Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa ei haluta myöntää sitä 100% faktaa, että vastarintaan nousu on avainasemassa väkivallan uhrin henkisen toipumisen kannalta?
08.09.2020 |
Pakeneva tai alistuva kärsii erittäin todennäköisesti vakavasti psyykkisistä häiriöistä lopun elämänsä. Vastarintaa tehnyt sen sijaan saa siitä henkistä voimaa ja kenties saa jopa keskeytettyä teon.
Mikä tässä on niin vaikeaa myöntää ja kehoittaa ihmisiä vastarintaan oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan?
Kommentit (18)
Tuo asia korostuu ennenkaikkea niissä tapauksissa joissa joutuu uhriksi arkipäiväisessä tilanteessa, vaikkapa ostosreissulla tai työmatkalla julkisissa. Pahin varmaan se, että joutuisi uhriksi yllättäen kotonaan. Se voi viedä turvallisuuden tunteen pitkäksi aikaa.
Siksi pitäisi mielestäni korostaa viestinnässä tätä aktiivisen vastarinnan parantavaa näkökulmaa. Suomessa aina yritetään vaan vähätellä ettei kannata ryhtyä sankariksi, vaan toimintaleffoissa jne. Totuus on tässä vähän toisenlainen, vaikka toki monilla fyysiset ja henkiset ominaisuudet voivat olla huonot vastaanlaittamista ajatellen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska valtio menettää rahaa työikäisten ihmisten nujakoidessa ja joutuessa sairaalaan tai vankilaa tai ylipäätään yhteiskunnan palveluiden asiakkaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo asia korostuu ennenkaikkea niissä tapauksissa joissa joutuu uhriksi arkipäiväisessä tilanteessa, vaikkapa ostosreissulla tai työmatkalla julkisissa. Pahin varmaan se, että joutuisi uhriksi yllättäen kotonaan. Se voi viedä turvallisuuden tunteen pitkäksi aikaa.
Siksi pitäisi mielestäni korostaa viestinnässä tätä aktiivisen vastarinnan parantavaa näkökulmaa. Suomessa aina yritetään vaan vähätellä ettei kannata ryhtyä sankariksi, vaan toimintaleffoissa jne. Totuus on tässä vähän toisenlainen, vaikka toki monilla fyysiset ja henkiset ominaisuudet voivat olla huonot vastaanlaittamista ajatellen.
ap
Niin, kuinka traumatisoivaa tuollainen toivomasi viestintä olisi sitä suurta enemmistöä kohtaan, joilla tosiaankaan fyysiset tai henkiset ominaisuudet eivät riitä yllätyshyökkäyksen kukistamiseen.
Kokisivat kaiken vielä päälle sen häpeän ja syyllisyyden, että eivät osanneet antaa pataan hyökkääjälle, joka oli vieläpä mahdollisesti aseistautunut. Harvoin sitä esimerkiksi toisten kotiin mennään ilman kättä pitempää.
Koska oikeuslaitos on rakennettu toisen posken ja perseen esille laittamisen ideologian ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni on musta vyö eräässä kamppailulajissa, ja hänellä on raudanluja periaate, että hän väistää aina hörhöjä ja isottelijoita.
En ole musta vyö mutta minulla on ruskea vyö, ja silti voin sanoa etten 172 senttisenä ja 65 kiloisena pärjää jos joku 195cm 120kg lihaskimppu päättää rysähtää päälleni. En voi myöskään pysäyttää tämän lyöntiä millään blokkaustekniikalla. Tuo toimii vain elokuvissa. Massaero on liian suuri.
Ei mikään määrä tekniikkaa tai harjoittelua voi estää sitä että kehoni musertuu. Sen takia kamppailulajeissakin on painoluokat jotta ne ottelut olisivat reiluja ja rehtejä.
Samoin jos jollain on astalo kuten puukko tai pyssy, ihan turha siinä on ruveta leikkimään sankaria. Parempi poistua vähin äänin paikalta, tai jos on todella sekaisin ja vaatii lompakkoa, rahaa jne. niin parempi antaa ne sille ja säästää henkensä kuin alkaa siinä bätmäniksi ja joutua teho-osastolle.
Realismi on viisauden alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska valtio menettää rahaa työikäisten ihmisten nujakoidessa ja joutuessa sairaalaan tai vankilaa tai ylipäätään yhteiskunnan palveluiden asiakkaiksi.
Hyvin mahdollista että tässä on se syy: henkisen vahingon hoitaminen katsotaan paljon halvemmaksi, kuin fyysisen. Tosin uskon että jokainen tajuaa, ettei se näin kyllä yleensä tosielämässä mene. Henkiset vauriot on kaikista vaikeimpia parantaa ja moni menettää näin työkykynsä tai muuta sellaista.
ap
Puhumattakaan, että alistuvat useimmiten jatkavat alistumistaan. Naiset jatkavat turpaan ottamista seuraavassa parisuhteessa ja nössöt miehet nakkijonossa.
