31 vuotiaan synttäreille tuli yksi vieras. Viettääkö aikuiset muka synttäreitä?

Jos sillä on hevonen, niin kai se hevonen on jossain tallissa vuokrapaikalla, jossa on muitakin hevosia. Ja niillä muilla hevosilla omistajat tai hoitajia. Eikö ne jo ole työn ulkopuolisia tuttuja, ystäviäkin kenties? Miksi sen ”ystävä”-sanan päälle pitää laittaa niin kohtuuton painoarvo, eikö riitä kun on tuttuja ihmisiä arjessa? Pakko samalla todeta, että tämä on kyllä ensimmäinen hevosenomistaja, jolle jää ”pitkiä tunteja” ylimääräistä aikaa oman työnsä ja hevosensa hoitamisen jälkeen. Vissiin sillä on 40 tuntia vuorokaudessa?

Yksinäisyyttä lisää varmaan se, että juuri tuossa iässä useimmat elävät sitä pikkulapsivaihetta, josta ei niin vain lähdetä minnekään. Elämä pyörii välillä koti-päiväkoti-työpaikka. Viikonloput on aina jotain kummilasten synttäreitä, omien lasten synttäreitä, kesällä häitä, joulua, juhannusta, ainoa aika hoitaa juoksevia asioita jne. Yllättävän harvoin on ihan vapaa viikonloppu. Hyvä jos edes kävelylle tai jumppaan joskus ehtii.

En minäkään olisi kovin kiinnostunut täyttämään enää yhtään enempää kalenteria jollain etäisemmän kaverin kolmikymppisillä. Anteeksi nyt, mutta mielestäni se menee vähän kissanristiäiskategoriaan... eri asia jos olisi kaveripiiri ja kaikki vielä vähän samassa elämänvaiheessa. Mutta jos muut jo ympäriltä perheellistyneitä, niin tarkoittaa se univelkaisena illanistumista lastenvahdin etsintää jne. Ei maksa vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

"Mieheni, sisarukset, veljeni puoliso sekä omat vanhemmat ovat tukipilareitani", eli ei hän nyt ihan yksin ole. Heppapiireistä luulis löytyvän samanhenkistä seuraa. Ja työkin on sosiaalista.

Tuntuu, että toiset ovat yksinäisiä, vaikka heillä olisi useita ihmisiä lähipiirissään ja pitävät näitä itsestäänselvyytenä. Itselläni ei ole sisaruksia ja olisin ikionnellinen, jos olisi. Muitakaan sukulaisia ei ole.

Niin jos on kovin seurankipeä niin sitten kyllä on yksinäistä. En minä kaipaa hulinaa vaan rauhaa.

Ihmettelen tota hevosasiaa, sillä talleilla pyörii paljon porukkaa, on yhteisiä illanviettoja yms. Miten ei ole sieltä ketään ystävää saanut? Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mieheni, sisarukset, veljeni puoliso sekä omat vanhemmat ovat tukipilareitani", eli ei hän nyt ihan yksin ole. Heppapiireistä luulis löytyvän samanhenkistä seuraa. Ja työkin on sosiaalista.

Tuntuu, että toiset ovat yksinäisiä, vaikka heillä olisi useita ihmisiä lähipiirissään ja pitävät näitä itsestäänselvyytenä. Itselläni ei ole sisaruksia ja olisin ikionnellinen, jos olisi. Muitakaan sukulaisia ei ole.

Sama täällä, ei ole ketään. Ei sisaruksia, ei puolisoa, ei vanhempia eikä ystäviä.

Ei ole työn kautta tutustunut kehenkään? Ja yksinkö se hevonenkin siellä tallilla on?

Monissa muissa kulttuureissa aikuisetkin juhlii ja ovat leikkimielisiä. Täällä ei juhlita ku yleisesti sallittuina hetkinä: kalenterin juhlat, pakolliset siirtymäriittijuhlat ja lasten syntymäpäivät!! Joka niistä poikkeaa, on ansainnut happamia katseita ja kansanvihaa. AIKUISET EI JUHLI TURHASTA. Ja sit ku juhlii, ni perseet olalle! Ei mitään kakkuja, ei mitään lapsellisuuksia. Viinaa ja väkivaltaa.

On tämä surullinen maa joissain asioissa. Muualla otetaan ilo irti aina kun voidaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyyttä lisää varmaan se, että juuri tuossa iässä useimmat elävät sitä pikkulapsivaihetta, josta ei niin vain lähdetä minnekään. Elämä pyörii välillä koti-päiväkoti-työpaikka. Viikonloput on aina jotain kummilasten synttäreitä, omien lasten synttäreitä, kesällä häitä, joulua, juhannusta, ainoa aika hoitaa juoksevia asioita jne. Yllättävän harvoin on ihan vapaa viikonloppu. Hyvä jos edes kävelylle tai jumppaan joskus ehtii.

En minäkään olisi kovin kiinnostunut täyttämään enää yhtään enempää kalenteria jollain etäisemmän kaverin kolmikymppisillä. Anteeksi nyt, mutta mielestäni se menee vähän kissanristiäiskategoriaan... eri asia jos olisi kaveripiiri ja kaikki vielä vähän samassa elämänvaiheessa. Mutta jos muut jo ympäriltä perheellistyneitä, niin tarkoittaa se univelkaisena illanistumista lastenvahdin etsintää jne. Ei maksa vaivaa.

