Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa elää niin kuin koronaa ei olisi
07.09.2020 |
Olemme kulkeneet kohti eroa jo maaliskuusta lähtien, kun minä olen riskiryhmäläisenä joutunut koko ajan muistuttamaan miestä pesemään käsiä ja pitämään turvaväliä julkisissa tiloissa, ja häntä vain ärsyttää kaikki aiheeseen liittyvä. Nyt mies ilmoitti, että haluaa elää, kuin koronaa ei olisikaan. Eli haluaa palata ns. vanhaan hyvään aikaan. Hän haluaa viettää nuoruutta ja olla välittämättä mistään hygieniajutuista, koska se on kuulemma ahdistavaa. Hän käyttäytyy, kuin tämä koronatilanne olisi minun syyni, tai siltä tuntuu. Enhän minä ole keksinyt näitä suosituksia. Hän ei ymmärrä, että samaan aikaan kun häneltä jää nuoruus elämättä, minä joudun pelkäämään ihan jatkuvasti sitä, että saan tartunnan. Ja nimenomaan, että saan häneltä sen, hän kun on se yksi henkilö, johon en voi pitää turvaväliä. Kuulun useampaan riskiryhmään, ja korona voi minussa aiheuttaa loppuelämän kestävää vahinkoa. Voi, kun olisinkin ns. normijamppa, eikä minun tarvitsisi pelätä. Häneltä en saa mitään turvaa tai tukea omaan ahdinkooni. Ja siis kärsinhän minäkin siitä, että en saa elää normaalia elämää. Mutta panosten ollessa kovat keskityn nyt vain siihen, että tästä pääsee jotenkin eteenpäin terveytensä säilyttäen. Ei tulisi mieleenkään valittaa, kuinka kurjaa on, kun ei voi bilettää kunnolla. En ymmärrä, miksei nyt voisi vielä muutaman kuukauden malttaa niissä juhlimisissa sun muissa menoissa, kun sitten olisi edessä terve loppuelämä. Olen täysin hajalla ja epäuskoinen. Eikö avioliitossa tulisi suojella sitä heikommassa asemassa olevaa? Miestä voi harmittaa tilapäisesti, mutta tuskin harmituksestaan jää loppuelämän kestävää haittaa. Paitsi ehkä sitten sen avioeron myötä.
Kommentit (46)
Mies on tainnut unohtaa lupauksensa rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, aika iso osa suomalaisista on elänyt koko ajan niinkuin koronaa ei olisi olemassakaan. Eikä sitä ole kyllä näkynytkään.
En koe mitään myötätuntoa koska et eroa. Kaikenlaisten kusipäiden kanssa sitä naiset roikkuvatkin.
Itsekäs tyyppi ja jos haluaa elää nuoruuttaan niin voi tehdä sen sinkkuna.
Ymmärrän sinua. Minulla vähän sama tilanne sillä erolla että se ongelma ei ole mieheni (joka kyllä noudattaa kiltisti kaikkia määräyksiä) vaan jo isot lapset jotka asuvat vielä kotona. On aika mahdotonta rajoittaa kokonaan jo täysi-ikäisiä lapsia kun eivät näe itse ongelmaa siinä että menevät ja tulevat miten haluavat. Minun on kuitenkin mahdotonta eristää itseäni heistä täysin sillä käyttävät kuitenkin samoja tiloja ja usein syövätkin yhdessä meidän kanssamme. Ei auta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin jotkut tuntuvat muistuttavan, että Suomen koronatilanne on hyvä, joten miksi hysterisoida. Mutta nythän on ainakin Helsingissä todella laaja etätyöskentely voimassa, sekä kouluissakin koronaa ehkäistään tehokkaasti, mm. ryhmäkokoja hilliten. Eli nyt on jo paljon toimia käytössä - jos ei olisi, niin sittenhän tilanne ei olisikaan enää niin hyvä. Miksi tätä ei huomioida, kun syytellään hysteeriseksi?
Mä eroaisin. On tuo sen tason piittaamattomuutta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi. Jos teillä olisi lapsia niin eläisikö silloinkin vain nuoruuttaan? Entä jos sairastuisit vaikkapa syöpään, olisiko silloinkin juhliminen ja mukavuus tärkeämpää kuin sinun turvallisuutesi ja tukena oleminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi jatkaa yhdessä, muuttaisin erilleen koronan ajaksi ja sen jälkeä miettisin, jatketaanko vai ei. Kyse ei ehkä olw vain koronastakaan vaan kuulostaa siltä, ettei mies kunnioita sinun toiveitasi. Asia on kuitenkin todella merkittävä, kun on kyse hengestä ja elämästä. Toki korona on arvaamaton ja jos saisitte sen, voi olla, että olisi sinulla lievä ja hänellä oaha.
