Lue keskustelun säännöt.
Meillä on haastava elämäntilanne, mutta anoppia
17.10.2013 |
se ei tunnu kiinnostavan pätkääkään. Joskus tämä täydellinen välinpitämättömyys harmittaa. Meillä on juuri nyt toinen työttömänä, toinen työttömyysuhan alaisena, hankalaa selvitä taloudellisesti, ja nyt toinen meistä aloittamassa iltatyön hankaline työaikoineen. Anoppi ei kysele mitään, ei meidän kuulumisia, ei lasten, ei mitään...Ottaa yhteyttä kun itse tarvitsee apua. Elelee muuten kulttuuriharrastustensa parissa ja matkustelee, mutta mitään mielenkiintoa ei tunnu olevan perhettämme kohtaan. Kohteliaisuudesta ilmestyy lasten syntymäpäiville. Sitten taas kuukausien hiljaisuus, kunnes on sekoittanut jonkun elektronisen laitteensa ja soittaa poikansa apuun...surullista miten vähän elämämme koskettavat toisiaan.
Kommentit (28)
miksi pitää sanoa haastava jos tarkoittaa että on vaikeaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hänen pitäisi kysellä teidän elämästänne? Kai osaatte itsekin kertoa, jos teillä on jotakin asiaa. Meillä anoppi on liiankin kiinnostunut raha-asioistamme, harrastuksistamme ja tulevaisuudensuunnitelmistamme. Arvostan todella paljon oman äitini tapaa antaa toiselle tilaa. Aikuiset ovat kuitenkin itse vastuussa elämästään.
On se kyllä, meillä vähän samaa omien vanhempieni kanssa. Asuvat isossa talossa keskenään ja me vuokralla liian pienessä. Eivät koskaan soita ja kysy, mitä kuuluu...surullista.
ELi itse soitetaan heille ja aina sama tarina, ei tässä mitään...ei viitsi kauhean usein soittaa, jos vastaus aina sama. Tuntuu, ettei heitä oikeasti kiinnosta.
Sitten kyllä tuntuvat ihmettelevän, ettei lapsenlapset tule innokkaina mummolaan?
anopin pitäisi olla teille apukäsinä ja antaa rahaa?
Onko kyseessä kokonaisen ikäluokan itsekeskeisyys, en usko. Nimittäin omat vanhempani ovat tuota suurta ikäluokkaa, ja ovat aivan eri tavalla elämästämme kiinnostuneita kuin heitä vanhempi anoppini. Kyse on yksilöstä, hänen valinnastaan ja tavastaan pitäytyä etäisenä, jotta ei myöskään kohtaa meitä syvällisemmin, varmaankin suojaa itseään kun ei halua tietää meidän arjesta, ja ongelmista. Kai se on vaan hänen itsekkyyttään. On varmaankin kivampaa keikkua viinilasi kädessä taidenäyttelyn avajaisissa tietämättömänä pojan perheen vaikeuksista ja selviytymisyrityksistä. Voipi mennä taidenautinto ihan pilalle, jos ajatukset menevät ikävien tosiasioiden suuntaan. Enpä jaksa minäkään enää olla hänestä kiinnostunut, aikani yritin, mutta antaa olla...ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä sen anopin pitäis tehdä? Antaa teille rahaa vai? Vai hoitaa teidän lapsia? Osata oma-aloitteisesti auttaa? Ja miksi aina valitetaan anopeista? Miksei sun omat vanhemmat auta?
