimmillään ollut 1kk työttömänä, pisimmät työpätkät ova olleet 6kk. Työyhteisö siellä on paras tähän astisista.
Toisaalta nykyisin hieman haaveilen pysyvämmästäkin työstä, ihan tulevaisuuden ja lapsen vuoksi. Mutta olisin aika varma että kävisin siltikin säännöllisesti työnkierrossa. Sitä näkee asiat ihan uudesta kulmasta kun käy välillä muualla. Ja ymmärtää niitä toisiakin työpaikkoja eritavalla. Ärsyttää se vertailu ja päivittely kun siellä tehdään niin ja näin ja meillä noin. Kuitenkaan ei ole päivääkään käyty sieltä omasta paikasta pois viimeisen 30-vuoden aikana.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 01:09"]

Minä taas en ymmärrä, miksi ihmiset tavoittelevat niin kovasti vakituisia työpaikkoja ja haluavat sitoutua johonkin työpaikkaan ja työtehtävään vuosikausiksi ilman määräaikaa. Määräaikaisuus voi olla helpotus, jos työpaikka ja työtehtävä ei ole niin mahtava, että haluaisi olla siinä vuosikausia. Vakituinen työpaikka rajoittaa jossain määrin myös radikaaleja tulevaisuudensuunnitelmia ja elämänmuutoksia. Joskus voi olla sellainen tilanne, että on ihan mielellään pari kuukautta työttömänä ennen kuin menee johonkin toiseen työhön. Voi suunnitella vaikka niin, että kun tietty määräaikaisuus loppuu, niin muuttaa toiselle puolelle Suomea ja aloittaa uuden elämän siellä. Sopivan pituiset määräaikaisuudet mahdollistavat sen, että voi miettiä aina aika-ajoin uudestaan, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi.

[/quote]

Todella outo logiikka sulla. Vakituisessa työpaikassa voi tehdä kaiken ylläkuvatun plus lähteä lätkimään nopeammin kun ei tartte odotella sopimuskauden päättymistä vaan riittää 1-2kk irtisanomisaika. lisäksi voi lähteä kun on sen aika, eikä silloin kun työsuhde vääjäämättä loppuu.