"Mielummin kuolen seisten, kuin elän polvillani" - ikuinen viisaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan, että alistuvat useimmiten jatkavat alistumistaan. Naiset jatkavat turpaan ottamista seuraavassa parisuhteessa ja nössöt miehet nakkijonossa.
"Mielummin kuolen seisten, kuin elän polvillani" - ikuinen viisaus.
Kyllä minä mieluummin elän polvillani. Siitä voin vielä nousta seisomaan, kuolleena pötkähdän pitkäkseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni on musta vyö eräässä kamppailulajissa, ja hänellä on raudanluja periaate, että hän väistää aina hörhöjä ja isottelijoita.
En ole musta vyö mutta minulla on ruskea vyö, ja silti voin sanoa etten 172 senttisenä ja 65 kiloisena pärjää jos joku 195cm 120kg lihaskimppu päättää rysähtää päälleni. En voi myöskään pysäyttää tämän lyöntiä millään blokkaustekniikalla. Tuo toimii vain elokuvissa. Massaero on liian suuri.
Ei mikään määrä tekniikkaa tai harjoittelua voi estää sitä että kehoni musertuu. Sen takia kamppailulajeissakin on painoluokat jotta ne ottelut olisivat reiluja ja rehtejä.
Samoin jos jollain on astalo kuten puukko tai pyssy, ihan turha siinä on ruveta leikkimään sankaria. Parempi poistua vähin äänin paikalta, tai jos on todella sekaisin ja vaatii lompakkoa, rahaa jne. niin parempi antaa ne sille ja säästää henkensä kuin alkaa siinä bätmäniksi ja joutua teho-osastolle.
Realismi on viisauden alku.
Väitän että aktiivisella vastarinnalla olisi mahdollista estää ja pysäyttää suurin osa päällekarkauksista. Hyökkääjät luottaa näissä useasti pelkän röyhkeyden ja kovan äänen aikaansaamaan pelkoreaktioon, ja ovat tosipaikan tullen helisemässä jos uhri ei säikähdäkään. Pätee niin kioskiryöstäjiin, tupakanpummaajiin, julkisen liikenteen häiriköihin, mielenterveyspotilaisiin kuin nakkikiskan kingeihinkin. Mielestäni tulee ihan turhia uhreja kun näiden edessä ei laiteta kampoihin. Se tehopiikki mikä ihmiselle tulee siitä, että uskalsi laittaa kampoihin, on todella vahva lääke itsetunnolle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni on musta vyö eräässä kamppailulajissa, ja hänellä on raudanluja periaate, että hän väistää aina hörhöjä ja isottelijoita.
En ole musta vyö mutta minulla on ruskea vyö, ja silti voin sanoa etten 172 senttisenä ja 65 kiloisena pärjää jos joku 195cm 120kg lihaskimppu päättää rysähtää päälleni. En voi myöskään pysäyttää tämän lyöntiä millään blokkaustekniikalla. Tuo toimii vain elokuvissa. Massaero on liian suuri.
Ei mikään määrä tekniikkaa tai harjoittelua voi estää sitä että kehoni musertuu. Sen takia kamppailulajeissakin on painoluokat jotta ne ottelut olisivat reiluja ja rehtejä.
Samoin jos jollain on astalo kuten puukko tai pyssy, ihan turha siinä on ruveta leikkimään sankaria. Parempi poistua vähin äänin paikalta, tai jos on todella sekaisin ja vaatii lompakkoa, rahaa jne. niin parempi antaa ne sille ja säästää henkensä kuin alkaa siinä bätmäniksi ja joutua teho-osastolle.
Realismi on viisauden alku.
Väitän että aktiivisella vastarinnalla olisi mahdollista estää ja pysäyttää suurin osa päällekarkauksista. Hyökkääjät luottaa näissä useasti pelkän röyhkeyden ja kovan äänen aikaansaamaan pelkoreaktioon, ja ovat tosipaikan tullen helisemässä jos uhri ei säikähdäkään. Pätee niin kioskiryöstäjiin, tupakanpummaajiin, julkisen liikenteen häiriköihin, mielenterveyspotilaisiin kuin nakkikiskan kingeihinkin. Mielestäni tulee ihan turhia uhreja kun näiden edessä ei laiteta kampoihin. Se tehopiikki mikä ihmiselle tulee siitä, että uskalsi laittaa kampoihin, on todella vahva lääke itsetunnolle.
ap
Kyllä se puukko yleensä löytyy näiden hörhöjen taskusta. Nimimerkillä ”kokemusta on”.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuinka traumatisoivaa tuollainen toivomasi viestintä olisi sitä suurta enemmistöä kohtaan, joilla tosiaankaan fyysiset tai henkiset ominaisuudet eivät riitä yllätyshyökkäyksen kukistamiseen.
