isäni on kyllä kohtelias...

Ettekö ihmiset kestä kuunnella faktoja? Isällä on oikeus puhua totta.  Aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta eikä leikkiä kakaraa. Inohoan eniten sellaista brittien teennäistä hienovaraisuutta. Vaikka olet kuinka ruma ja läski jne, britin suusta tulee, voi kun sä olet ihana ja hyvännäköinen!  

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 07:40"]

Ettekö ihmiset kestä kuunnella faktoja? Isällä on oikeus puhua totta.  Aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta eikä leikkiä kakaraa. 

[/quote]

Mitä ihmeen faktoja täytyy mennä sanomaan päin kasvoja??!! Sanotko vähemmän kauniille, että oletpa ruma, koska "sehän on totta", lihavalle "ootpa kauhee läski", isonenäiselle "hirvee nenä sulla, ihan ku peruna", koska nehän on niitä totuuksia vaan.... Siis miksi niiden SANOMINEN on niin tärkeää? Jos jollain on iso maha, kai se tietää itsekin, ei sitä kenenkään tarvitse sanoa? Tai saako sinulle sanoa, että oletpa epäkohtelias käytöstapoja vailla oleva moukka?

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 07:40"]

Ettekö ihmiset kestä kuunnella faktoja? Isällä on oikeus puhua totta.  Aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta eikä leikkiä kakaraa. Inohoan eniten sellaista brittien teennäistä hienovaraisuutta. Vaikka olet kuinka ruma ja läski jne, britin suusta tulee, voi kun sä olet ihana ja hyvännäköinen!  

[/quote]

Kyllä mun brittimies sanoisi sulle että olet saatanan tyhmä. 

Heti suututte. Aikuiset ihmiset.... Kaikki on niin ihanaa ja kaunista! Voi teitä. 

Missä vaaleanpunaisessa maailmassa te oikein asutte? 

Isäsi oli oikeassa. Terkkuja hänelle.

Niin nämä isomahaiset läskit eivät välttämättä itse tajuakaan, kuinka läskejä he ovat. Niillä on vääristynyt kuva itsestään. Vasta sitten, kun he itse näkee esim valokuvasta omakuvaa, silloin he huomaa! Miten valtavan lihavia ovat. Kannattaa siis kertoa heille. Anakin läheisen ystävän. Olisi positiivinen teko sekin. Tietysti, jos olet aidosti huolissaan. Mutta jos et välitä, silloin voit kehua hänen kauneutta ja laihuutta jatkossakin.

On myös vanha viisaus että jos ei keksi mitään hyvää sanottavaa kannattaa olla hiljaa. 

Isäsi ei ole sinut oman vanehemisensa kanssa. Eikä kovin kohtelias tai hyväkäytöksinen eikä äitiytt arvostava. Mutta onneksi sinun ei tarvitse asua hänen kanssaan. Voit elää ihan omaa elämääsi. Onnea vauvasta ja vauvalle!

No kai nyt jokainen järkevä ja edes alkeelliset sosiaaliset taidot hallitseva ihminen tajuaa miten ihmisille puhutaan ja miksi mieluummin sanotaan kohteliaisuuksia eikä aina sitä "totuutta"? Vaikka juuri synnyttäneellä olisikin ja yleensä onkin vatsaa niin miksi siitä pitää mainita? Tai miksi pitää mainita harmaista hiuksista, jos tietää, että niiden sanominen todennäköisesti loukkaa? Vai eikö tuo isä muka tajunnut edes tämän verran?

Minun isäni sai aivoinfarktin ja varsinkin sairaalassa oli todella vanhan näköinen. En maininnut tästä mitään vaan yritin tsempata, että hän pääsee pian kotiin ja muutenkin piristää. Ja ylipäätään olin iloinen, etei hänelle käynyt pahemmin!

kiitos nro 9. isäni on aina ollut todella ilkeä. haukkunut kaikki kaverini ja mieheni ulkonäköä myöten. hän on täysi narsistipaska. t.ap

Tällä palstalla on OK piereskellä kotona, käydä paskalla ovi auki, olla kotona avoin ja näyttää tunteensa (eli saa huutaa ja raivota, koska lapsille tekee hyvää nähdä, että äitikin on ihminen). Mutta kun joku muu kuin palstamamma tekee saman, syttyy sota: täytyy olla kohtelias, ei saa olla ilkeä jne.

Miksi ei saa sanoa, että sinulla on iso maha, jos se maha on iso ja sanomiseen liittyy tunteenilmaus?

