Millainen psykoterapeutti olisi minun tapauksessa sopiva? Olen koko ikäni kärsinyt masennuksesta ja minulla on mm epävakaa persoonallisuushäiriö. Lapsuudessa isäni teki itsemurhan ja äitini ei ollut läheinen.

Dialektinen käyttäytmisterapia

Sitä on tosi vaikeaa sanoa toisen ihmisen puolesta. Joidenkin tutkimusten mukaan asiakkaan ja terapeutin vuorovaikutussuhteen laadulla on enemmän vaikutusta kuin terapiasuuntauksella. Mutta jos tiedostat, että ongelmat juontavat juurensa joihinkin lapsuuden kuvioihin, niin ehkä psykodynaaminen terapeutti voisi olla harkinnan arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä on tosi vaikeaa sanoa toisen ihmisen puolesta. Joidenkin tutkimusten mukaan asiakkaan ja terapeutin vuorovaikutussuhteen laadulla on enemmän vaikutusta kuin terapiasuuntauksella. Mutta jos tiedostat, että ongelmat juontavat juurensa joihinkin lapsuuden kuvioihin, niin ehkä psykodynaaminen terapeutti voisi olla harkinnan arvoinen.

Minulle psykodynaaminen ei sopinut yhtään. Käsittelin vähän vastaavaa ongelmaa: isä hylkäsi minut eikä asiaa voinut käsitellä äidin kanssa nitenkään. Olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa päiväkirjaa, koska terapeutista ei saanut irti mitään. Ystävienkin kanssa puhuminen oli terapeuttisempaa, koska siinä on vuorovaikutusta.

Itsemurha on ultimaattinen hylkääminen plus etäinen toinen vanhempi eikä hylätylle tee hyvää tulla ohitetuksi terapiassa vaan tarvitsee nimenomaan kokemuksen ihmistenvälisestä kohtaamisesta ja sen parantavasta voimasta ja työkaluja käsitellä tunteitaan.

Käytkö terapiassa omakustanteisesti vai haetko Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan? Jos Kela mukana niin tarvitset psykiatrin lausunnon sitä varten ja ainakin itselleni tämä psykiatri suositteli tiettyä terapiamuotoa. Useampaa terapeuttia kokeilleena olen myös sitä mieltä että vuorovaikutussuhde terapeutin kanssa on tärkein terapian onnistumiseen vaikuttava asia.

Voimia sinulle, terapia ei ole helppoa mutta ajanmyötä palkitsevaa.

Hylkäämiskokemuksissa en usko psykodynaamiseen hetkeäkään. Enkä oikein teennäiseen kognitiiviseen koirakouluunkaan. Pitäisi löytää todella kokenut traumaterapeutti.

Tuo on hyvä näkökulma ja kommentti. Voihan kuitenkin olla, että tässä on kyseessä juuri vuorovaikutusongelma, koska koit tulleesi ohitetuksi. Vaikka terapeutti keskittyy paljon kuuntelemiseen, ei tarkoitus ole olla kylmä ja etäinen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä näkökulma ja kommentti. Voihan kuitenkin olla, että tässä on kyseessä juuri vuorovaikutusongelma, koska koit tulleesi ohitetuksi. Vaikka terapeutti keskittyy paljon kuuntelemiseen, ei tarkoitus ole olla kylmä ja etäinen.

Kyllä myös suuntauksella on paljon väliä. Itse olin kognitiivisessa terapiassa jopa kolmella terapeutilla, joista kaikki olivat hyviä, tosin viimeinen ei kyennyt käsittelemään omia vaikeita transferenssitunteitaan.

Kognitiivisen terapian menetelmät eivät kuitenkaan suurelta osin itselle sopineet ja ongelmat jäivät. Terapian lopulla olin itsemu**an partaalla. Sen takia kannattaa valita suuntaus, jonka menetelmä sopii.

Nykyisin olen psykoanalyyttisessa terapiassa ja voin todella suositella. Asioita ei yksinkertaisteta ja on enemmän vapautta miettiä asioita.

https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/sopivan-psykoterapeutin-ja-psyko…

Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole hyvä toiselle. Tärkeintä on, että yhteistyö tuntuu hyvältä, ts. kemiat natsaavat.

Jollain millä löytää itsensä ja pystyy elämään lähinnä tätä hetkeä ja ehkä hieman suunnittelemaan tulevaisuuttakin. Paljon voi löytää voimaa siitäkin, että miettii kuinka asiat olivat ennen vanhaan. Silloinkin kuoli ihmisiä, oli sisällissotaa, maailmansotaa, köyhyyttä, pakko oli selvitä. Antaa itsensä olla onnellinen, kun hetki on sellainen, että saa tehdä mielekästä asiaa, tulee oma lempiohjelma, syö omaa lempiruokaa, aivan pienistä jutuistakin voi saada iloa.

Traumaterapia. Tosin ei hyödytä välttämättä jos terapeutti sanoo: Se oli ennen se (traumaattiset tapahtumat) ja se on mennyttä. Ei tarjonnut sellaista mihin tarttua, eli miten tästä eteenpäin. Eli terapeutin persoonalla ja vuorovaikutuksella on suuri merkitys. Itselläni siis rankka traumatausta, mutta traumaterapeutista en hyötynyt, vaan kognitiivisesta terapiasta. Tälle terapeutille voin kertoa asioita, joita traumaterapeutin persoona esti kertomasta.

