Lue keskustelun säännöt.
Inhoan ammattiani :(
16.10.2013 |
Valmistuin sairaanhoitajaksi vähän ennen 22-vuotissyntymäpäivää. Olen nyt ehtinyt toimia kyseisessä ammatissa seitsemän vuotta. Melkein joka päivä inhottaa lähteä töihin. Työpaikkoja on takana useita, erikoisaloja olen kolunnut myös useamman, mutta mikään ei vain tunnu omalta. Harmittaa, sillä työkavereilta tulee kehuja tehdystä työstä ja mielestäni palkka vallan mukiinmenevä. Mutta ei kai ihminen v oi kärvistellä työssä, josta ei oikeasti saa itselleen mitään? Onko täällä ketään tyytyväisiä alaa vaihtaneita paikalla? Tai kohtalotovereita, jotka jatkavat epätyydyttävässä työssä?
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 09:41"]
Tosi jäätävää lukea näitä kyllästyneiden sairaanhoitajien kommentteja. Toivottavasti pysyn terveenä ja kuolen nuorena, ettei tarvitsis tulla teidän riesaksi.
[/quote]
Viime viikolla juuri sain kokea heidän ammattitaitoaan. Niin uskomatonta tietämättömyyttä, ettei tosikaan. Potilaana sain pitää puoleni, ettei eräs naamanorsunvittu sairaanhoitaja pannut minua kotiutukseen ilman kipsiä. Katsoi sideharsoa leikatun paikan päällä ja alkoi jankuttaa, että tässähän on kipsi. Sanoin, että no ei taatusti ole kipsi. Jankutti ja jankutti ja oli todella vittuuntuneen ja kyllästyneen näköinen ja kohkasi, että sut kotiutetaan nyt kun sulle on jo kipsi laitettu-
Onneksi toinen hoitaja tuli siihen ja sai suunvuoron väliin ja totesi, että missä ihmeessä tässä muka kipsi on, kun on vain sideharsot päällä.
Silloin kyllä mietin, että ei ole sairaanhoitajalla ammattitaito kovin korkea, jos ei sideharsoa erota kipsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullahan on hankittuna asikaspalveluammatti, aivan varmasti olisit hyvä myyjä :)
Mites esim. Kela tai jokin vakuutusyhtiö? Siellä ainakin olis urallaetenemismahdollisuuksia. Sairaanhoitajan koulutus antaa valmiudet aika moneen, kun vaan käytätä mielikuvitusta! Tai sitten lähdet rohkeasti opiskelemaan, olet nuori vielä! :)
T: kätilö (joka ei ole päivääkään niitä hommia tehnyt)
mä vasta opiskelen alalle. siöti tuntuu että olen tekemässä ison virheen.Periksi en haluaisi antaa, mutta... Hyviä puolila sh:n ammatissa on mielestäni ne potilaat, ja se hoitaminen, haluan olla hyvä hoitaja. Harhaiset ym. vanhukset on lähellä sydäntäni. MUTTA mun kroppa ei kesträ työtahtia, ja harjoittelussa olen huomannut, miten ne hoitsut, jotka potilaille on yhtä hymyä, osaa työtoverille (varsinkin harjoittelijalle) olla todella inhottavia ja ikäviä. En tiedä haluanko tehdä työtä sellaisessa ilmapiirissä. Pahin ahdistus siis niistä toisista hoitajista. En sovi porukkaan, enkä kai haluiskaan.
Itse olen lähihoitaja. Ja joka päivä kadun valintaani. Työ on raskasta. Työstä ei saa minkäänlaista kiitosta/ arvostusta. Oma fyysinen ja myös henkinen hyvinvointi kärsii painavia potilaita käännellessä/ nostellessa. Saa milloin iskun naamaan, milloin potkun mahaan. Kaikille niille, jotka haukkuvat hoitajia laiskoiksi, nyrpeiksi, työhönsä kyllästyneiksi. Tervetuloa itse kokeilemaan. Näyttää ehkä helpolta, mutta on hyvin kaukana siitä.
