Lue keskustelun säännöt.
Ero uusioperheessä?
18.10.2013 |
Ero uusioperheessä?
Olen yrittänyt olla ennakoiva ja lukea mahdollisista uusioperheen haasteista mitä saattaa tulla matkanvarrella eteen.
Meillä on nyt pari vuotta kestänyt uusioperhe ja ei ole ollut kovin helppoa, mutta ei mitään kovin suurta draamaakaan.
Ystäväpiirissä 4 uusioperhettä ja muutama parisuhde, joka on vakavoitumassa kovaa vauhtia uusioperheeksi.
Paljon saa lukea kuinka uusioperheet epäonnistuvat ja ovat pelkkää pinnojen kiristymistä ja ahdistusta.
Kuinka moni on todellisuudesta eronnut uusioperheessä, ja kauan suhde kesti? Missä vaiheessa alkoi todellisuus olla liian kova paikka?
Moni varoittelee kovasti ” odota vaan kun vaaleanpunaiset lasit tippuu silmiltä ja arki astuu kuvioihin ” Olen huomannut jotain tämän suuntaista mutta olen yrittänyt asennoitua sen kuuluvan normaaliin (kin ) suhteeseen, että jossain vaiheessa se ”totuus” toisesta tulee sieltä esiin.
Meillä on mennyt ”ihan hyvin” mutta en voi sanoa olleeni missään vaiheessa totaalisen onnellinen kuin pieniä pätkiä kerralaan. Asiat on hyvin, mutta onko riittävän hyvin? Mietin näitä ja pohdin, jos ei ole täysin onnellinen, niin onko tulevaisuus sittenkään kovin lupaava. Kun kaikki ennusteet sanoo että uusioperheet ei kestä.
Kyselee nimimerkki epätietoinen :D
Kommentit (10)
En tiedä, onko olemassa tilastoa siitä, kummassa perheessä erotaan enemmän, siinä,jossa molemmat puolisot ovat ensimmäistä kertaa aviossa, vai uusioperheessä. Ongelmiahan voi syntyä kaikenlaisissa perheissä, mutta jotenkin tuntuu, että uusioperheessä niitä voi syntyä herkemmin, kun pitää yhdistää kaksi erilaista "kulttuuria" ja aikuisia osallisia on jopa neljä tai enemmänkin. Aina palapelin palaset eivät vain loksahda paikoilleen. Joskus ristiriidat ovat liian suuria. Paras ratkaisu voi olla ero. Olen itse kasvanut uusioperheessä, ja nyt aikuisena olen usein miettinyt, että elämä oli jotenkin vähän varpaillaan hiipimistä, ei sellaista ronskin reipasta kuten kavereiden kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi miksi miksi kursivoitu teksti??
onko tämä teksti kopioitu jostain?
Itse olen elänyt uusperheessä kohta 20 v, ja vaikeaa on välillä ollut, välillä taas mennyt hyvin. Samoin näyttää olevan niillä ystävilläni, jotka elää ihan ydinperheessä, eli välillä on vaikeaa, välillä menee ihan hyvin. Ongelmat toki ovat osittain hieman erilaisia, uusperheessä kun on aina olemassa ne toisten lapset/toisen ex tms, jotka pitää ottaa huomioon.
Itse olen ajatellut, että vaikka uusperhe on ehkä tuonut suhteeseen haasteita, niin se on myös kasvattanut meitä kaikki ihmisinä, on ollut pakko osata ottaa huomioon muut ihmiset eri tavalla kuin ydinperheessä (mutta en tarkoita tällä sitä, että ydinperheessä olevat eivät osaisi ottaa huomioon muita ihmisiä, sitä vaan että uusperheessä on vaan pakko vähän eri tavalla osata suhtautua "vieraisiin" ihmisiin, oli se sitten itselleen luonnostaan helppoa tai ei)
Vähän ohis, mutta oikea termi on uusperhe. Kirjoittaa voi sitten vaikka uusiopaperille.
Mä olen elänyt uusperheessä (miehellä lapsia) 11 vuotta ja en näe tässä oikein mitään ihmeellistä. Eletään aika mukavaa ja rauhallista elämää. Kaksi yhteistä lastakin on jo maailmassa. Paineet tulee lähinnä siitä ruuhkavuosien arjesta, eikä miehen lapsista. Miehen lapsista enää toinen käy viikonloppuja ja en ota siitä mitään stressiä. Tuossahan tuo menee osana tätä hulabaloota. Juttuseuraa lapsesta on ja siksi tykkään, että tulee. Teinin kanssa voi sentään jo jutella maailman menosta tai katsoa illalla leffaa pienempien mentyä nukkumaan. Mies on paljon töissä, joten tavallaan lapsi on mun seurana täällä melkein enemmän kuin miehen. Pikkusisaruksia ei vahdi koskaan, en ole tullut edes ajatelleeksi kysyä. Vanhempi lapsista pelkää olla yksin kotona ja siinä mielessä isompi on " vahtina" joskus, mutta silloinkin tekee omiaan ja 8-vuotias lähinnä pyörii omissa jutuissaan. Nuorempaa en ole koskaan jättänyt hoidettavaksi.
