isäni on kyllä kohtelias...

Tässä 12. Voih, ihan kauheaa, ap. Äitini monesti sanoo, että hän on niin pahoillaan, kun alkoi olemaan isäni kanssa, mutta sitten kuitenkin sanoo, että ei meitä lapsia olisi ilman isääni. Minunkin isäni tuntee aina kaikki tärkeät henkilöt muka, aina pitää elvistellä ja liioitella kaikkea. Kun ensimmäinen lapseni syntyi, sanoimme uusille isovanhemmille, että älkää tulko sairaalaan katsomaan vauvaa,  kun olin niin huonossa kunnossa. No tottakai isä yritti ängetä sinne, vei lappujaan kansliaan. Onneksi ei päässyt huoneeseeni - ja onneksi en sattunut juuri silloin kulkemaan käytävällä, ettei hän nähnyt minua. En osannut odottaa, että hän tulisi sairaalaan. Kun kuopus syntyi, sanoimme taas isovanhemmille, että älkää taaskaan tulko sairaalaan, näette lapsen sitten kotona, niin synnytyksestä seuraavana päivänä isäni tuli taas sairaalaan. Onneksi silloin sattui olemaan paikalla topakka kätilö, joka ei päästänyt isääni tulemaan huoneeni ovesta sisään. Kyllä mua ällötti, kun olin huonossa kunnossa ja isäni oli oven takana lappuineen. Laput olivat täynnä ylistyssanoja -tarkoituksena oli varmaan, että kehystäisin laput kotini seinälle ja kaikki vieraat saisivat lukea ne ja ylistää isääni, kuinka hän noin nätisti kirjoittaa lapsestaan ja lapsenlapsestaan. Lapuissa hän toivotti kaikkea hyvää minulle ja lapselleni, lapsen isää hän ei maininnut sanallakaan, eikä onnitellut häntä perheenlisästä missään vaiheessa. Näitä juttuja on niin paljon, miljoonia, niin kuin ap sanoit. Eikä isääni saa missään nimessä hoitoon. Hänhän vain raivostuisi, jos hänelle uskaltaisi (minä en ainakaan ikinä uskaltaisi) sanoa, että hän on narsisti. Tietenkään hän ei ole, omasta mielestään. Kaikki asiat, omat mokansa ja kaikki, hän kääntää niin, ettei hän ole tehnyt mitään väärin, ja uskoo varmaankin lopulta itsekin, että niin asia on. Ja jos hän on jostain asiasta jotain mieltä, niin kaikki muut mielipiteet on vääriä, eikä hän suostu kuuntelemaan mitään järkiperusteita. Hän vain on oikeassa. 

Ihanaa löytää joku kohtalotoveri nro 12, vaikka sydämeen sattuu puolestasi. Isäni on nyt 77-vuotias(paljon fyysisiä sairauksia) ja todella yksinäinen. Yksi sisko siis ainoa toimiva kontakti. Minulla oli 14-vuotiaana anorexia. Se on muuten yleistä narsistiperheissä, kun oma keho ainoa, jota voi hallita. Isääni myös harmitti vietävästi, kun ex-appivanhempani häntä koulutetumpia ja varakkaampia. Minulla onkin heitä ikävä. Itse olen koko ikäni taistellut masennusta vastaan. Voimia sinulle nro 12 ja valoisaa joulun odotusta!!! t.ap

Tämä ketju on herättänyt minussa paljon ajatuksia. Oma isäni ei ole narsisti tai edes sinne päinkään, mutta itse olen tehnyt sen virheen että menin yhteen miehen kanssa jossa on hyvin paljon narsistisia piirteitä. Eli samaistun teidän äiteihin jotka olivat 'liian' kilttejä.

Meillä on kaksi tytärtä jotka ovat isänsä silmäterä ja sen vuoksi en ole vielä tehnyt lähtöpäätöstä. Tunteet on todella sekavat, varsinkin kun nyt luen teidän, eli näiden narsistien tyttärien, kirjoituksia. Haluan tehdä oikean ratkaisun, ettei lapseni joudu kärsimään! Miehessäni on teidän isiin verrattuna kuitenkin se ero, että hän kohtelee lapsiaan tosi hyvin, ainoastaan minua kohtelee kuin roskaa.

tunnistan niin paljon samoja piirteitä miehessäni kuin nuo teidän kirjoittamat esimerkit! aloittivatko teidän isänne tuon mollaamisen ja aliarvioinnin jo silloin kun olitte pieniä? Meidän lapset ovat vasta alle 4v ja tähän mennessä en ole huomannut mitään tällaista lapsia kohtaan, mietinkin että saattaako tulla sitten myöhemmin kun lapset alkavat itsenäistyä...

kiitos että avoimesti olette kirjoittaneet näistä asioista, nämä tosiaan antavat ajattelemisenaihetta...

ap jatkaa: olin todellinen isän silmäterä ja prinsessa koko lapsuuteni. olin toki myös pyhäkoulutyttö ja kympin oppilas. isälle oli a ja o, että menestyin koulussa. murrosiässä sairastuin anorexiaan, joten todellinen murrosikäni alkoi vasta 21-vuotiaana, jolloin aloitin bilettämisen ja miehet. isäni muuttui silloin rajusti. hän ei millään olisi halunnut hyväksyä itsenäistymistäni ja oli raivon vallassa, kun olin häntä vastaan. kontrollointi jatkuu yhä. t.ap, 43v.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 07:40"]

Ettekö ihmiset kestä kuunnella faktoja? Isällä on oikeus puhua totta.  Aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta eikä leikkiä kakaraa. Inohoan eniten sellaista brittien teennäistä hienovaraisuutta. Vaikka olet kuinka ruma ja läski jne, britin suusta tulee, voi kun sä olet ihana ja hyvännäköinen!  