Tosin sairaus kai on yleensä pahempi sillä, joka saa koronan kotoa. Eli sinulla, jos saat häneltä. Koska viruksen määrä altistuksessa vaikuttaa ja jos sen saa pienestä määrästä kodin ulkopuolelta, niin kotona oleva saa sen isosta altistusmäärästä. Tämä on ainoa, mikä uskaltaa mut päästämään lapseni kouluun. Jos hän saa sen sieltä, niin saa sen ehkä lievempänä kuin jos saisi multa kotoa, jos sen nyt mistään onnistuisin saamaan edes. Mä tietty riskiryhmäläisenä saisin sen kotona pahempana, mutta omaa lastaan nyt suojrlee mieluummin ja ottaa riskit itselle. Ketään itsekästä miestä kohtaan en kuitenkaan tuolla lailla ikinä uhrautuisi. Eroaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Minulla vähän sama tilanne sillä erolla että se ongelma ei ole mieheni (joka kyllä noudattaa kiltisti kaikkia määräyksiä) vaan jo isot lapset jotka asuvat vielä kotona. On aika mahdotonta rajoittaa kokonaan jo täysi-ikäisiä lapsia kun eivät näe itse ongelmaa siinä että menevät ja tulevat miten haluavat. Minun on kuitenkin mahdotonta eristää itseäni heistä täysin sillä käyttävät kuitenkin samoja tiloja ja usein syövätkin yhdessä meidän kanssamme. Ei auta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa...
Miten olisi jos kertoisit niille täysi-ikäiselle lapsille miksi haluat varoa koronaa esim joku kuuluu riskiryhmään, pelkäät jälkitauteja (kaiva esiin niitä tutkimuksia joissa kerrotaan näistä ettei tarvi perustella mutu jutuilla). Keskustelkaa. Jos lapset ovat edelleen sitä mieltä että heidän kuuluu saada viettää huoletonta nuoruutta niin anna heille osoite josta voi ruveta hakemaan itselleen omaa asuntoa.
Kyllä meidän teinit (iät välillä 13-17v) ainakin kykenevät huomioimaan Koronan ja sen vaikutuksen omaan käytökseen ja muuhun perheeseen. Toki heille on kerrottu riskit ja käyty läpi tärkeimmät asiat mitä noudatetaan jne. Välillä heitä harmittaa mutta toisaalta ymmärtävät kyllä. Ja pääosin näyttävät muistavan ja huomioivan asian. Rajatusti kavereiden kanssa sisällä ja lähellä. Isoja väkimäärää vältellään. Käsiä pestään ja desinfioidaan. Kaupoissa ym paikoissa ei kosketa käsillä kasvoihin jne.
Toisaalta kompromissejakin on tehty ja ovat käyneet joissakin isommissa tapahtumissa kun lähiseudulla ei ole yhtään tartuntaa löytynyt kuukausiin. Mutta kysyvät aina luvan mennä eri paikkoihin ja kyselevät välillä miltä seudun Korona tilanne näyttää kun eivät itse sitä seuraa.
Mutta lainaamalleni ihmiselle ihan vinkki että selitä lapsille näkökantasi ja ehkä helpottaisi kaikkia sopia miten nyt eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Minulla vähän sama tilanne sillä erolla että se ongelma ei ole mieheni (joka kyllä noudattaa kiltisti kaikkia määräyksiä) vaan jo isot lapset jotka asuvat vielä kotona. On aika mahdotonta rajoittaa kokonaan jo täysi-ikäisiä lapsia kun eivät näe itse ongelmaa siinä että menevät ja tulevat miten haluavat. Minun on kuitenkin mahdotonta eristää itseäni heistä täysin sillä käyttävät kuitenkin samoja tiloja ja usein syövätkin yhdessä meidän kanssamme. Ei auta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa...
Miten olisi jos kertoisit niille täysi-ikäiselle lapsille miksi haluat varoa koronaa esim joku kuuluu riskiryhmään, pelkäät jälkitauteja (kaiva esiin niitä tutkimuksia joissa kerrotaan näistä ettei tarvi perustella mutu jutuilla). Keskustelkaa. Jos lapset ovat edelleen sitä mieltä että heidän kuuluu saada viettää huoletonta nuoruutta niin anna heille osoite josta voi ruveta hakemaan itselleen omaa asuntoa.
