Rakkaat ihmiset, mut jätettiin juuri. Auttakaa!

voi, virtuaalihali.

Tuli flashback aikaan 10 vuotta sitten. Voimia, voimia! Suttasin 90 päiväkirjan sivua mustaksi, sitten alkoi vähitellen helpottaa Pahin olo. Puolen vuoden päästä olin joten kuten jaloillani. 

Anna aikaa surulle, älä takerru menneeseen ja luota siihen, että elämä kantaa lopulta..

älä jää yksin!

Uskon, että mies oli rehellinen kertoessaan perustelunsa. Sattuuhan se, sinua ja varmasti häntäkin. Selkeällä mielellä on kuitenkin mahdollista myös rakastaa. Ehkä hänen nyt pitää hakea sitä selkeyttä. Älä ajattele, että sinussa on mitään vikaa.

Voimia ja jaksamista! Ajattele kuitenkin positiivisesti. Löydät vielä uuden.

Mulle kävi samoin tällä viikolla. Kirjoitinkin tohon paha olo -ketjuun jo. Unet ja ruokahalu kateissa, ihan apaattinen olo. En ole itkenyt yhtään, on niin turta olo.

Kyllä me tästä noustaan vielä.

Laastariksi ei kannata alentua.

Itke oikein paljon, se auttaa hiemán. Kun on suru, pitää palata perusasioihin. Syö, juo ja nuku. Käy töissä ja itke loppupäivä, soita kaverille.

Jossain vaiheessa vielä se kääntyy voiton puolelle. Sen jälkeen jokainen päivä on edellistä helpompi.

Virtuaalihali. Kuvittele että luonasi on joku meistä.

Itke ja mee nukkumaan. 

Voi kiitos rakkaat tuntemattomat ihmiset! Kiitos todella paljon!!!

Ap

Pahinkin tuska menee ohi.  

Minäkin kierin lattialla shokissa joskus..

Sattuu vain niin paljon ihan fyysisesti.

Sure nyt sydämesi pohjasta. Mutta vielä tulee se päivä, jolloin ajattelet, että elämän piti mennä juuri näin. Silloin pääsee eteenpäin ja voi olla onnellinen.

t. saman kokenut

Voi sua. :( Halaukset täältäkin! Minua vastaavassa tilanteessa helpotti hiukan tieto siitä, että vielä tulee sekin päivä kun ajatus miehestä ei aiheuta enää minkäänlaista tuskaa, vaan on muisto muiden muistojen joukossa. Ja tulihan se päivä.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 23:35"]

Sattuu vain niin paljon ihan fyysisesti.

[/quote]

Kyllä se tuska sattuu ihan fyysisestikin.

Sinä selviät.

Itke jos pystyt ja anna tunteiden tulla.

  Lämmin hali taas.

Olitko siis pitkään toinen nainen?

Muutan kuukauden.

Tiedän tunteen. Lupaan että ajan kanssa helpottaa. Etenkin silloin kun oot jo paremmassa kunnossa ja tulee uusi ihminen elämääsi joka haluaa sut oikeasti eikä vaan leikkiä. Kyllä kaikille on joku

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 23:14"]

Mies sanoi, että tekee oikein itselleen ja mulle, jos lopettaa suhteemme. Tarvitsee kuulemma aikaa avioeronsa jäljiltä eikä halua satuttaa mua. Olen rakastanut häntä puolitoista vuotta ja nyt viimein hän lopetti suhteemme. Olen niin hajalla että itken vain lattialla.

[/quote]

Et ole ensimmäinen etkä viimeinen, jolle on käynyt noin. Alussa on tunteita laidasta laitaan: loukatuksi tuloa, surua, vihaa, epäuskoa, kaipausta ja pettymystä.

Anna itsellesi lupa tuntea näitä kaikkia.

Kun aikaa kuluu, ala rakentaa itseäsi uudelleen sisältä. Muista aikaa ennen tuota miestä. Voit vaikka listata kaikki positiiviset puolesi paperille. Muista asiat mihin mies sinussa ihastui.  Muistele myös niitä ei niin hyviä hetkiä tämän ihmisen kanssa. Ole rehellinen. Nyt on tilaisuus katsoa totuutta suoraan silmiin, vaikka silloin saatoit kaunistella asioita itsellesi ja selittää asiat parhain päin.

Palaa asioiden piiriin, jotka ovat jääneet seurustelun takia vähemmälle. Pyri täyttämään se aukko, mikä ennen meni kaverin kanssa, jollain muulla.

Uskon että sinä selviät. Niin me muutkin olemme, ja voin kertoa, että jossain vaiheessa nämä exät menettävät niin täydellisesti kaiken merkityksensä ja otteen sinun elämästäsi. Olet taas vapaa.

Kiitos! <3