Vierailija kirjoitti:

Jollain millä löytää itsensä ja pystyy elämään lähinnä tätä hetkeä ja ehkä hieman suunnittelemaan tulevaisuuttakin. Paljon voi löytää voimaa siitäkin, että miettii kuinka asiat olivat ennen vanhaan. Silloinkin kuoli ihmisiä, oli sisällissotaa, maailmansotaa, köyhyyttä, pakko oli selvitä. Antaa itsensä olla onnellinen, kun hetki on sellainen, että saa tehdä mielekästä asiaa, tulee oma lempiohjelma, syö omaa lempiruokaa, aivan pienistä jutuistakin voi saada iloa.

Että ap nyt sitten kovettaa itseään lisää ja jatkaa rämpimistään?

Haluan vaan tästä sivusta muistuttaa, ettei voi verrata aikaa, jossa ihmisiä kuoli ja ap:n kokemusta. Kun ihmisiä kuoli kärpäsinä, muiltakin kuoli läheisiä, ehkä itkettiin yhdessä ja kaikki purivat hammasta ja pärjäsivät. Ap on ehkä ainoa tietämänsä ihminen, jonka vanhempi on lähtenyt ikuisesti oman valinnan kautta. Tuskin on ollut vertaistukea luokkakavereista eikä äidinkään kanssa voinut asiaa käsitellä. Siinä on ollut todella yksin todella kipeässä paikassa ja vielä lapsena, jolloin pitäisi saada muilta hoivaa ja turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Paljon voi löytää voimaa siitäkin, että miettii kuinka asiat olivat ennen vanhaan. Silloinkin kuoli ihmisiä, oli sisällissotaa, maailmansotaa, köyhyyttä, pakko oli selvitä.

Ootko tosissasi? Miten tämä hyödyttää? Aivan, ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös suuntauksella on paljon väliä. Itse olin kognitiivisessa terapiassa jopa kolmella terapeutilla, joista kaikki olivat hyviä, tosin viimeinen ei kyennyt käsittelemään omia vaikeita transferenssitunteitaan.

Kognitiivisen terapian menetelmät eivät kuitenkaan suurelta osin itselle sopineet ja ongelmat jäivät. Terapian lopulla olin itsemu**an partaalla. Sen takia kannattaa valita suuntaus, jonka menetelmä sopii.

Nykyisin olen psykoanalyyttisessa terapiassa ja voin todella suositella. Asioita ei yksinkertaisteta ja on enemmän vapautta miettiä asioita.

Mitä tämä tarkoittaa ja miten se näkyi terapeutin työskentelyssä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on tosi vaikeaa sanoa toisen ihmisen puolesta. Joidenkin tutkimusten mukaan asiakkaan ja terapeutin vuorovaikutussuhteen laadulla on enemmän vaikutusta kuin terapiasuuntauksella. Mutta jos tiedostat, että ongelmat juontavat juurensa joihinkin lapsuuden kuvioihin, niin ehkä psykodynaaminen terapeutti voisi olla harkinnan arvoinen.

Minulle psykodynaaminen ei sopinut yhtään. Käsittelin vähän vastaavaa ongelmaa: isä hylkäsi minut eikä asiaa voinut käsitellä äidin kanssa nitenkään. Olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa päiväkirjaa, koska terapeutista ei saanut irti mitään. Ystävienkin kanssa puhuminen oli terapeuttisempaa, koska siinä on vuorovaikutusta.

Itsemurha on ultimaattinen hylkääminen plus etäinen toinen vanhempi eikä hylätylle tee hyvää tulla ohitetuksi terapiassa vaan tarvitsee nimenomaan kokemuksen ihmistenvälisestä kohtaamisesta ja sen parantavasta voimasta ja työkaluja käsitellä tunteitaan.

Olen samaa mieltä tästä. Psykodynaamisen suuntauksen terapeuteissakin varmaan osa on sellaisia, joiden omakin persoona näkyy vastaanotolla, mutta suurin osa taitaa uskoa siihen että terapeutin täytyy olla mahdollisimman persoonaton. Ap:n tilanteessa en usko sen toimivan, vaan nimenomaan pitäisi löytää terapeutti joka tarjoaa mahdollisimman realistista ja myönteisesti virittynyttä vuorovaikutusta. 

Itse löysin tällaisen hahmoterapian piiristä, mutta varmasti muissakin suuntauksissa heitä on. Ja tärkeintä ei ole suuntaus, vaan henkilökemia, kuten täällä on jo sanottukin.

Ota millainen terapia haluat, mutta älä tee sitä veronmaksajien rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ota millainen terapia haluat, mutta älä tee sitä veronmaksajien rahoilla.

Tottakai voi ottaa veronmaksajien rahoilla. Pääasia, ettei tule äitihullun kaltaiseksi jauhajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ota millainen terapia haluat, mutta älä tee sitä veronmaksajien rahoilla.

Ehkä sinäkin voisit ottaa vähän terapiaa veronmaksajien rahoilla. 

vertaistukiryhmiä voisi ehkä etsiä?jos on joskus voi auttaa juttelu saman kokeneiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Dialektinen käyttäytmisterapia

Tämä.