Lue keskustelun säännöt.
Lapsivuodepsyykosi(ko)?
19.10.2013 |
Olen nyt noin puolivuotiaan tytön äiti, oireiluni alkoi heti synnytyksen jälkeen. Olen jatkuvasti huolestunut vauvasta pelkään että tapahtuu jotain.. tarkastelen vauvaa jatkuvasti, hengittääkö se usein monta kertaa peräkkäin. Minulla on luultavasti pakko-oireita, minun on pakko esim koskea aina 5 kertaa pöytään, ja jos en vaikka nosta jotain tavaraa maasta niin jotain pahaa tapahtuu ja olen varma siitä(kuullostan varmaan ihan hullulta). Minulla on myös pakon omainen tarve olla hyvä äiti, pakko siivota ja pitää asiat järjestyksessä muuten lapsi viedään minulta pois. Joskus myös saan päähäni kuvia että vauva tipahtaa sylistäni portaissi, ajan autolla kolarin tai löyden vauvan tukehtuneena sängystään, nämä ovat todella ahdistavia kuvia. Olen myös huolissani omasta terveydestä jatkuvasti milloin on syöpä milloin mitäkin. Syön masennuslääkettä mutta siitä ei tunnu olevan mitään apua enään, tuntuu että tulen hulluksi haluan vain päästä näistä ajatuksista eroon. Oireiluni on mennyt vain pahemmaksi vauvan kasvaessa, neuvolassa en uskalla tästä puhua pelkään että minut leimataan hulluksi ja lapsi viedään minulta pois.. voisiko kyse olla lapsivuodepsykoosista tai synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
Kommentit (9)
Synnytyksen jälkeinen masennus ja pakko-oireinen häiriö. Psykoosiin viittaavaa tuossa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haet ja otat apua vastaan noihin oireisiin nyt.
Itse syön tällä hetkellä mielialalääkkeitä, ja vaikka epäilen vian olevan muualla, eivät nämä lääkkeet ainakaan pahenna ongelmiani. Suosittelen kokeilemaan kaikkia keinoja, kotona huolestuminen ei ainakaan auta yhtään mihinkään.
Kuulostaa yleiseltä ahdistushäiriöltä jossa on mukana pakko-oireita. Hae vaan rohkeasti apua, elämää voi elää helpomminkin. Ja aina ei tarvitse kaikkea sinne neuvolaan kertoa, väyliä on muitakin. Voimia, kokemusta on, mutta tuosta voi parantua :)
Ap imetätkö?
Mielestäni huoli lapsesta on ihan normaalia, ehkä osittain hormoneista johtuvaa. Missään nimessä en olisi huolissani masennuksesta tai psykoosista. Pakkoliikkeet on varmaankin asia erikseen.
Minulla myös vajaa pulivuotias, ja näen jatkuvasti painajaisia että minulle tai lapselle käy jotain tai että jätän lapsen heitteille. Mielestäni se vain on kuoleman- ja menettämisenpelkoa, enkä edes halua päästä siitä eroon niin kauan kuin se ei vaikuta jokapäiväiseen elämiseen (ei esim uskaltaisi autolla liikkua kun pelkää kolaria). Hienoa, että rakastat lastasi noin paljon. Kellään ei ole mitään syytä viedä häntä sinulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pelkää neuvolaa, päinvastoin sieltä saat apua, tai ainakin reitin apuun.
Synnytyksenjälkeiseltä masennukselta vaikuttaisi ja nyt kannattaisi kyllä heti mennä hakemaan apua. Et tuosta itse pääse ylös, miksi edes yrität, kun apua on saatavilla.
PIkkuvauvojen äidit priorisoidaan korkealle hoitojonossa, joten varmasti pääset nopeasti psykiatrian puolen hoitoon.
Tilassasi ei ole missään tapauksessa mitään hävettävää, lukuisat äidit kärsivät samasta ja hoitoennuste on hyvä.
Miks te kaikki epäilette masennusta kun ap:lla ei ole mitään pahoja aikeita lastansa kohtaan tai jaksamattomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä imetän, voihan tämä hormooneistakin johtua, ei vaan tahtoisi että mitään pahaa sattuu tuolle pienelle ihmiselle :(. Itse olen myös epäillyt juuri tuota ahdistuneisuushäiriötä joka oireilee pakko toiminioilla. Aijon nyt hakea itselleni apua psykiatrianpolilta. Ja kyllä lapsen isä on kuvioissa hänelle on vain vaikea puhua kun kuvittelee minun olevan vain ylihysteerinen.
ap
Voi olla masennuksen oireita, neuvolassa ei viedä lasta äidiltä joka hakee apua. Lapselle on parempi, että äiti on terve ja ajatukset pysyy kasassa, pyydä ihmeessä apua, muualtakin kuin av:ltä. Jos et hae apua, tilanne voi pahentua huonompaan suuntaan lapsenkin kannalta.
Tsemppia ja rohkeutta avun hakemiseen, lapsesi ja sinä kiitätte, kun elämä helpottaa.