Opettajan työstä kokemuksia?

Aineenopettajalla on oikeus opettaa pätevänä viranhaltijana omaa oppiainettaan 6. luokasta yläspäin niin pitkälle, kuin tietä riittää. Hänen täytyy osata oma aineensa erittäin hyvin ja olla niin innostunut siitä, että jaksaa sitä opettaa 35 vuotta. Alakoulun opettaja on luokanvalvoja, jonka täytyy osata perusteet kaikista mahdollisista oppiaineista. Alakoulun opettajalla on paljon huonompi palkka kuin yläkoulun opettajalla, ja vastaavasti lukion opettaja tienaa näitä enemmän.

Alakoulun opettajalla on vastuu siitä, että oppilas oppii perustiedot kaikista oppiaineista niin, että seuraavillla asteilla voidaan tietoja syventää tarvitsematta enää opetella kaikkea alusta. Lisäksi hänellä on tavallisesti velvollisuus huomata lapsessa piilevät oppimis- tai käytösvaikeudet, jotta asioihin voidaan puuttua ja apua saada mahdollisimman varhain.

Yläkoulussa opetus on teoreettisempaa ja voidaan syventää tietoja opettajan omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Toisaalta yläkoulun oppilailla on murrosikä pahimmillaan, joten opettajan työ voi välillä olla aivan helvetillistä varsinkin nykyisin, kun erityiskouluja lopetetaan ja erityisoppilaat siirretään tavallisiin luokkiin. Käytösongelmiin saa aika harvoin tukea oppilaan kotoa, valitettavasti. Yläkoulussa opetus on usein jaksomuotoista, minkä takia opettajalla täytyy olla hyvä organisointikyky, aikataulutus ja stressinsietokyky. Yhden tunnin muutoksesta (vaikkapa opettajan sairastumisen takia) voi kaatua koko jaksosuunnitelma, joten täytyy osata tehdä pikaisia ratkaisuja. Lisäksi yläkoulun aineenopettajan täytyy muistaa, että hänen opetuksensa pohjalta oppilas saa päättönumeron, jonka avulla oppilas hakee jatkokoulutukseen tai mahdollisesti ei pääse ammattikouluun haluamalleen linjalle.

Lukiossa opettajan opetustuntivelvollisuus on pienempi, mutta vastaavasti luokkakoot ovat isompia. Opettajalla on myös harteillaan vastuu siitä, että oppilaat pärjääväät yo-kokeissa mahdollisimman hyvin.

Itse olen tätä nykyä yläkoulun aineenopettaja. Olen nähnyt sekä unelmaluokkia (9-10 keskiarvo kaikilla) että tekohengitettäviä luokkia (keskiarvolla 4-5). Olen nähnyt niitä, jotka ovat mieleltään järkkyneitä, vanhempiensa pahoinpitelemiä, nälkäisiä, ilkeitä ja todella häiriintyneitä - ja vastaavasti minulla on ollut todella ihania oppilaita. Pidän tästä työstä, koska oppiaineeni on minusta todella kiinnostava, mutta monta kertaa olen henkisesti aivan loppu. Yhtenä vuonna, kun oppilaanani oli (siis jo kolmatta vuotta) päästään sekaisin oleva erityisen väkivaltainen ladonovi, itkin iltaisin, että en jaksa nousta aamulla ja alkaa jälleen kerran sitä tahtojen taistelua, laittaa kova kovaa vasten tälle samalle nulikalle, jonka siirron kaupungin viimeiselle tarkkikselle hänen isänsä kielsi.

Kun oppii oikean lähestymistavan erityyppisiin oppilaisiin ja luonteisiin (ja tätä ei todellakaan opi pedagogisissa opinnoissa), työ on mukavaa, mikäli on itse tarpeeksi vahva luonne henkisesti. Täytyy myös olla valmis vetämään koko päivä ilman ruokaa, koska työ on kiireistä eikä opettajalla ole oikeutta ruokataukoon (jos siis haluaa syödä omia eväitään eikä koulun ruokalassa). Työ on paljon muutakin kuin opetusvelvollisuus, esim. 16-25 tuntia viikossa, sillä usein tähän tulee päälle ylitunteja ja hyvin runsaasti kotityötä ja ilmaistyötä (esim. jälki-istuntovalvonnat). Yläkoulun aineenopettajan työviikko nousee helposti 50 tuntiin.

Pahinta on se, että työ on totaalisesti aliarvostettua, sekä oppilaiden vanhempien haukut, uhkailut ja vainoamiset. Parasta ovat kivat oppilaat, oma oppiaine ja kesäloma sekä se, että joskus pääsee ajoissa töistä. Mutta loppujen lopuksi, työ tämä on siinä missä joku muukin. Jos olet ajatellut ruotsin opettajan hommaa, siihen kannattaa ottaa toinenkin kieli oheen, mieluiten kaksi muuta kieltä. Esim. englanti ja saksa/ranska/italia/ranska. Työllistyminen on silloin helpompaa. Tulevaisuudesta kun ei mitään tiedä, ruotsin kieli saattaa olla oppiaineena kuoleva kieli tässä maassa.

Työ on aivan erilaista eri luokka-asteilla ja eri kouluissa ja samankin koulun eri ryhmissä. Työtä tehdään omalla persoonalla. Innostus opiskeltaviin asioihin, tasapainoinen ja ystävällinen luonne, nopea reaktiokyky ja älykkyys ovat työssä eduksi.