Ymmärrän tämän näkökulman kyllä. Mutta toisaalta tuollainen rohkaiseva viestintä voisi rohkaista näitä ihmisiä kehittämään itseään, jotta vastarinta sujuisi paremmin? Ei tule myöskään väheksyä sitä, että jos alistumisen jalustallenostamisessa tällai hienovaraisesti luovuttaisiin, voisi se aiheuttaa tietynlaisen positiivisen selkä seinää vasten-reaktion, jossa heikompikin kokisi olevansa tietyllä tavalla pakotettu laittamaan vastaan. Siinä olisi moni rosvo helisemässä kun hänellä ei olisi samalla lailla sitä tilannetta, vaan pääsisi helpommalla jos tyytyisi etsimään helpomman kohteen (jota toivottavasti ei löytyisi!).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni on musta vyö eräässä kamppailulajissa, ja hänellä on raudanluja periaate, että hän väistää aina hörhöjä ja isottelijoita.
En ole musta vyö mutta minulla on ruskea vyö, ja silti voin sanoa etten 172 senttisenä ja 65 kiloisena pärjää jos joku 195cm 120kg lihaskimppu päättää rysähtää päälleni. En voi myöskään pysäyttää tämän lyöntiä millään blokkaustekniikalla. Tuo toimii vain elokuvissa. Massaero on liian suuri.
Ei mikään määrä tekniikkaa tai harjoittelua voi estää sitä että kehoni musertuu. Sen takia kamppailulajeissakin on painoluokat jotta ne ottelut olisivat reiluja ja rehtejä.
Samoin jos jollain on astalo kuten puukko tai pyssy, ihan turha siinä on ruveta leikkimään sankaria. Parempi poistua vähin äänin paikalta, tai jos on todella sekaisin ja vaatii lompakkoa, rahaa jne. niin parempi antaa ne sille ja säästää henkensä kuin alkaa siinä bätmäniksi ja joutua teho-osastolle.
Realismi on viisauden alku.
Väitän että aktiivisella vastarinnalla olisi mahdollista estää ja pysäyttää suurin osa päällekarkauksista. Hyökkääjät luottaa näissä useasti pelkän röyhkeyden ja kovan äänen aikaansaamaan pelkoreaktioon, ja ovat tosipaikan tullen helisemässä jos uhri ei säikähdäkään. Pätee niin kioskiryöstäjiin, tupakanpummaajiin, julkisen liikenteen häiriköihin, mielenterveyspotilaisiin kuin nakkikiskan kingeihinkin. Mielestäni tulee ihan turhia uhreja kun näiden edessä ei laiteta kampoihin. Se tehopiikki mikä ihmiselle tulee siitä, että uskalsi laittaa kampoihin, on todella vahva lääke itsetunnolle.
ap
Kyllä se puukko yleensä löytyy näiden hörhöjen taskusta. Nimimerkillä ”kokemusta on”.
Voi löytyä, mutta kuinka moni on sitä valmis oikeasti käyttämään. Jos aiottu uhri nappaa vastineeksi käsiinsä mainostelineen, tuolin tai vaikka työmaakepin, on puntit äkisti tasoissa tai jopa puolustajalle kallellaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuinka traumatisoivaa tuollainen toivomasi viestintä olisi sitä suurta enemmistöä kohtaan, joilla tosiaankaan fyysiset tai henkiset ominaisuudet eivät riitä yllätyshyökkäyksen kukistamiseen.
Ymmärrän tämän näkökulman kyllä. Mutta toisaalta tuollainen rohkaiseva viestintä voisi rohkaista näitä ihmisiä kehittämään itseään, jotta vastarinta sujuisi paremmin? Ei tule myöskään väheksyä sitä, että jos alistumisen jalustallenostamisessa tällai hienovaraisesti luovuttaisiin, voisi se aiheuttaa tietynlaisen positiivisen selkä seinää vasten-reaktion, jossa heikompikin kokisi olevansa tietyllä tavalla pakotettu laittamaan vastaan. Siinä olisi moni rosvo helisemässä kun hänellä ei olisi samalla lailla sitä tilannetta, vaan pääsisi helpommalla jos tyytyisi etsimään helpomman kohteen (jota toivottavasti ei löytyisi!).
ap
Haluaisitko kuvailla, kuinka käytännössä minulla 55-kiloisena naisena voisi sujua paremmin vastarinta 110-kiloista puukolla varustettua miestä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan, että alistuvat useimmiten jatkavat alistumistaan. Naiset jatkavat turpaan ottamista seuraavassa parisuhteessa ja nössöt miehet nakkijonossa.