Kyllä meidän teinit (iät välillä 13-17v) ainakin kykenevät huomioimaan Koronan ja sen vaikutuksen omaan käytökseen ja muuhun perheeseen. Toki heille on kerrottu riskit ja käyty läpi tärkeimmät asiat mitä noudatetaan jne. Välillä heitä harmittaa mutta toisaalta ymmärtävät kyllä. Ja pääosin näyttävät muistavan ja huomioivan asian. Rajatusti kavereiden kanssa sisällä ja lähellä. Isoja väkimäärää vältellään. Käsiä pestään ja desinfioidaan. Kaupoissa ym paikoissa ei kosketa käsillä kasvoihin jne.
Toisaalta kompromissejakin on tehty ja ovat käyneet joissakin isommissa tapahtumissa kun lähiseudulla ei ole yhtään tartuntaa löytynyt kuukausiin. Mutta kysyvät aina luvan mennä eri paikkoihin ja kyselevät välillä miltä seudun Korona tilanne näyttää kun eivät itse sitä seuraa.
Mutta lainaamalleni ihmiselle ihan vinkki että selitä lapsille näkökantasi ja ehkä helpottaisi kaikkia sopia miten nyt eletään.
Mutta aika vaikea On perustella 16v miksi kouluun voi mennä, mut älä mene leffaan niitten samojen kavereiden kanssa...
- ja onhan siinä toki sekin, että nuorille olisi ihan hyvä nyt saada edes hetki elää suht normaalikuplassa, ennen kuin taas tulee talven jonkinasteinen lockdown.
Meillä ongelma en ole minä, vaan abi, joka stressaa syksyn kirjoituksia, koska on koko kesän opiskellut ja haluaa suoriutua niin hyvin että pääsee papereilla jatko-opiskelemaan ensi keväänä - nyt olisi siis seuraava kk syytä pysyä pitsi terveenä, myös altistumatta. Jos läheinen sairastuu ja itse joutuu karanteeniin, ei kirjoitusta pääse suorittamaan... (ja aivan turha argumentoida, että tulee uusia kertoja - ma vanhat sen toki tajuamme, mutta abille tämä on iso asia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap nyt kannattaa miettiä ihan oikeasti. Kuvittele että teille tulee myöhemmin lapsi. Jos lapsella on jokin pitkäaikainen sairaus niin jaksaako mies olla tukena. Vai toteaako sittenkin että mä haluan nauttia nuoruudesta ja elää kunnolla ja jättää teidät juuri kun tarvitsisit eniten tukea (esim vammaisen lapsen kanssa, koliikki vauvan kanssa, tai vaikka syöpähoidoissa olevan lapsen kanssa).
Kohtaako teidän elämänarvot? Onko teidän helppo löytää se yhteinen elämä jossa molemmat nauttivat? Voitteko luottaa että tapahtui mitä tahansa niin se toinen on tukena? Miten teidän arki sujuu muuten? Hoitaako mies automaattisesti osansa kotitöistä? Jakautuuko raha asiat reilusti? Jos teillä jotain herkkuja niin syödäänkö ne yhdessä reilusti jakaen ? Huomioitteko toista arjessa?
Tuo huomioiminen näkyy meillä esim sellaisina asioina että mies huolehtii että minulla on auto aina kunnossa. Jos mies tekee illalla itselleen leipiä niin kysyy aina haluanko minä ja tekee minullekin leipiä ja tuo olkkariin telkun ääreen. Minä leivon miehelleni mieleistä leipää jne. Haluamme lisätä toisen hyvää mieltä.
Ymmärrän täysin Ap sinua, koska onhan kyse terveydestäsi. Mutta tämä korona ei taida nyt ihan tosta vaan hävitä, eikä rokotetta ole ennen ensi kevättä tulossa. Ja et voi olla varma saatko ensimmäisten joukossa sen. Entä jos kuluu mahdollisesti useakin vuosi koronan jyllätessä jollain tapaa? Oletko valmis itsesi ja miehesi pitämään täysin eristyksissä toisista? Sinun täytyy itseäsi suojella toki, mutta onko se oikein vaatia puolisokin eristäytymään totaalisesti sen pelossa, että hän juuri tartuttaisi sinut? Vaikeita asioita. Jonkinlaista elämänlaatuakin olisi hyvä olla? En bilettämistä tarkoita, vaan että täytyyhän ihmisten saada tavata toisiakin ihmisiä joskus, ei pelkästään omaa perhettään. Tuollaisia asioita itse pohtisin tilanteessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Minulla vähän sama tilanne sillä erolla että se ongelma ei ole mieheni (joka kyllä noudattaa kiltisti kaikkia määräyksiä) vaan jo isot lapset jotka asuvat vielä kotona. On aika mahdotonta rajoittaa kokonaan jo täysi-ikäisiä lapsia kun eivät näe itse ongelmaa siinä että menevät ja tulevat miten haluavat. Minun on kuitenkin mahdotonta eristää itseäni heistä täysin sillä käyttävät kuitenkin samoja tiloja ja usein syövätkin yhdessä meidän kanssamme. Ei auta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa...
