Lapsettomat, millaista on elämä ilman ruuhkavuosia?

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 01:19"]

"Et voi tietää, ellet ole kokenut" on typerä ja merkityksetön fraasi, jota on lapsettomana saanut kuulla aika monta kertaa. Siitäkin huolimatta tulee mieleen, tietääköhän moni kahden lapsen äiti, millaista on todella elää parhaita vuosiaan vain itselleen ja tärkeinä pitämilleen asioille, nauttia ennennäkemättömästä vapaudesta ja mahdollisuuksista ja yhdistää syvästi merkityksellinen elämä leppoisaan arkeen. Oma lapseton elämäni kun on hyvin erilaista kuin se, mitä vietin tyypillistä lastenhankintaikää edeltäneet nuoruusvuodet. Niiden perusteella arvioituna lapseton elämä varmasti vaikuttaisikin tyhjältä, mutta asiat ovat kyllä menneet ainakin omalta kohdaltani paljon paremmin kuin olisin uskaltanut toivoakaan. Iso osa tätä liittyy siihen, että minkäänlaisia ruuhkavuosia ei ole koskaan tarvinnut kärsiä, vaan on voinut aina tehdä juuri sitä, mitä haluaakin.

[/quote]

Kuulostaa hyvältä. Tuota monesti mietin että kaikkien naisten ei ole todellakaan pakko tehdä lapsia. Itse olen äiti mutta uskoisin että toiset ihmiset voivat olla ilman lapsiakin erittäin onnellIsia. Oikeasti, pakkoa ei ole. Voi valita hyvällä omallatunnolla lapsettoman elämän ja nauttia siitä elämäntavasta. Kukin saa valita haluamansa tien, ja muilla ei ole siihen nokankoputtamista.

No se on aivan fantastista!

Teen merkityksellistä ja palkitsevaa työtä normaalin työajan puitteissa, tulen kotiin, ja sitten teen lopun päivää ihan mitä haluan. Koen säilyttäneeni opiskeluajan vapauden ja elämänhalun, mutta nyt on myös rahaa, itsevarmuutta ja jonkinlaista näkemystä siitä, millaista elämän pitäisi olla. Pystyn vihdoinkin omistautumaan täysillä niille asioille, joita pidän tärkeinä, eikä tarvitse väsyä tai stressata turhasta tai venyä tuhanteen suuntaan.

Ainoana haittapuolena monella ystävällä on ne ruuhkavuodet päällä, ja tapaaminen on hyvin vaikeaa. Toisaalta tämä on saanut minut tutustumaan sekä parikymppisiin että eläkeikää lähestyviin ihmisiin, mikä on hyvin avartavaa. Jos minulla olisi lapsia, minulla ei varmasti olisi näin kirjavaa tuttavapiiriä.

Olen 35-vuotias ja elän oikein mukavaa elämää. Aamuisin otan aikaa itselleni, juon kahvin rauhassa selaten lehtiä, toisinaan käyn aamukävelyllä mieheni kanssa. Minulla on todella mielenkiintoinen ja sopivasti haasteellinen työ, jonka puitteissa myös matkustan jonkinverran. Iltaisin käymme joko ulkona syömässä, toisinaan ystävien kanssa, tai sitten vietämme ihan vain koti-iltaa elokuvia katsellen, maalaten tai kirjaa lukien. Harrastan myös teatteria, valokuvausta ja joogaa. Viikonloput menevät usein ystävien kanssa tai sitten harrastusten parissa. Lomilla ja pitkinä viikonloppuina matkustetaan useimmiten johonkin, mikä tuntuu olevan melko tyypillistä lapsettomien elämässä. Omaan elämäämme erikoisuuden luo se että asumme ulkomailla trooppisella saarella, tänne tuskin olisi eri kuumetautien vuoksi yhtä helposti tullut lähdettyä jos meillä olisi lapsia..

