Meille ei saa tulla joka päivä lasten kavereita

?

Kuka teille on koko ajan tulossa? Ja yökylään vielä? Siis lasten kaverit vai myös vanhemmat?

Ei tarvitse sanoa muuta, kuin että ei käy. Ihan sama jos joku loukkaantuu. Sinun koti, sinun säännöt,

Meille ei itseasiassa tule sisälle ollenkaan lasten kaverit. Vain pihalle. Yökylään en ota kuin ehkä kerran/2.v.

Vie lapset päiväkotiin, niin saat opiskella rauhassa päivisin. Miksi otit koiranpennun, jos nyt on muutenkin vaikea tilanne?

Mitä ihmettä ne joka päivä on tulossa, meillä käy joku ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Meille ei itseasiassa tule sisälle ollenkaan lasten kaverit. Vain pihalle. Yökylään en ota kuin ehkä kerran/2.v.

Ei se teidän koti olekkaan niiden teidän lasten koti? Vai eikö vanhemmillekaan tule vieraita sisälle? Vain ulos?

En minä ainakaan tahtoisi opettaa lapsiani sellaisiksi, etteivät lainkaan osaa olla ja viihtyä yksin. Vieraat ovat välillä kiva piristys, eivät aina nurkissa.

Meille ei tule koronan aikana yksikään kaveri kylään, koulussa saa tarpeeksi altistua, lapset voivat leikkiä ulkona.

Meille ei saa tulla ikinä, en jaksa ihmisiä!

Meille ei saa tulla vaimon mieskavereita enää, pitävät niin äänekästä voihketta makkarissa, etten pysty keskittymään etätöihini.

Noh. Minusta on aivan ok, että ei päästä lapsia kylään - JOS ei lähetä omiaankaan muille kylään. Tällä viittaan kolmoskommentoijaan.

Mutta jos jokun lapset käyvät leikkimässä kaveriensa kotona, silloin päästää omaan kotiinkin. Vastavuoroisuuskysymys tämä.

Ja hiukan outona pitäisin sitä, että estäisin lapsen ystävyyssuhteita tuolla lailla - leikki on lapsen työtä ja tärkeää sosiaalisten taitojen ja mielikuvituksen kehitykselle. Koti on heidänkin kotinsa, siksi siellä pitäisi voida olla kaverien kanssa.

Mutta ap:n tapaus on eri. Ei AINA tarvitse toimia leikkipaikkana. Kodissa pitää voida myös rentoutua ja olla ihan vaan oman perheen kesken. Lapselle voi vaikka ilmoittaa etukäteen, että tällä viikolla saat ottaa kaverin meille leikkimään maanantaina ja torstaina. Tai että meillä saa olla klo 17 asti, sitten lähdetään kotiin.

Olin viikonloppuna lapsivahtina ja ihmettelin, miten ovikello soi jatkuvasti ja 5v:n kaverit kyseli, pääseekö sinne leikkimään. Vastasin, että ihan just tullaan ulos, kunhan on syöty/siivottu leikki pois tms. ja nämä 5-8 v (?) ikäiset lapset ilmoitti, että ai jaa, no mä voi odotellessa pelata. Ja sitten ne lampsi olohuoneeseen ja ryhtyi kysymään, miksi netti ei ole päällä, missä on kaukosäädin jne. Kun sanoin, että nyt stop ja takaisin ulos, niin sain kuulla olevani tylsä. Sunnuntaina iltapäivällä oltiin ulkona ja siihen tuli yhden lapsen isä kysymään, että mikä tyranni minä luulen olevani, kun hänen poikansa ei päässyt sisälle leikkimään, vaan olin käskenyt menemään kotiinsa sateella. Kotimatkaa oli kokonaista 20 m!

Kysyin lapsen vanhemmilta, että mitä tämä touhu oikein on ja vastaus oli, että he eivät enää edes avaa ovea, koska pihan lapsilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä toisen kodissa on sopivaa tehdä. Ulkona voidaan leikkiä keskenään, mutta ovikellonsoittajille huikataan oven läpi, että kohta ollaan tulossa ulos.

Kavereilla oli sellaisa nimiä kuin Noel, Julle, Renni ja Luka, keskiluokkainen rivitaloalue kyseessä.

Meillä vähän sama. Mies tekee etätöitä ja minä etäopiskelen. Meillä ykös- ja kakos luokkalaiset pojat ja pari kertaa kokeiltu että kaveri käy mutta ei vaan voi päästää koska eivät osaa olla rauhassa. Asutaan vielä aika lähellä koulua niin herkästi ovat tulossa koulun jälkeen. Viiden jälkeen sitten kun on syöty niin voi tulla.

Myös aikuisilla on oikeus nauttia elämästä. Perhe-elämässä kaikki tekevät kompromisseja.

Kiitti tästä tiedosta.

Niinpä, koti on myös lasten eikä vain aikuisten, tämä olisi hyvä muistaa. Joskus lapset haluavat jopa isovanhempiaan käymään heidän luonaan, normaalia vai onko se outoa?

Mua taas ärsyttää kun tuttu äiti kyselee jatkuvasti koska heidän lapsi voisi tulla meille yökylään. Kyseessä 8-vuotias. Isommat yökyläilijät ei haittaa (12-vuotiaalla isoveljellä käy ehkä kerran kuussa joku yökylässä eikä siitä ole vaivaa) mutta pieniä lapsia joutuu koko ajan vähän seuraamaan ja heistä lähtee ihan järkyttävä meteli. En haluaisi uhrata viikonloppuja lapsenlikkana olemiseen. Jotenkin olen kokenut tästäkin huonoa omatuntoa etten päästä nuoremman lapsen kavereita yökylään, mutta toisaalta tämä on meidän koti ja meidän säännöillä mennään. Päiväkylään saa kyllä tulla.

Jotkut lapsen kaverit ovat hirveän rasittavia. Ikä 6-8-v. Eivät anna minun olla rauhassa ja tehdä töitäni vaan käyvät koko ajan kurkkimassa ja selittämässä asioitaan ja pyytämässä ruokaa (saakeli söisivät kotonansa) eikä sitten mikään tarjoamani välipala kuitenkaan kelpaa (banaani, omena, viinirypäle, porkkana, rusinat, näkkileipä). Mikä ihmeen vimma on tulla minulle koko ajan höpöttämään, kun ovat kerran tulleet meille lapseni kanssa leikkimään?

Samoin se on todella rasittavaa, että jos sovin kaverin äidin kanssa, että lapsi on meillä esim. 17-19 niin sitten se mukula tullaan hakemaan vasta lähes kahdeksalta. Meillä olisi siinä kohtaa jo sauna ja iltapala ja koiran iltalenkitys jne.

Kaverit saavat tulla sellaisina päivinä, kun minulla ei ole työpäivä venähtänyt kokouksen takia iltakuuteen ja kun en ole kiireinen kotihommien kanssa ja valmiiksi väsynyt. Tai sellaisina päivinä, kun lapsella ei ole harrastusta tai kun lapselle on tullut paljon läksyä ja vastassa on aikainen aamu.

Yökylässä meillä on ollut yksi kaveri yhden kerran.

Joskus haluan myös viettää aikaa ihan vain itse sen oman lapseni kanssa.