Eikö lapsella ole toista vanhempaa? En ymmärrä miten saadaan tästäkin niin suuri omgelma, et käy vaikka suht pikaisesti moikkaamassa edes? Kyllä meidän piirissä ystävätkin on todella tärkeitä eri elämäntilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

30v ei ole mikään meriitti. En ole viettänyt sitten 18v synttäreiden enkä vietä. Naurettavaa juhlia syntymäänsä varsinkin nämä jotka tekee sen joka vuosi ja aikuiset ihmiset ostaa ilmapalloja. Mitään muuta kuin et saa somessa flexata ja esitellä lahjoja.

Minulle se oli ainakin tekosyy saada kutsua ystäviä ja kavereita, joita on välillä "kiireisen" aikuiselämän takia vaikea tavata. Nyt kaikki jotka ehtivät olivat samassa paikassa muutaman tunnin. Oli kiva tarjota läheisille, kun vihdoin oli säännölliset tulot. Eihän tuota välttämättä joka vuosi jaksakaan. Itse vietin kolmekymppiset, ja suunnittelin viisikymppiset viettäväni, mutta jää ehkä viettämättä.

Vierailija kirjoitti:

Niin jos on kovin seurankipeä niin sitten kyllä on yksinäistä. En minä kaipaa hulinaa vaan rauhaa.

Ja vaikka mä nautin noistakin niin tykkään järjestää mielelläni erilaisia juhlia. On ihan mukavaa erottaa jotenkin juhlaa arjesta. Eikä siihen aina vaadita esim. montaa ihmistä, esim. lapseni vielä asuessa kotona vietimme jopa nimipäiviä. Siihen riitti esim. kahvipöydän kauniisti kattaminen vaikkapa kera kukkasen ja jotkut nimpparileivonnaiset.

Tykkään myös kutsua ihmisiä esim. syntymäpäiväkahville tai järjestää illanviettoja erilaisilla teemoilla.

No onpas täällä tuomitsevia kommentteja. Kyllä moni juhlii synttäreitään tuota vanhempanakin. Esimerkiksi viisikymppiset on monelle todella iso asia jonne tulee kymmeniä vieraita; omat mahdolliset lapset puolisoineen, sukulaiset ja myös niitä ystäviä.

Itse introverttina en juhli synttäreitä, mutta perheenjäsenet/sukulaiset juhlii. Mitä näiden puheita olen kuunnellut, niin myös näiden kaverit pitää synttärinsä (no joo toki usein kyse on enemmänkin ryyppäjäisistä). Sivusta seurattuani mielestäni on ihan normaalia, jos aikuinenkin haluaa juhlia syntymäpäiviä. Mummoni seitsemänkymppisillä oli kymmeniä ihmisiä, joista kymmenkunta oli hänen sukulaisia. Loput oli ystäviä/kavereita. Asun itä-suomessa, ehkä tässä asiassa on alueellisia eroja?

Minä juhlin mutta perheen kesken

Omissa piireissäni aikuisten synttärit ovat lähinnä kakkukahvit, mutta kyllä niitä järjestetään, etenkin pyöreitä täyttäessä. Tosin vieraina on pääasiassa lähisukulaisia. Itse kun täytin 30, kahvittelemassa kävivät vanhempani ja sisarukseni, tätini miehineen ja yksi serkuistani, sekä yksi vanha opiskelukaverini. Kyseisen kaverin kakkukahveilla käyn itsekin vuosittain about ainoana joka ei ole hänelle sukua.

Synttärit on just parhaita! Tottakai haluan iloa ja hauskuutta elämääni. Aina kannattaa juhlia yhdessä kun vaan on mahdollista.

Minä en vietä edes pyöreitä. Aivan turhaa.

Kyllä tasavuosikymmeniä moni viettää isommallakin porukalla. Itsekin olen ollut kaverin kolmikymppisillä joskus.

No en nyt varsinaisesti "vietä synttäreitä", mutta usein kutsun kyllä oman lapsuudenperheeni sekä miehen vanhemmat kahville. Eikä siinä varsinaisesti ole tarkoitus minua juhlia enkä kaipaa lahjoja tms, enemmänkin kiva tapa koota läheisiä yhteen.

N42

Minäkin jäin miettimään miten ihmeessä jutun henkilö määritteli ystävyyden. Ihan kuin olisi ollut 14 vuotiaista kysymys. Kuka aikuinen joutaa viettämään ystävien kanssa aikaa sohvalla netflixiä katsellen ja varpaankynsiä lakkaillen tms?

Jutun lopusta kävi ilmi, että hänellä on läheisiä sukulaisia, joiden kanssa voi jutella ja joilta saa tukea. Hänellä on hevonen ja käy tallilla eli sielläkin tapaa ihmisiä ja hänellä on työkavereita. Sellaista se aikuisuus on. Omat kaverit löytyvät nimenomaa harrastuksista ja heidän kanssa jutellaan harrastusjuttuja ja satunnaisesti vähän jotain muuta, sitten on työkaverit, joiden kanssa käydään joskus lounaalla ja höpötellään kahvitunnilla.

Joskus harvoin kun on tarkoitus järjestää jotain "tyttöjen iltaa" nuoruuden kavereiden kanssa, niin se kaatuu jo omaan mahdottomuuteensa. Kaikilla on omat menonsa, on perhettä, harrastuksia, töitä jne. ei kellään ole aikaa sellaiseen puhumattakaan mistään ylimääräisestä hengailusta. Ehkäpä jutun henkilön uudet tuttavuudet kaatuvatkin siihen, että heiltä ollaan vailla jotain yläasteikäisten ystävyyttä. Pitää olla kuin paita ja peppu ja tehdä kaikkea yhdessä.