"Mielummin kuolen seisten, kuin elän polvillani" - ikuinen viisaus.
Se on juuri näin, valitettavasti. Alistumisen kierre vaan pahenee. Sitä tuntuu ruokkivan tämä nykyajan ilmiö ettei enää mitään oikein osata hävetä. Se ei ole joka tilanteessa kovin kunniallista, etenkin sellaisissa jossa oma läheinen joutuisi pahaan paikkaan.
ap
Itsellä on avaimenperänä Leathermanin pieni taitettava taskupuukko, vaikea sillä on ihmistä tappaa mutta antaa turvallisuudentunnetta, ennen kaikkea kun olen valmis siihen turvautumaan, jos joudun puolustamaan itseäni.
Tosin se on aivan sama, jos sinulla on pistooli, rynnäkkökivääri, tykki, jos et ole valmis käyttämään sitä tosipaikan tullen, vaikka joutuisit (elävänä) linnaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuinka traumatisoivaa tuollainen toivomasi viestintä olisi sitä suurta enemmistöä kohtaan, joilla tosiaankaan fyysiset tai henkiset ominaisuudet eivät riitä yllätyshyökkäyksen kukistamiseen.
Ymmärrän tämän näkökulman kyllä. Mutta toisaalta tuollainen rohkaiseva viestintä voisi rohkaista näitä ihmisiä kehittämään itseään, jotta vastarinta sujuisi paremmin? Ei tule myöskään väheksyä sitä, että jos alistumisen jalustallenostamisessa tällai hienovaraisesti luovuttaisiin, voisi se aiheuttaa tietynlaisen positiivisen selkä seinää vasten-reaktion, jossa heikompikin kokisi olevansa tietyllä tavalla pakotettu laittamaan vastaan. Siinä olisi moni rosvo helisemässä kun hänellä ei olisi samalla lailla sitä tilannetta, vaan pääsisi helpommalla jos tyytyisi etsimään helpomman kohteen (jota toivottavasti ei löytyisi!).
ap
Haluaisitko kuvailla, kuinka käytännössä minulla 55-kiloisena naisena voisi sujua paremmin vastarinta 110-kiloista puukolla varustettua miestä vastaan.
Hyvin huonosti, valitettavasti. Mutta yritän tässä selittää sitä että nuo päällekarkaajat ovat todella harvoin 110-kiloisia ninjoja veitsi ja pyssy kourassa. Yleisimmin ne ovat jaskat housuissa räyhääviä denoja tai vajareissa täriseviä nistejä, tai sitten ripakinttuisia teinejä joiden uho laantuu viimeistään ensimmäiseen kevyeenkin fyysiseen kontaktiin. Luottavat röyhkeyteen ja kovaan ääneen ja jo pelkkä vakuuttava takaisin huutaminen tai käskyttäminen voi keskeyttää tilanteen. Hiljainen myöntyminen ja alistuminen puolestaan ruokkii sitä ennestään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan, että alistuvat useimmiten jatkavat alistumistaan. Naiset jatkavat turpaan ottamista seuraavassa parisuhteessa ja nössöt miehet nakkijonossa.
"Mielummin kuolen seisten, kuin elän polvillani" - ikuinen viisaus.
Se on juuri näin, valitettavasti. Alistumisen kierre vaan pahenee. Sitä tuntuu ruokkivan tämä nykyajan ilmiö ettei enää mitään oikein osata hävetä. Se ei ole joka tilanteessa kovin kunniallista, etenkin sellaisissa jossa oma läheinen joutuisi pahaan paikkaan.
ap
Täytyy sanoa, että alistuminen alkaa tuntua varsin hyvältä, jos vaihtoehtona on miettiä kolmea kovin rakasta alaikäistä läheistä puoliorpoina jonkin vältettävissä olevan nakkikioskijononahistelun vuoksi.
-Se 55-kiloinen nainen.
Jos mietimme suomalaista väkivaltaa, se on usein miesten välistä ja ajoittuu pikkutunneille. Jälkikäteen voi olla vaikea arvioida, kuka kärsi ensimmäisenä henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Tällaisissa tilanteissa on seuraamuksien minimoimiseksi ensiarvoisen tärkeää, että vähemmän aktiivinen osapuoli pyrkii selviytymään tilanteesta väistymällä.
Omalla miehelläni on musta vyö eräässä kamppailulajissa, ja hänellä on raudanluja periaate, että hän väistää aina hörhöjä ja isottelijoita.
Naisilla taas on sen verran olemattomat mahdollisuudet pärjätä miehille, että heidän kannattaa parhaansa mukaan pyrkiä siihen, että esimerkiksi töniminen ei eskaloituisi kunnon käsirysyksi.