Minunkin isälläni on narsistinen persoonallisuushäiriö. Se on kyllä niin raskasta, ikinä ei tiedä kun se sivaltaa aivan yhtäkkiä, varsinkin jos toisella on mukava hetki. Kellään toisellahan ei saa olla mukavaa, jos hänellä ei ole mukavaa. Ja toisinpäin. Olen saanut kyllä niin paljon kuulla itsestäni rumia asioita, alistamista, nyöryyttämistä yms. Välillä huomaan, että meinaan sanoa lapsilleni samoja asioita, jolloin todella pelästyn, että olenko samanlainen. Luulen, että täytyy käsitellä paljon vielä tuota isäsuhdetta mielessäni, että pääsen hänen lastenkasvatustavoistaan eroon ja löydän itse parempia ratkaisuja kuin hänen tapansa.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 08:24"]

Niin nämä isomahaiset läskit eivät välttämättä itse tajuakaan, kuinka läskejä he ovat. Niillä on vääristynyt kuva itsestään. Vasta sitten, kun he itse näkee esim valokuvasta omakuvaa, silloin he huomaa! Miten valtavan lihavia ovat. Kannattaa siis kertoa heille. Anakin läheisen ystävän. Olisi positiivinen teko sekin. Tietysti, jos olet aidosti huolissaan. Mutta jos et välitä, silloin voit kehua hänen kauneutta ja laihuutta jatkossakin.

[/quote] Kyllä joku on herännyt pyhäaamuun kireänä.

Mitä vähemmän on tekemisissä tällaisten isien kanssa, sen parempi.

kiitos nro 12. luulen, että ymmärrät mua(olen siis ap): Isäni on juuri aina pilannut tunnelmani. Esim.kun sain kutsun luokkakokoukseen, totesi "kutsussa paljon kirjoitusvirheitä". anoppiani haukkui tyyliin "ei osaa poseerata kuvissa" jne. Ex-mieheni kävi silmäleikkauksessa "ilmeisesti ei onnistunut, kun katsoo kieroon". Ihan pikkujuttuja miljoonien juttujen rinnalla. Samoin edesmennyttä äitiäni nöyryytti julkisesti todella julmalla tavalla. Äitini oli täysin alistettu ja kun kuoli yllättäen, isä istui nojatuolissa ja nauroi pilkallisesti "äiti on nyt enkeli". t.ap

Voi kauheaa, ihan menee kylmän väreet kun luin tuota sinun tekstiäsi ap. Olen numero 12. Minunkin äitini oli hyvin alistettu, mutta onneksi hän jaksoi jollain ihmeen kaupalla kymmenisen vuotta sitten erota isästäni. Äiti on nykyään aivan eri ihminen ja nyt isää raivostuttaakin suunnattomasti kun äiti on päässyt hienosti elämässään eteenpäin ilman isääni. Ja isä on tällä hetkellä aivan yksin suuren omaisuutensa kanssa. En ymmärrä kuinka ihmisestä voi tulla noin kauhea, hänen sisaruksensa ja vanhempansa ovat aivan tavallisia ihmisiä. Tänä kesänä olimme lasten kanssa isän luona yhden yön ja jo sinä aikana saimme mieheni kanssa taas täyslaidallisen hänen vihaansa ja ällötystään. Hän kun ei pidä miestäni eikä oikein minuakaan juuri minään, vain hän itse on paras ja täydellisin koko maailmassa. Äitini sukulaiset ovat myös saaneet kuulla kunniansa monet, monet kerrat, kuinka huonoja he ovat, kouluttamattomia, ihan uskomatonta vähättelyä. Mutta täytyy vaan koittaa pitää itsensä jollain tavalla järjisssään ja olla mahdollisimman vähän yhteydessä isään, vaikka me kyllä nähdäänkin aina silloin tällöin hetken aikaa.

hyvä nro 16 tai siis 12. Minua surettaa kauheasti äitini kohtalo. Hän oli 30 vuotta isäni vallan alla. Hänellä ei ollut voimia erota vaan sinnitteli kuolemaansa asti. meillä oli vielä niin erikoinen tilanne, että asuimme ÄITINI suvun omistamassa asunnossa, joten isän ulos heitto olisi ollut helppo. Turha se nyt jälkikäteen on jossitella, mutta minunkin mielenterveyteni olisi parempi jos olisivat eronneet. Hyvä esimerkki isäni julmuudesta oli, että äitini hautajaisissa piti puheen(, joka oli oikeasti tosi huono). Ainoa mitä koko hautajaisista muisti oli hänen HIENO puheensa. Olen yrittänyt rajata yhteydenpitoani isääni, että soitellaan kerran viikossa, mutta silti yrittää ottaa useammin yhteyttä ja KONTROLLOIDA minua, vaikka olen jo 43. Yritän joka päivä unohtaa isäni ilkeilyt, mutta se on jokseenkin mahdotonta. Hänellä ei ole kuin yksi toimiva ihmissuhde - sisareensa. Kaikkiin muihin sukulaisiin on välit poikki. t.ap

