Lue keskustelun säännöt.
Aikaisin liikkeelle lähteneiden vauvojen äidit!
16.10.2013 |
Olen pian 1-v esikoisen äiti, ja olen taas onnistunut kehittämään itselleni aika hölmön huolenaiheen. Lapseni nimittäin lähti konttaamaan 6 kk iässä ja nousi tukea vasten seisomaan 7 kk. Nyt ei vielä kävele ilman tukea, mutta ei siihen varmaan kauan mene. Lapsi on hyvin vilkas ja rämäpäinen, ja siitä lähtien kun lähti liikkeelle on tasaista tahtia sattunut ja tapahtunut, lähinnä sattunut. Lapsi muksahtelee milloin minnekin, ja pääkin tietysti saa silloin tällöin iskuja. Tuntuu, että lapsella on koko ajan joku paraneva mustelma tai kuhmu otsassa.
Nyt olen alkanut pohtia, että mitä nuo jatkuvat pään hakkaamiset välillä kovaankin lattiaan lapsen aivoille tekevät. Eli tuleeko vauvasta isona imbesilli? Haluaisin siis kuulla erityisesti jo aikuisikään ehtineiden vilkkaiden vipeltäjien äideiltä, että ihan yhteiskuntakelpoisia lapsista voi tulla, vaikka pää vähän osumia ottaisikin. Lohduttakaa hölmöä murehtijaa!
Kommentit (16)
Pikkuveljeni hakkasi päätään tenavana oikein kunnolla jatkuvasti; tikit eivät olleet mitenkään harvinaisia.
Nykyään kolmen lapsen täysipäinen isä, jonka vuositulot yli 100 000,- eli ei mikään imbesilli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 21:16"]
Pikkuveljeni hakkasi päätään tenavana oikein kunnolla jatkuvasti; tikit eivät olleet mitenkään harvinaisia.
Nykyään kolmen lapsen täysipäinen isä, jonka vuositulot yli 100 000,- eli ei mikään imbesilli.
[/quote]
Poikkeus vahvistaa säännön.
Iskut ei oikeasti tee hyvää lapsen aivoille. Varsinkin, jos lattia on kiveä tai laattaa, niin se kolhu voi olla muutakin kuin pelkkä pieni harmistus. Meillä aikaisin liikkeelle lähtenyt lapsi teloi itseään milloin mihinkin, ja meillä oli isompana harmina hampaat, eli kupsahteli suulleen ja milloin oli hampaat läpi huulesta ja milloin mitäkin. Noista kupsahteluista johtuen lapsen etuhampaissa oli värivirheitä ja toinen sitten lähtikin yhden kompastelureissun jälkeen irti. Ihan normaalisti on kyllä kehittynyt tuon taaperoiän jälkeen, ja äitikin selvis, vaan kymmenen vuotta vanhentuneena. :)
Meidän kuopus on kyllä vasta 14-vuotias, joten sen laajempaa perspektiiviä en voi antaa. Tosin isoveljet ovat jo 18 ja 16, mutta tämä kuopus oli se varhaisin liikkuja (ja hämmästyttävää kyllä, puhuja).
Lohdutukseksi sinulle: ihan täyspäiseltä nuorelta hän vaikuttaa. Koulu menee hyvin, hän on luma-luokalla (luonnontiede-matematiikka -painotteinen), ja aktiivinen partiolainen. AV-mammojen mielestä sinne hämärän puolelle varmaankin menee hänen rakkain harrastukensa: jääkiekko.
Kolhuja on matkan varrella tullut niin omasta toimesta kuin veljienkin muksimana, ja tietysti kiekkoillessa.
Sinulle lohdutuksena: kyllä se kallo on ihan riittävän luja. Uskomme vahvasti, että ihan normi-ihminen kuopuksestammekin tulee.
Anteeksi, en tiedä vastausta, mutta repesin sanalle imbesilli :-D Siis kuka äiti miettii että tuleeko hänen lapsestaan isona IMBESILLI!? (siis joku Emmerdalen Samin tapainen..?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa se konttaus kypärä hommata, kirppiksiltä löytyy parilla eurolla ja säästyt monilta mustelmilta. Ei pään kolhiminen koskaan hyväksi oo vaikka vauvan kallo vielä antaakin periksi ja ei tarvitse myöhemmin miettiä jos sattuukin pahemmin kun niinkin voi oikeasti käydä. Konttauskypärää on myös se lipallinen ja kevyt malli (ok baby merkkinen) mikä ei niin vauvaa ärsytä jos kypärän ei antaisi päässä olla :) Me löydettiin 3ellä sellanen kirppikseltä, uutena on aika hinnakkaita. Nim. 8kk rämäpään äiti ja oman rämäpää veljen kasvua vierestä seurannut, monet kolhut on kypärällä vältetty
Poikani nousi pystyyn 6-kuisena ja käveli ilman tukea 8-kuisena. Konttauskypärät lensivät päästä saman tien, kun yritin sellaisia pojalle laittaa, hän ei suostunut yhtään pitämään sellaista. Pää kolahteli tuon tuostakin lattiaan. Poika ei ole vielä aikuinen, mutta ainakin nyt 7-vuotiaana on poikkeuksellisen älykkään oloinen (ei tietystikään ollenkaan puolueellinen mielipide! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 21:21"]
Anteeksi, en tiedä vastausta, mutta repesin sanalle imbesilli :-D Siis kuka äiti miettii että tuleeko hänen lapsestaan isona IMBESILLI!? (siis joku Emmerdalen Samin tapainen..?)