[/quote]

onko lapsesikin koulukiusaaja? Toivon hänelle apua

Joo, muistan kyllä kun appeni totesi kaksi päivää synnytyksen jälkeen: "Ei oo maha hävinny... Onko siellä toinenkin?" Ehheh... :/

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 07:40"]

Ettekö ihmiset kestä kuunnella faktoja? Isällä on oikeus puhua totta.  Aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta eikä leikkiä kakaraa. Inohoan eniten sellaista brittien teennäistä hienovaraisuutta. Vaikka olet kuinka ruma ja läski jne, britin suusta tulee, voi kun sä olet ihana ja hyvännäköinen!  

[/quote]

Haluaisinpa tavata sinut kasvokkain, niin voisin kertoa sinulle pari faktaa itsestäsi. Ihan ilman brittiläistä kohteliaisuutta.

Kiitos, kun sain jutella kanssasi, ap. Vaikka nykyään aiheesta jo enemmän puhutaankin, niin silti monet eivät uskalla tai jaksa puhua omista kokemuksistaan. Toivon sinulle kanssa kaikkea hyvää ja ihanaa =)

Nro 24, kysyit missä vaiheessa isäni aloitti tuon mollaamisen minun kohdallani. No muistan ainakin ihan tarkasti olleeni 4-vuotias, kun hän nöyryytti minua, kun olin lääkärikäynnillä. Hyvin luultavasti hän on mollannut minua aikaisemminkin. Äidinäitini on kertonut, että olen kolmivuotiaana puhunut hänelle rumasti, oudoilla sanoilla sen ikäiselle, eli luultavasti isäni on jo silloin manipuloinut minua äidinpuoleisia sukulaisia vastaan. Vaikea sanoa, miten sinun miehesi tulee käyttäytymään, mutta sanoisin että viimeistään juuri itsenäistyminen, kuten ap:lläkin, aiheuttaa silmitöntä mustasukkaisuutta, koska narsisti haluaa omistaa tietyllä tavalla kaiken, ihmisetkin. Siskoni meinasi alkaa seurustelemaan vastikään yhden miehen kanssa, joka on minun ja äitini mielestä täysin narsisti, mutta onneksi siskoni silmät avautuivat. Sitä on vaan niin vaikea nähdä, koska narsistit ovat niin hyviä lepertelemään ja palvomaan aluksi, kunnes "uhri" jääkin sitten koukkuun. Jos miehesi pystyy olemaan "normaali" lapsillesi, niin silti lapsenne näkevät, kuinka hän ahdistelee sinua. Sekään ei ole hyväksi lapsille. Varmasti osaat tehdä oikean ratkaisun.

nro 12

kiitos itsellesi nro 12. t.ap   p.s. olisi mukava jatkaa vertaistukea. en tiedä onko turvallista jättää tähän meiliosoitetta?

Samassa huoneessa synnärillä oli kanssani tosi nuori äiti. Isä kävi katsomassa tytärtään ja kun kävely oli hieman vaikeaa kipujen takia, komensi isä miehisesti että nyt suoraksi ja ryhti kuntoon, muutoinhan kävelet loppu ikäsi takapuoli pystyssä.

Kun isä lähti piristämästä tytärtään, sanoin tälle vastasynnyttäneelle, että kävele ihan niinkuin parhaalta tuntuu, ei isäsi ole synnyttänyt ja tiedä miltä tuollaiset kivut tuntuu. Et  tule loppuikääsi olemaan kipea ja ryhtikin sitten paranee.

Voi taivas kun osasi ottaa pattiin tuon tuoreen äidin puolesta.

up

Ap, en uskalla jättää tähän yhteystietojani, kun täällä käy niin monenmoista porukkaa. Enkä usko, että sinunkaan kannattaa. Mutta oikein ihanaa syksyn jatkoa sinulle ja koitetaan työntää aina noi isien inhottavat kommentit jonnekin taka-alalle. Vaikka eihän se helppoa ole, kun narsisti löytää aina toisen heikoimman puolen ja juuri siitä keksii pahimmat solvauksensa. Halaus sinulle!

Nro 12

kiitos nro 12. Paljon voimia myös sinulle! olisi ollut mukava jatkaa, koska juttua varmasti riittäisi ja olen tällä hetkellä työttömänä. Halauksia myös lapsillesi. t.ap