Koliikkivauvan äiti, oletko jäänyt katkeraksi " tavallisen" vauvan vanhemmille?

Nyt tuntuu että loppuunpalaminen on lähellä ja katkeroituminen vaanii kulman takana. Koko energia menee arjen pyöritykseen, eli nuo alkuajat ovat kyllä vaatineet veronsa. Huh. Taitaa olla uniaika. Uuvuttaa!

Älyttiin mennä ajoissa vyöhyketerapiaan, muutamaan otteeseen siellä käytiin ja se auttoi!

t. kakkonen

Molempien kohdalla auttoin kun lopetin imetyksen, n. 1v 7kk iässä. Sitten lapset alkoi nukkua huutamatta monta kertaa yössä. Eli liittyi meillä siihen.



Terv. Ap

ja osittain olen kyllä katkera. Ainakin tosi kateellinen äideille, joilla on edes siedettävä vauva-aika. Itse kun olen vuoden kanniskellut vain max 30 minuuuttia kerrallaan nukkuvaa kitisijää: (

Jospa aika kultaisi muistot.

Eka lapsi oli koliikkivauva. Puolitoistavuotiaana hän alkoi nukkua yöt putkeen, mutta ei minusta valvominen mitenkään kauheaa ollut. Kolme seuraavaa lasta olivat helppohoitoisia, mitä nyt söivät öisin yli vuoden ikäiseksi, mutta itkuisia he eivät olleet. Viides pudotti taas maan pinnalle koliikkeineen, mutta koliikin loputtua hän on ollut helppo tapaus. Ihan lämmöllä muistelen kaikkien vauva-aikaa.

Vaikeaahan se oli aikansa, mutta nyt on jo helpottanut. Silloin kun itse sai nukkua vuorokaudessa ehkä 1+1+1+1 tuntia, niin ärsytti kun joku valitti väsymystä nukuttuaan vaikka " vain" 6 tuntia putkeen.

Siitä asti vauva nukkunut 15h putkeen, ja nukkuu näin edelleen :0).



Vauva nyt 11kk

Koliikki saattaa olla syynä siihen, ettei meillä ole kuin yksi lapsi. Koliikkivauva on nyt neljävuotias eikä ole saanut sisaruksia. Kun vanhana (32-vuotiaana) saa rankkoja kokemuksia vauvanhoidosta, voi ne muistaa pitempään kuin nuorempana...

Meilläkään ei ole kuin yksi lapsi, kun pelottaa, että toinen olisi yhtä vaativa. Sitä ei jaksa enää! Ja ikääkin on jo pian 40v...

Oon katkera siitä, että en voinut millään lailla nauttia lapseni pikkuvauva ajasta. Harmittaa, että imetys meni pieleen. Ja pelottaa yrittää uutta lasta...



Ja lisäksi ketuttaa äidit, jotka kauhistelee tyyliin " siis aivan kamalaa, kun meidän justusjesperi teki hampaita niin se kitisi vaan illalla ainakin tunnin tai kaksi" tai esim. käly, joka vei lapsen yöllä päivystykseen koska se ei nukahtanut uudestaan syötön jälkeen vaan jäi valvomaan ja itkeskeli... Kuullostaa aivan naurettavalta minusta. Ja sitten vielä paras, jonka olen kuullut useasti:" no sulla on varmaan ollut helppoa toi vauva-aika, kun on pulloruokittu lapsi" Siis voi vide...



Ensimmäiset kolme kuukautta refluksivauvan kanssa oli mulle paljon rankempia, kuin esim. kolme kuukautta isän kuoleman jälkeen. Olisin varmaan tosi erilainen äiti ilman sitä kokemusta.

Ehkä olin lievästi kateellinen, kunnes sain itsekin rauhallisen vauvan :)

Vain alussa olin kun yritin sopeutua tilanteeseen. Koliikki osoittautui vaikeaksi allergiaksi. Tilanne ei ole muuttunut miksikään useamman vuoden jälkeen. Olen tottunut kuuntelemaan terveiden ja tyytyväisten lasten vanhempien ongelmia, mutta puhun vähän omistani.