En mä rahaa kaipaa, vaan juuri jotain mitä ei rahalla saa, myötäelämistä, kiinnostusta, keskustelua. Ja lasten elämästä kyselemistä. Mun vanhemmat kaukana, anoppi lähellä. Ajattelin vain kirjoittaa asian pois tänne, niin sekin jo auttaa. Paitsi että jotkut täälläkin vain ymmärtävät väärin tai ilkeilevät, onneksi on niitäkin, jotka ymmärtävät, kiitos niille! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:17"]
Onko kyseessä kokonaisen ikäluokan itsekeskeisyys, en usko. Nimittäin omat vanhempani ovat tuota suurta ikäluokkaa, ja ovat aivan eri tavalla elämästämme kiinnostuneita kuin heitä vanhempi anoppini. Kyse on yksilöstä, hänen valinnastaan ja tavastaan pitäytyä etäisenä, jotta ei myöskään kohtaa meitä syvällisemmin, varmaankin suojaa itseään kun ei halua tietää meidän arjesta, ja ongelmista. Kai se on vaan hänen itsekkyyttään. On varmaankin kivampaa keikkua viinilasi kädessä taidenäyttelyn avajaisissa tietämättömänä pojan perheen vaikeuksista ja selviytymisyrityksistä. Voipi mennä taidenautinto ihan pilalle, jos ajatukset menevät ikävien tosiasioiden suuntaan. Enpä jaksa minäkään enää olla hänestä kiinnostunut, aikani yritin, mutta antaa olla...ap
[/quote]
Kuinka kiinnostunut miehesi on ollut oman äitinsä elämästä ja vaikeuksista?
Kuinka usein itse soitatte anopille, kutsutte kylään, olette ylipäätään kiinnostuneita?
Mä kyllä ymmärrän hyvin, että anopilla on paljon korkeampi kynnys puuttua teidän elämäänne, sinäkin vaikutat juuri sellaiselta, että jos anoppi yrittäisi teitä auttaa, tekisi hän sen mielestäsi tietysti väärin...
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:24"]
Paitsi että jotkut täälläkin vain ymmärtävät väärin tai ilkeilevät, onneksi on niitäkin, jotka ymmärtävät, kiitos niille! ap
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän. En ole vain samaa mieltä kanssasi. -4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap niin oikeassa!
Kyllä anopin pitäisi tulla teille, iskeä nyrkkiä pöytään ja ilmoittaa, että nyt laiskat luuserit elämä kuntoon ja töihin. Lopettakaa valitus ja kasvakaa aikuisiksi.
Kaikesta päätellen perheenne tarvitsisi yhden aikuisen, joka pitäisi loput kurissa ja siihen anoppi olisi tarpeen. Katsoisi peräänne, että teette työhakemukset ja ymmärrätte, ettei se ilta mikään hankala työaika ole, joustavat hoitoratkaisut on keksitty. Samalla hän varmistaisi, että et tuhlaa rahojanne eineksiin tai turhaan shoppailuun ja lopetatte kaljan kanssa läträämisen.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:24"]
En mä rahaa kaipaa, vaan juuri jotain mitä ei rahalla saa, myötäelämistä, kiinnostusta, keskustelua. Ja lasten elämästä kyselemistä. Mun vanhemmat kaukana, anoppi lähellä. Ajattelin vain kirjoittaa asian pois tänne, niin sekin jo auttaa. Paitsi että jotkut täälläkin vain ymmärtävät väärin tai ilkeilevät, onneksi on niitäkin, jotka ymmärtävät, kiitos niille! ap
[/quote]
Ai yhteistä valittamista sun kanssa siitä, että te epäonnistuitte, koska ette vain viitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä päättelet minun pitävän anopin auttamisyrityksiä väärinä? No, sellaisia ei kylläkään ole ollut. Mieheni ei varmaankaan soittaisi äidilleen koskaan jollen häntä muistuttaisi, siinä mielessä etäisyys heillä molemminpuolista. Olen yrittänyt, ja ajatellut että lasten myötä yhteys lähenisi, mutta ei. Annetaan olla, huomenna parempi päivä, pitääkin soittaa omille vanhemmille,iloita heistä ja muista, jotka meillä vielä on. ap
Ei minuakaan kiinnostaisi, jos oma lapsi omilla valinnoillaan pilaa elämänsä. Jotenkin olisi nolo olo ja sitä miettisi, mikä meni pieleen, miksi lapsi ei halua elää onnellisena vaan etsii vaikeuksia. Eikä sellaisten kanssa kannata olla tekemisissä, vaikeudet usein alkaa leviämään lähipiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattoman kusipäisiä vastauksia.