Miehen lapsista vanhempi muutti omilleen 18-vuotiaana ja asuu 3km:n päässä. Käy tässä epäsäännöllisen säännöllisesti. Ikää on jo 25, joten 7 vuotta sitten loppui jo yövierailut. Toki alussa kävi tässä tosi paljon, nykyään voi käydä viisi kertaa viikon aikana ja sitten mennä kuukausi, ettei näy. Mä soittelen enemmän kuin isänsä ja pyydän käymään. Nuorempi lapsista käy toistaiseksi yökylässä, enkä usko, että muuttaa ennen kuin 2-3 vuoden päästä omilleen. Siihen asti siis yövierailee varmaan meillä. Toivotaan, että hänkin muuttaisi tänne johonkin lähelle. Tuskin ainakaan jää sinne periferiaan äitinsä lähelle. Nuoremmalla siis ikää nyt 17.
Mä en tiedä, miksi meillä on ollut aina niin helppoa verrattuna muihin uusperheisiin. Olen miettinyt sitä, että se on pakko tulla kolmesta osallisesta aikuisesta ja heidän piirteistään: äiti ei kysele tai valita, minä olen joviaali ja hyväsydämminen, isänsä kunnioittaa mun määräysvaltaa ja ei vaadi turhia. Ja lapset on ihan hyvätapaisia ja mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 lisää: Olen miettinyt sitäkin, että monet rutisee, ettei teini tee mitään ja sotkee jne. Siis puhutaan puolison lapsesta. Ei meilläkään teini tai edellinenkään teini tehnyt mitään. Kai se astiansa nostaa tiskipöydälle, muttei ne koneeseen mene. Toisaalta eipä niistä nosta omatkaan lapset ja en kauheasti laske, kenen lasi on pöydällä ja kenen ei. Sänkykin jää monesti lähteissä petaamatta, mutta eipä se iso duuni ole mun tai miehen heittää siihen päiväpeite. (on oma huone) En oikein näe tarpeelliseksikaan kauheasti tehdä mitään, kun on vaan joka toinen vkl ja sitten lomilla jne. En ole tullut edes ajatelleeksi, että pitäisi niitä miettiä. Ei se lisävieras meille ylimääräistä työtä kuitenkaan juuri tee. Yksi lautanen lisää pöydässä ja joku sipsinmurena lattialla ylimääräistä. Nää omat tässä sotkee kaikki paikat, joten vieraileva lapsihan on suorastaan siisti verrattuna omiin.
En edes muista enää aikaa, kun tulin kuvioihin. Nää miehen lapset oli silloin 6 ja 14. Teinin kanssa oli miehellä vaikeaa, mutta mä pyrin olemaan vaan kaveri ja puuttumatta mihinkään. Joskus se murjotti mullekin, mutta pyrin huumorilla ulos siitä tilanteesta. Taisin kerran vitsinä murista sille, niin se alkoi nauraan ja murisi takaisin. Kerran löin paperilapulla (siis normaalilla A4:lla) päähän, kun isälleen marmatti takaisin. Monesti mun löysä asenne ja se, etten puuttunut kurinpitoon, laukaisi riidat. Nuorempi taas oli niin lapsi, että toimeen tultiin ja murkkuikä on ollut tällä helpompi.
Luulen, että onnistumisen mahdollisuudet ovat olemassa, jos molemmat aikuiset sitoutuvat perheeseen eikö kumpikaan häpeä sitä, että elää uusperheessä. Itse lapsettomana kokeilin avoliittoa miehen kanssa, jolla oli lapsia jo tavatessamme ja ongelmat alkoivat muutamassa kuukaudessa ja suhde päättyi lopullisesti parissa vuodessa. Koin itse valtavaa häpeää liikkuessamme lasten kanssa, jotka kutsuivat minua etunimeltä, vaikkei minulla ollutkaan mitään tekemistä heidän vanhempiensa eron kanssa. Ollessamme kahden yritin parhaani mukaan unohtaa lasten olemassaolon ja tein miehenkin elämästä helvettiä, kun hänen piti varoa jokaista sanaansa. Tilanne olisi varmaankin ollut toinen, jos minullakin olisi ollut lapsia, mutta kaikille uusperhe ei kuitenkaan sovi. Keskity sinä nyt vaan omaan elämääsi äläkä mieti liikaa, iso osa ongelmista on monesti ympäristön luomia paineita ja sitä, että vertaa itseään muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle 6/7, kalskahtaa pahasti korvaan kun kerrot, että miehesi lapset käyvät teillä kylässä tai yövieraana. Eikö isän koti pitäisi olla myös hänen lastensa kotì? Kuulostaa kyllä muuten hyvin toimivalta tuo teidän elämä ja uskon, että olet ollut kypsä aikuinen sitoutumaan uusperheen elämään.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 16:52"]
Sinulle 6/7, kalskahtaa pahasti korvaan kun kerrot, että miehesi lapset käyvät teillä kylässä tai yövieraana. Eikö isän koti pitäisi olla myös hänen lastensa kotì? Kuulostaa kyllä muuten hyvin toimivalta tuo teidän elämä ja uskon, että olet ollut kypsä aikuinen sitoutumaan uusperheen elämään.
[/quote]
Siis 5/6, meni vähän kommentit sekaisin.
Mikä on uusioperhe?