Miten olisi jos kertoisit niille täysi-ikäiselle lapsille miksi haluat varoa koronaa esim joku kuuluu riskiryhmään, pelkäät jälkitauteja (kaiva esiin niitä tutkimuksia joissa kerrotaan näistä ettei tarvi perustella mutu jutuilla). Keskustelkaa. Jos lapset ovat edelleen sitä mieltä että heidän kuuluu saada viettää huoletonta nuoruutta niin anna heille osoite josta voi ruveta hakemaan itselleen omaa asuntoa.
Kyllä meidän teinit (iät välillä 13-17v) ainakin kykenevät huomioimaan Koronan ja sen vaikutuksen omaan käytökseen ja muuhun perheeseen. Toki heille on kerrottu riskit ja käyty läpi tärkeimmät asiat mitä noudatetaan jne. Välillä heitä harmittaa mutta toisaalta ymmärtävät kyllä. Ja pääosin näyttävät muistavan ja huomioivan asian. Rajatusti kavereiden kanssa sisällä ja lähellä. Isoja väkimäärää vältellään. Käsiä pestään ja desinfioidaan. Kaupoissa ym paikoissa ei kosketa käsillä kasvoihin jne.
Toisaalta kompromissejakin on tehty ja ovat käyneet joissakin isommissa tapahtumissa kun lähiseudulla ei ole yhtään tartuntaa löytynyt kuukausiin. Mutta kysyvät aina luvan mennä eri paikkoihin ja kyselevät välillä miltä seudun Korona tilanne näyttää kun eivät itse sitä seuraa.
Mutta lainaamalleni ihmiselle ihan vinkki että selitä lapsille näkökantasi ja ehkä helpottaisi kaikkia sopia miten nyt eletään.
Mutta aika vaikea On perustella 16v miksi kouluun voi mennä, mut älä mene leffaan niitten samojen kavereiden kanssa...
- ja onhan siinä toki sekin, että nuorille olisi ihan hyvä nyt saada edes hetki elää suht normaalikuplassa, ennen kuin taas tulee talven jonkinasteinen lockdown.Meillä ongelma en ole minä, vaan abi, joka stressaa syksyn kirjoituksia, koska on koko kesän opiskellut ja haluaa suoriutua niin hyvin että pääsee papereilla jatko-opiskelemaan ensi keväänä - nyt olisi siis seuraava kk syytä pysyä pitsi terveenä, myös altistumatta. Jos läheinen sairastuu ja itse joutuu karanteeniin, ei kirjoitusta pääse suorittamaan... (ja aivan turha argumentoida, että tulee uusia kertoja - ma vanhat sen toki tajuamme, mutta abille tämä on iso asia)
Ikävä kyllä sun 16 v tuo koronaviruksen kotiin ihan yhtä hyvin koulusta kuin leffastakin. Abisi kannalta ei ole ikävää vain mahdollinen korona-altistus vaan myös se, että saa minkä tahansa flunssan. Yo-kokeisiin ei pääse, jos on yskää tai nuhaa. Tsemppiä abillesi, täälläkin yksi abi odottaa vain, että yo-kirjoitukset olisivat jo ohi eikä enää tarvitsisi stressata mitään viruksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Minulla vähän sama tilanne sillä erolla että se ongelma ei ole mieheni (joka kyllä noudattaa kiltisti kaikkia määräyksiä) vaan jo isot lapset jotka asuvat vielä kotona. On aika mahdotonta rajoittaa kokonaan jo täysi-ikäisiä lapsia kun eivät näe itse ongelmaa siinä että menevät ja tulevat miten haluavat. Minun on kuitenkin mahdotonta eristää itseäni heistä täysin sillä käyttävät kuitenkin samoja tiloja ja usein syövätkin yhdessä meidän kanssamme. Ei auta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa...