Ruuhkavuosi käsite tuntuu muuten olevan vahvemmin elossa Suomessa. Tunnen paljon lapsiperheitä jotka elelevät kohtalaisen samanlaista elämää kuin mekin (tosin aamut heillä taitavat olla kaoottisempia kuin meillä)

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 02:03"]Pystyn vihdoinkin omistautumaan täysillä niille asioille, joita pidän tärkeinä, eikä tarvitse väsyä tai stressata turhasta tai venyä tuhanteen suuntaan.

[/quote]

Niin varmaan moni lapsiperheellinenkin tekee, siis omistautuu täysillä asioille, joita pitää tärkeinä.

Ei ole ruuhkavuosia, vaikka on kaksi lasta. Työ on minulla vaan palkan hankkimista, teen tasan 8 tuntia 4 päivänä viikossa töitä, se siitä. Miksi aina lapsiperheen arjen pitäisi olla kiireistä ja tuskaista? Minun mielestäni ihmisten ei pitäisi tarvita korostaa omia valintojaan, itse ainakin arvostan yhtä paljon lapsettomia kuin lapsellisia ihmisiä, jos he arvostuksen ansaitsevat.

Ei ole ruuhkavuosia, vaikka on kaksi lasta. Työ on minulla vaan palkan hankkimista, teen tasan 8 tuntia 4 päivänä viikossa töitä, se siitä. Miksi aina lapsiperheen arjen pitäisi olla kiireistä ja tuskaista? Minun mielestäni ihmisten ei pitäisi tarvita korostaa omia valintojaan, itse ainakin arvostan yhtä paljon lapsettomia kuin lapsellisia ihmisiä, jos he arvostuksen ansaitsevat.

Jotenkin paistaa läpi, että niitä lapsia haluaisit, muttet niitä kykene saamaan.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 22:52"]

 Lapsettomana voisi olla melko tylsää ja yksipuolista elämää.

[/quote]

Näin monesti sanotaan kotiäideillekin (tai kotirouville).

Tuosta ap:n listasta jos ottaa lapset pois, jää yksi asia pois. Jos taas esim. ottaa uran ja ikääntyvät vanhemmat pois, jää kaksi asiaa pois, kuten tilanne on minulla. Ei ole ruuhkaa, on aikaa lukea päivän lehti ja keskittyä täysillä asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä. Ystävät, perhe, lapset, maailman asiat, luonto, harrastukset.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 00:51"]

Juu kyllä ne lapset tuo sen ruuhkan siihen elämään, sitä vaan ei voi ymmärtää ennenku kokee sen :) mutta ei sitäkään tartte tai pakko ole kokea, viettäkää rauhassa vapaa elämä :)

[/quote]

Jaa no mä en ymmärrä vaikka onkin lapsia. Ja vietän rauhassa sitä vapaata elämää (lasteni kanssa).

On meitä, jotka eivät viljele tota paljon puhuttua merkityksentöntä fraasia, koska ei ole tullut edes mieleen. Ja toisaalta orastavaa ystävyyssuhdetta haittaisi, jos joku olettaisi luonteemme muuttuneen ylimieliseksi äidiksi tullessamme. Tai että meidän pitäisi jotenkin tajuta (esim ettemme ymmärrä mitä olla lapseton tietyssä iässä). Koska tarvitseeko miestenkin sitten tajuta.

Onneksi omat ystävyyssuhteeni ovat sellaisia, etteivät niitä määritä jotkut triviaaliasiat, saatika että identiteetti olisi jokin sen mukaan onko lapsia, koiria, matelijoita, moottoripyöriä...

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 04:02"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 00:51"]

Juu kyllä ne lapset tuo sen ruuhkan siihen elämään, sitä vaan ei voi ymmärtää ennenku kokee sen :) mutta ei sitäkään tartte tai pakko ole kokea, viettäkää rauhassa vapaa elämä :)

[/quote]

Jaa no mä en ymmärrä vaikka onkin lapsia. Ja vietän rauhassa sitä vapaata elämää (lasteni kanssa).