Hei, olen lääkäri ja ihan rehellisesti sanottuna vihaan työtäni. Kadun, että koskaan aloin opiskella tätä alaa. Ahdistaa ja stressaa kaikkina työpäivinä. Haaveilen kroonisesti ammatinvaihdosta, mutta en tiedä, mitä muutakaan tekisin. Opiskelin jo niin pitkään ja vaivalla, etten jaksa opiskella enää mitään uutta tutkintoa. Ja miettikääpä, mitä kaikki ajattelisivat, jos vaikka vaihtaisin kaupankassaksi? Kaikella kunnioituksella kassoja kohtaan! Nyt olen äitiyslomalla eikä onneksi tarvitse olla tekemisissä ammattinsa kanssa, mutta ei lapsiakaan voi loppuikäänsä tehdä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on myös eräs 23v sh joka on lopen uupunut! Olen ollut alalla alle vuoden ja nyt jo burn outin takia sairaslomalla. Työ on todella kiireistä ja vastuu on välillä valtava, varsinkin jos työpariksi sattuu lähihoitaja. Älkää ymmärtäkö väärin etten lähihoitajan työtä arvostaisi, on vaan sattunut tilanteita jolloin päävastuu hoidosta on minulla ja välttämättä tietoa ja taitoa ei kuitenkaan ole riittävästi koska valmistumisesta on niin vähän aikaan..sillon tuntuu että tarvitsisi sen kokeeneen sairaanhoitajan työparikseen. Ja mikä on pomon reaktio kaikkeen tähän? "Jos et jaksa, niin vaihda työpaikkaa" Ei siis mitään tukea. En ole kyllä missään tärmännyt niin selän takana kyräilevää porukkaa kun tällä alalla. Elämäni suurin virhe oli valmistua tälle alalle.
Eiköhän kaikilla naisvaltaisilla aloilla ole samanlaista menoa? Siis tuota kyräilevää meininkiä ja selän takana puhumista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 09:41"]
Tosi jäätävää lukea näitä kyllästyneiden sairaanhoitajien kommentteja. Toivottavasti pysyn terveenä ja kuolen nuorena, ettei tarvitsis tulla teidän riesaksi.
[/quote]
Tämä on vain todellisuutta, ei siinä ole mitään ihmeteltävää. Hyvät ja empaattiset sairaanhoitajat väsähtävät, kun työtään ei pysty tekemään kiireeltään hyvin eikä työoloissa saata olla oikein mitään inhimillistä niin potilaalle kuin työntekijälleen. Se kurjuus, jonka näkee ja kokee on toisinaan ylitsevuotavaa. Usein valitettavasti se on niin, että ne jotka eivät enää muualle osaa hakeutua tai pääse jäävät alalle. Kukaan, joka haluaa tehdä työnsä hyvin ja huolella, ei jaksa enää tuota taakkaa. Yksityisellä puolella yleensä kuitenkin meininki on eri ja siellä saa hyvää hoitoa hyviltä hoitajilta.
Hyvä ketju ja huvittavinta on se, että kaikki tuntuvat olevan hoitoalalta.
Niin kuin minäkin. Olen sh ja työskentelen päihdepuolella. Olen joskus aiemmin työskennellyt somatiikassa, mutta se ei kertakaikkiaan sovi minulle, koska en kestä sitä jatkuvaa paskassa uimista, kiirettä ja vittumaisia sekä huumorintajuttomia työkavereita. Nykyisessä duunissa työkaverit ovat kyllä kaikin puolin ok, mutta asiakkaat ovat 95 prosenttisesti vastenmielistä paskasakkia, ja ajoittain toivoisin, että kädessäni olisi lääkekipon sijaan sähköruoska. Ai saatana mitä valittajia koko sakki tyynni ja vittu aina vika muissa, paitsi narkkarin omassa toiminnassa.
Mutta tätähän en sano enkä näytä mitenkään ulospäin, vaan teen duunini asiallisesti ja kihisen raivosta sisälläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda alaa. Koeta päästä esim kosmetiikkaosastolle töihin jos myyntityöhön haluat. Itse inhosin sihteerintyötäni ja viihdyin hyvin myyntipuolella. Kosmetiikkaosadtolla varmasti ammataitoasi ja tietämystäsi tarvitaan
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 17:18"]
Hyvä ketju ja huvittavinta on se, että kaikki tuntuvat olevan hoitoalalta.
Niin kuin minäkin. Olen sh ja työskentelen päihdepuolella. Olen joskus aiemmin työskennellyt somatiikassa, mutta se ei kertakaikkiaan sovi minulle, koska en kestä sitä jatkuvaa paskassa uimista, kiirettä ja vittumaisia sekä huumorintajuttomia työkavereita. Nykyisessä duunissa työkaverit ovat kyllä kaikin puolin ok, mutta asiakkaat ovat 95 prosenttisesti vastenmielistä paskasakkia, ja ajoittain toivoisin, että kädessäni olisi lääkekipon sijaan sähköruoska. Ai saatana mitä valittajia koko sakki tyynni ja vittu aina vika muissa, paitsi narkkarin omassa toiminnassa.
Mutta tätähän en sano enkä näytä mitenkään ulospäin, vaan teen duunini asiallisesti ja kihisen raivosta sisälläni.