Miten olisi jos kertoisit niille täysi-ikäiselle lapsille miksi haluat varoa koronaa esim joku kuuluu riskiryhmään, pelkäät jälkitauteja (kaiva esiin niitä tutkimuksia joissa kerrotaan näistä ettei tarvi perustella mutu jutuilla). Keskustelkaa. Jos lapset ovat edelleen sitä mieltä että heidän kuuluu saada viettää huoletonta nuoruutta niin anna heille osoite josta voi ruveta hakemaan itselleen omaa asuntoa.
Kyllä meidän teinit (iät välillä 13-17v) ainakin kykenevät huomioimaan Koronan ja sen vaikutuksen omaan käytökseen ja muuhun perheeseen. Toki heille on kerrottu riskit ja käyty läpi tärkeimmät asiat mitä noudatetaan jne. Välillä heitä harmittaa mutta toisaalta ymmärtävät kyllä. Ja pääosin näyttävät muistavan ja huomioivan asian. Rajatusti kavereiden kanssa sisällä ja lähellä. Isoja väkimäärää vältellään. Käsiä pestään ja desinfioidaan. Kaupoissa ym paikoissa ei kosketa käsillä kasvoihin jne.
Toisaalta kompromissejakin on tehty ja ovat käyneet joissakin isommissa tapahtumissa kun lähiseudulla ei ole yhtään tartuntaa löytynyt kuukausiin. Mutta kysyvät aina luvan mennä eri paikkoihin ja kyselevät välillä miltä seudun Korona tilanne näyttää kun eivät itse sitä seuraa.
Mutta lainaamalleni ihmiselle ihan vinkki että selitä lapsille näkökantasi ja ehkä helpottaisi kaikkia sopia miten nyt eletään.
Kyllä nuo nuoret sinällään tajuavat miksi olen huolissani mutta kyllä se on valitettavasti niin että se nuoren ymmärrys ei aina ole ihan samalla tasolla kuin aikuisilla ja ne omat menot kiinnostavat liikaa. Eikä ole oikein mahdollista potkia pois kotoa ylioppilaskirjoituksiin lukevaa abia tai kohta armeijaan menevää nuorta.
No, mies ei pidä sinua aiheuttamiesi rajoitusten arvoisenasi, onhan se sinunkin turvaksesi jos mies jättää sinut, niin ettei sinun tarvitse enää nalkuttaa jatkuvasti ja stressata että saat tappavan taudin mieheltäsi.
Ei tuosta kyllä voi miestäkään mitenkään syyllistää.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap nyt kannattaa miettiä ihan oikeasti. Kuvittele että teille tulee myöhemmin lapsi. Jos lapsella on jokin pitkäaikainen sairaus niin jaksaako mies olla tukena. Vai toteaako sittenkin että mä haluan nauttia nuoruudesta ja elää kunnolla ja jättää teidät juuri kun tarvitsisit eniten tukea (esim vammaisen lapsen kanssa, koliikki vauvan kanssa, tai vaikka syöpähoidoissa olevan lapsen kanssa).
Kohtaako teidän elämänarvot? Onko teidän helppo löytää se yhteinen elämä jossa molemmat nauttivat? Voitteko luottaa että tapahtui mitä tahansa niin se toinen on tukena? Miten teidän arki sujuu muuten? Hoitaako mies automaattisesti osansa kotitöistä? Jakautuuko raha asiat reilusti? Jos teillä jotain herkkuja niin syödäänkö ne yhdessä reilusti jakaen ? Huomioitteko toista arjessa?
Tuo huomioiminen näkyy meillä esim sellaisina asioina että mies huolehtii että minulla on auto aina kunnossa. Jos mies tekee illalla itselleen leipiä niin kysyy aina haluanko minä ja tekee minullekin leipiä ja tuo olkkariin telkun ääreen. Minä leivon miehelleni mieleistä leipää jne. Haluamme lisätä toisen hyvää mieltä.
Tai jos tulee lapsi ja tulee joku uusi kulkutauti, niin aikooko ap sulkea sen lapsen jonnekkin huoneeseen vuodeksi, ettei se vain tuo sitä tautia kotiin tappamaan ap:ta?
Asiaa voi katsoa monesta eri näkökulmasta, itse toivon, että useampaan riskiryhmään kuuluva henkilö ei siirtäisi geenejään eteenpäin.
Ap mitkä riskiryhmäsyyt sinulla on? Asutteko pääkaupunkiseudulla?
Mihin sairaalaan näitä "riskiryhmäläisiä" oikein lapataan, kun normisairaalat on ainakin tyhjänä ?
up