[/quote]
Sana "imbesilli" on lääketieteellinen termi älyllisesti kehitysvammaiselle. Mielestäni huolestunut äiti oli valinnut ihan oikean termin.
Mun esikoinen lähti kävelemään ilman tukea 8kk iässä, ja 10 kk iässä juoksi ympäriinsä jatkuvasti. Kolhuja tuli minkä kerkesi, mutta on tuo tänä päivänä ihan normaali lapsi. Oppimisen halu on aina ollut valtava, opetteli laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan 5-vuotiaana, tykkää lukea esim. Vau-kirjakerhon Ensi Tietoni -sarjaan kuuluvia kirjoja ja innoissaan aina kertoo asioita, joita on uutena oppinut. Niin, on nyt tokaluokkalainen, jota viime keväänä houkuteltiin koulun taholta jättämään 2. luokka väliin ja siirtymään suoraan 3. luokalle, koska sekä sosiaaliset että opetussuunnitelmien vaatimat taidot mahdollistaisivat sen. No, kavereiden takia tyttö ei halunnut luokka-astetta vaihtaa, ja minä vanhempana olin sitä mieltä, ettei tytöllä ole kiirettä hyppiä luokkia yli. Pakotettuna olisi todennäköisesti käynyt niin, että koulumotivaatiolle olisi sanottu heipat saman tien.
Kyllä se pää kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika lähti kävelemään 9 kk iässä ja muksautteli tietysti itseään vähän joka paikkaan. Nyt tokaluokkalaisena ikäisekseen hyvinkin älykäs, ja tämä ihan ammattilaisen arvio, ei pelkästään äidin mielipide :) Ei niitä muksautteluja kannata liikaa pelätä.
Konttauskypärät ovat niita lapsia varten jotka oppivat kävelemään ennen kuin suojaheijasteet ovat kehittyneet. Muille lapsille ne ovat turhia.
Meidän 1,5-vuotias tyttö kyllä piti lelupussin mukana tulleesta pääpehmusteesta - hattuna. On muksahtanut mm. polviltaan Ikea-jakkaralta suoraan lattialle, pudonnut sängyltä ja kolkannut muutenkin päätään jos mihinkin.
On nykyisin todella taitava kiipeilijä, mutta osaa myös varoa ja pyytää apua jos jää liian hankalaan jumiin.
Toivoin että näistä kaikista kolhuista olisi ipanalle edes opiksi, ja näin näyttää olleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 21:21"]
Anteeksi, en tiedä vastausta, mutta repesin sanalle imbesilli :-D Siis kuka äiti miettii että tuleeko hänen lapsestaan isona IMBESILLI!? (siis joku Emmerdalen Samin tapainen..?)
[/quote]
Sana "imbesilli" on lääketieteellinen termi älyllisesti kehitysvammaiselle. Mielestäni huolestunut äiti oli valinnut ihan oikean termin.
[/quote]
Joo ehkä joskus 50-luvulla, mutta menepä nyt käyttämään sitä.. Oot raastuvassa!
Ex-mieheni äiti kertoi, että poikansa oli lähtenyt liikkeelle hyvin aikaisin, olikohan jotain 8 kk. Sen kokemuksen perusteella ... ehkä aloittajan huoli on aivan todellinen.
Mutta oikeasti, ihmiskunta olisi luultavasti kuollut sukupuuttoon paljon ennen kypärän keksimistä, jos lapsen muksahtelu olisi vaarallista. Aika matalalta hän sentään maahan tulee. Ainakin ennen kuin oppii kiipeämään ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on kotona nyt viitosluokkalainen vastaava tapaus, ei siis vielä aikuinen. Mustelmien määrä ei ole vähentynyt, erittäin liikkuva ja motorisesti taitava edelleen, harrastaa useita liikuntalajeja ihan hyvällä tasolla. Koulu menee mun mielestä erinomaisesti, on luonnontiedepainotetulla luokalla ja viime vuoden huonoin koenumero oli 8+, kun ei ollut muistanut lukea kokeeseen. Tänä vuonna on ollut vasta kaksi koetta, toinen 10- ja toinen 9½, todistuksessa ei ole ollut vielä numeroita, mutta erinomaiset tai hyvät tiedot on kaikessa muussa paitsi tekstiilityössä jota inhoaa ja jälki on sen mukaista:) Eli en mä ainakaan vielä ole huomannut että jatkuva kolhiminen vauvana (eka musta silmä 6½kk, kynnet irti toisen käden sormista 8kk, jäi laatikon väliin) olisi jättänyt suuria jälkiä, melkein päinvastoin, on oppinut hyvin taitavasti varomaan kolhuja.
Mulla molemmat lähti aikaisin liikkeelle. Ihan fiksuja niistä tuli vaikka varsinkin nuorempi kolautti päätään lähes päivittäin. On sellanen koheltaja ja kirjaimellisesti pää edellä mennyt läpi elämän ihan kaikkialle. Vielä kolme vuotiaana tykkäsi kokeilla kaikkea typerää. Esimerkiksi sohvalta pää edellä lattialle siirtymiset jne.
Mun serkku sen sijaan sai alle 3 vuotiaana 3 aivotärähdystä kun putosi pää edellä milloin mistäkin. Ja siitä hepusta ei tullut penaalin terävintä kynää koskaan. Sisaruksensa ovat sen sijaan fiksuja ja akateemisia.
Kannattaa ostaa konttauskypärä. Eiväthän nuo iskut oikeasti kenekään pääkopalle hyvää tee, vaikka vauvojen päät vielä paljon anteeksi antavatkin.