[/quote]
Jep, narkkarit ja sekakäyttäjät ovat vastenmielisiä asiakkaita. Itsekeskeisyys on huippuluokkaa, motivaatio omaan hoitoon täysin olematon. Omaiset tuhotaan henkisesti, eikä tajuta tai välitetä siitä. Olen siis itse samalla alalla hommissa, sh myöskin. Jos jossakin, niin tässä hommassa kyynistyy ja alkaa niin sanotusti aika voimakkasti myös turha humanismi karsiutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju ja huvittavinta on se, että kaikki tuntuvat olevan hoitoalalta.
Niin kuin minäkin. Olen sh ja työskentelen päihdepuolella. Olen joskus aiemmin työskennellyt somatiikassa, mutta se ei kertakaikkiaan sovi minulle, koska en kestä sitä jatkuvaa paskassa uimista, kiirettä ja vittumaisia sekä huumorintajuttomia työkavereita. Nykyisessä duunissa työkaverit ovat kyllä kaikin puolin ok, mutta asiakkaat ovat 95 prosenttisesti vastenmielistä paskasakkia, ja ajoittain toivoisin, että kädessäni olisi lääkekipon sijaan sähköruoska. Ai saatana mitä valittajia koko sakki tyynni ja vittu aina vika muissa, paitsi narkkarin omassa toiminnassa.
Mutta tätähän en sano enkä näytä mitenkään ulospäin, vaan teen duunini asiallisesti ja kihisen raivosta sisälläni.
Tähän sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on lastenhoitopuolen lähihoitaja ja ammattiani myös inhoan. Olen 12 lapsen ryhmässä,neljä autisteja, pari muuta erityislasta ja loput normaaleja. Kaikki aika menee autistejen kanssa selviämiseen, vaeltavat, viskaavat leluja ympäri, syövät muovailuvahaa ja kynän teriä. Lapsia jotka purevat, nipistävät, repivät hiuksista päivittäin. Sotkevat ulosteilla ja saavat raivareita. Ruokailussa on laitettu kättä mun lasiin ja ruokaan, nousevat seisomaan tuoleille ja pöydille. Lapset eivät osaa puhua,kiljahtelevat ja pitävät ääniä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen hoitajana vanhuspuolella ja hiljaa mielessäni inhoan koko hommaa. Kakkaisia, harhaisia hoidettavia, jotka takertuu kiinni käsiin ja vaatteisiin... Hymyillä pitää, vaikka tekisi mieli kirkua. No, syödäkin täytyy, joten kestän vielä jonkin aikaa.
Hirvittävä asenne sulla ja sua peukuttavilla. Ne on arvokkaita ja tuntevia ihmisiä, ne sun vihaamat vanhukset. Harhainenkin tarvitsee ja ansaitsee apua, kakkainen puhdistusta. Itse et ole koskaan ollut kakkainen vissiin, et edes pikkulapsena.
Harkitsen it-alalta hoitoalalle siirtymistä, koska haluisin kokea tekeväni tärkeää työtä.
Kuitenkin haluisin suht siistin työn. Jos toimii sairaanhoitajana vaikka jossain syöpäpotilaiden tms parissa niin joutuuko siinä paljon just siivoamaan eritteitä ym?
Poliklinikkatyö olisi varmaan paras. Toisaalta sitten jos se lääketieteellinenkin puoli kiinnostaa, niin pääseekö sellaiseen maailmaan noissa työpaikoissa lainkaan mukaan?
Kätilön ammatti vähän houkuttelisi myös, mutta ei synnytyssalityö, vaan neuvola, lapsettomuuspuoli tms.
Vanhusten parissa työskentely ei jostain syystä kiinnosta lainkaan. Vaan tuollainen, jossa pääsisi perehtymään vaikeiden sairauksien hoitoon ja potilaiden tukemiseen sillä matkalla, tai sitten just äitiys- ym asiat.
Mut kannattaako edes harkita jos haluaisi silti työn olevan suht siistiä? Joku pistäminen, tiputusten laittaminen jne ei olisi mulle ongelma.
Olen sairaanhoitaja myös. Enkä tykkää työstäni. Enkä tykkää ihmisistäkään, lapsista enkä eläimistä. Rakastan rahaa ja yksinoloa.
Lähde jonkun lääkefirman tai firman, joka myy tarvikkeita/apuvälineitä/koneita tms. terveydenhoitoalalle. Asiakkaina olisi lähinnä lääkärit ja sairaalat. Tiedän muutaman myyjän, jotka ovat olleet aikaisemmin juuri sairaanhoitajia ja mikäli olet hyvä myyjä, on privikkakin sen mukainen. Suosittelen!