Aivan hävyttömiä vastauksia täällä. Toivottavasti kyseisillä tyypeillä ei sentään ole lapsia. Ei ole paljon empatiaa tarjolla.
Meillä on isovanhempien kiinnostus meidän elämää kohtaan ollut masentavaa. Omia murheitansa jaksavat kyllä valittaa mutta omien lastenlasten elämä ei juuri kiinnosta. Aivan varmasti odottavat saavansa apua sitten kun eivät enää pärjää yksin kotona. Voi jäädä meidän perheen vierailut vanhainkotiin aika vähiin.
Minun anoppiani ei voisi vähempää myöskään kiinnostaa, erotuksena, että hän on ollut kotiäiti 40 viime vuotta (2 lasta) eikä todellakaan harrasta kulttuuria eikä yhtikäs mitään. Sai juuri ekan lapsenlapsensa (meidän vauva). Anoppi ei ole tuonut yhden yhtä tuliaista vauvalle. Sen sijaan muille kylän muijille esittää olevansa niin mummia...(koska sosiaalinen paine on siihen suuntaan).Todella epäempaattinen ja ärsyttävä akka tuo anoppini. Ihmeellistä kyllä, mieheni on onnistunut yksilö (toinen poika ei todellakaan ole sitä), mutta oma miehenikin kertoo, että minkäänlaista kannustusta ei kotoa ole koskaan saanut.
Koita kestää, meitä on muitakin!
Nro. 5 laittaa miettimään että MITÄ VÄLIÄ sillä on, millaisessa asunnossa ne isovanhemmat asuvat jos teillä on vaikeaa? Pitäisikö isovanhempien muuttaa pois ja antaa kotinsa teille koska teillä on asiat päin seiniä?
Ap:n aiheeseen; miksipä sitä ei voi itse soittaa anopille ja sanoa että nyt on aika vaikeaa olla kun tämä on tilanne? Jos olisi toisinpäin, että anoppi kyselisi miten teillä menee, se taas olisi satavarmasti "tungettelevaa ja anoppi on kamala".
Ehkä anoppi myös haluaa pitää rahansa itsellään, ounastelee jo valmiiksi teidän ruikuttavan rahojen perään? - en minäkään silloin kyselisi miten menee, niin ei tarvitsisi lähteä rahoja lainaamaan.
Nro. 5 laittaa miettimään että MITÄ VÄLIÄ sillä on, millaisessa asunnossa ne isovanhemmat asuvat jos teillä on vaikeaa? Pitäisikö isovanhempien muuttaa pois ja antaa kotinsa teille koska teillä on asiat päin seiniä?
Ap:n aiheeseen; miksipä sitä ei voi itse soittaa anopille ja sanoa että nyt on aika vaikeaa olla kun tämä on tilanne? Jos olisi toisinpäin, että anoppi kyselisi miten teillä menee, se taas olisi satavarmasti "tungettelevaa ja anoppi on kamala".
Ehkä anoppi myös haluaa pitää rahansa itsellään, ounastelee jo valmiiksi teidän ruikuttavan rahojen perään? - en minäkään silloin kyselisi miten menee, niin ei tarvitsisi lähteä rahoja lainaamaan.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:50"]
Aivan hävyttömiä vastauksia täällä. Toivottavasti kyseisillä tyypeillä ei sentään ole lapsia. Ei ole paljon empatiaa tarjolla.
Meillä on isovanhempien kiinnostus meidän elämää kohtaan ollut masentavaa. Omia murheitansa jaksavat kyllä valittaa mutta omien lastenlasten elämä ei juuri kiinnosta. Aivan varmasti odottavat saavansa apua sitten kun eivät enää pärjää yksin kotona. Voi jäädä meidän perheen vierailut vanhainkotiin aika vähiin.
[/quote]
No aika lailla hävytön on tuo sun tulevaisuudensuunnitelmakin. Siinä pata soimaa kattilaa, sinäkö todella luulet antavasi mallia empatiasta lapsillesi?
Näin elää ne suurten ikäluokkien edustajat, itsekeskeisyydellä ei ole rajaa!