Ilmapalloisän puolustajat ja kritisoijat jakautuvat tämän periaatteen mukaan:

Tällaista asennetta kuvailtiin eräässä toisessa ketjussa koskien kunniakulttuureita:

"Kontrollin, paljastumisen ja rankaisemisen sijaan olennaista on kätkeminen. Miehen --- teko peitetään ja annetaan anteeksi mahdollisimman pian, jotta yhteisö ja tekoon syyllistynyt mies säästyvät häpeältä ja saavat pitää kunniansa.”

Mielestäni ilmapalloisän puolustajat edustavat tämäntapaista kulttuurista asennetta, eli isän mokiin suhtaudutaan yrittämällä vaientaa keskustelu ja peittää tai selitellä mokat mahdollisimman vähäpätöisiksi, jotta isä saisi pitää kunniansa. Kritisoijat taas pyrkivät käsittelemään isän toimet avoimesti ja toivovat isältä jonkinlaista julkista reaktiota, eli omien ylilyöntien myöntämistä. Heidän näkökulmastaan tämä puhdistaisi isän maineen, ja hyssyttely vain vaurioittaa sitä entisestään.

Tulin ajatelleeksi, että omassa lähiystäväpiirissäni on oikeastaan vain jälkimmäisellä tavalla ajattelevia. Mutta suomalaisissa on paljon myös hyssyttelyn kannattajia. Olisiko tässä syy siihen, miksi ilmapalloisän tapaus jakaa niin voimakkaasti mielipiteitä? Toisilla on vain hyvin erilainen näkemys tehtyjen virheiden hyvittämisestä kuin toisilla.