Tässä nro 12. Minunkin isä kontrolloi minua edelleen, ja pitää minun rahoja ominaan, vaikka olen ne ihan itse ansainnut töissä. Nyt kun olen lasten kanssa kotona (äitiyslomalla ja hoitovapaalla), hän mitätöi minua alvariinsa, että miksen ole paiskimassa töitä ja laita lapsia hoitoon. En ymmärrä, miksen saisi hoitaa lapsiani kotona siihen asti, kun kuopus on 3, koska pärjään omilla rahoillani, enkä koskaan ole pyytänyt, enkä tulekaan pyytämään häneltä mitään apua -rahallisesti tai hoitoapua. En voisi kuvitellakaan jättäväni edes vanhinta lastani hänen hoitoonsa, hänhän manipuloisi heti lastani minua tai minun äitiäni vastaan. Olen yrittänyt joskus selittää jollekin ystävälleni, minkälainen isäni on, mutta ystäväni ei voi millään käsittää sitä. Hänen mielestään isä on todella fiksu, huumorintajuinen ja ystävällinen. Huh! Isä osaa pitää todella hyvin kulissit, ja osaa hurmata ihmisiä halutessaan, mutta todellinen hän on aivan jotain muuta. Olen todella surullinen äitisi puolesta ja tietenkin sinun, ap. Oliko sinunkin äitisi todella kiltti, niinkuin minun äitini on? Äiti ehti olla isän kanssa 27 vuotta, ja vasta vuosituhannen vaihteessa hän alkoi tajuamaan, ettei tämä touhu ole normaalia ja meidän lasten avulla saimme hänet eroamaan isästä. Nyt meillä kaikilla on ollut huomattavasti parempi olo, siskoni syömishäiriöt helpottivat ja minun reumani. Silti me lapset tapaamme isäämme noin kerran kaksi kuussa, ja olenkin aina todella hermona ennenkuin näemme, ja tosi ahdistunut kun hän on lähtenyt. Aina hän sivaltaa sanoillaan, ihan mistä asiasta vain. Lapsiani hän ei ole vielä kauheasti ahdistellut, mutta kyllä heillekin varmaan riittää jotain ilkeiltävää, vahintäänkin hän haluaa mustamaalata äitiäni heille. Vanhempieni eron jälkeen isäni on ollut todella yksinäinen, juuri kukaan ei ole enää pitänyt häneen yhteyttä. Hän onkin todella vihainen, kun äitini on oikein hyvää pataa isäni sukulaisten kanssa, jotka ovat todella ihania ihmisiä. Isästäni ei vaan juuri kukaan välitä, ja siitäkin hän on vihainen, kaikki on äitini syytä hänen mielestään. 

kiitos nro 12 vertaistuesta. Auttaa todella paljon, vaikka ikävää kuulla, koska tiedän miltä tuollainen tuntuu. Äitini oli todella, todella aivan liian kiltti. Tiesin esim.että eivät harrastaneen seksiä yli 20 vuoteen (äiti kerran kertoi minulle siitä surullisena). Se oli yksi asia, josta isä avoimesti piikitteli äitiäni minun kuulteni("sehän kuuluu normaaliin elämään").

Oma elämäntilanteeni oli eron jälkeen vaikea: ajauduin täydelliseen umpikujaan taloudellisesti(sain myös potkut yt-neuvottelujen tuloksena) ja jouduin turvautumaan kirkon ruoka-apuun. Isä näki minut kerran sattumalta leipäjonossa ("olipa mukava nähdä sinut töissä): Myös muutettuani omilleni ja aloitettuani oman itsenäisen elämän, soitteli ja kuulusteli puhelimessa, jos rivien välistä selvisi, että luonani oli ollut joku mies yökylässä. Tuli sen jälkeen kuin myrskyn merkki asuntooni - "nyt kerrot kaiken ja kyllä kuuluu minulle" jne. Ex-miestäni haukkui 12 vuotta selän takana, vaikka ei ollut väkivaltainen tms. HUOH. t.ap

ap vielä: mun isä tarvitsi myös ns.hovin. eli oli/on tärkeää hänelle hakeutua ns.merkittävien ihmisten seuraan ja "nuolla" niitä. yhtäkään kahvipöytäkeskustelua ei päästy ikinä läpi ilman yhden tunnetun henkilön nimeä, jonka isä tunsi.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 09:34"]

kiitos nro 9. isäni on aina ollut todella ilkeä. haukkunut kaikki kaverini ja mieheni ulkonäköä myöten. hän on täysi narsistipaska. t.ap

[/quote]

No mikäs yllätys se sitten oli, ettet juuri synnyttäneenäkään ollut hänen mieleensä? Itse pistäisin välit poikki tuollaiseen isään, joka ei koskaan löydä mitään hyvää kenestäkään.