On meitä, jotka eivät viljele tota paljon puhuttua merkityksentöntä fraasia, koska ei ole tullut edes mieleen. Ja toisaalta orastavaa ystävyyssuhdetta haittaisi, jos joku olettaisi luonteemme muuttuneen ylimieliseksi äidiksi tullessamme. Tai että meidän pitäisi jotenkin tajuta (esim ettemme ymmärrä mitä olla lapseton tietyssä iässä). Koska tarvitseeko miestenkin sitten tajuta.

Onneksi omat ystävyyssuhteeni ovat sellaisia, etteivät niitä määritä jotkut triviaaliasiat, saatika että identiteetti olisi jokin sen mukaan onko lapsia, koiria, matelijoita, moottoripyöriä...

[/quote]

onko sulla 6 lapsen uusioperhekuviot? Kiirettä puskee.

Kyllä sillä työllä ehtii saada itsensä väsyksiin ilman lapsiakin, ehkä enemmänkin kun ei ole pakko lähteä hakemaan lasta hoidosta tai mennä laittamaan jollekin ruokaa. Nautin kyllä kodin siisteydestä, siitä kun saa käyttää rahansa ihan miten haluaa ja matkustaakin voi aika vapaasti, kun töistäkin on helppo sopia vapaita tekemällä välillä pidempää päivää. Minulla ei tällä hetkellä ole parisuhdettakaan, ihannetilanteessa olisi miesystävä, jolla myös oma asunto.

Miksi pitäisi olla jotain projekteja lasten sijaan?

No, minulla kyllä on ruuhkaa ilman lapsiakin. Vaikka olen tahattomasti lapseton ja koen asiasta suurta surua, olen viime aikoina alkanut ihan tosissani miettiä, mihin väliin oikein mahduttaisin ne haluamani lapset, kun elämä on niin kiireistä.

Luettelit, ap, lukuisia asioita, jotka aiheuttavat ruuhkavuodet. Miksi ajattelet, että nimenomaan ja vain lapset ovat sitä ruuhkaa tuottava tekijä? 

Minulla on vaativa työ, joka vie helposti 50 tuntia viikossa tai enemmänkin, jos en itse tajua ottaa kevyemmin (mikä on vaikeaa - jos olisi lapsia, olisi varmasti pakko). Mies tekee niin ikään haastavaa ja vastuullista työtä epäsäännöllisin työajoin. Remontoimme vanhaa taloa ja pidämme huolta sen tiluksista sekä lemmikeistä. Miehellä on aikaaviepä harrastus, molemmilla aika laaja sosiaalinen verkosto. Itse olen viime vuosina luopunut monista harrastuksista ajanpuutteen vuoksi, mutta suoritan tutkintoa täydentäviä opintoja saadakseni haluamani lisäpätevyyden. Monenlaisia projekteja kuitenkin on kaiken aikaa meneillääm - tylsää hetkeä en muista aikuisiällä viettäneeni, kiireisiä ja stressaavia sitäkin enemmän.

No minä ainakin opiskelen ja teen töitä siinä ohella, eli tunnit on tehokkaasti käytössä, viikolla ehtii käydä kotona lähinnä nukkumassa. Harvat vapaapäivät menevät sitten kotitöihin, ulkoiluun ja univelkojen kuittaamiseen.

Olen reilu kolmikymppinen. Lapsia ei ole. en oikein tiedä, haluanko niitä hankkia.  Kai se pitäs kohta alkaa tietää. Eniten lapsien hankinnassa ahdistaa tämän maailman turvattomuus, itsekkyys ja pahuus kaikkine ilmiöineen, en jaksa enempää selittää, sitä ei tässä kysyttykään. 

Uran luominen ei ole mulle mikään juttu, Eikä ole vaikuttanut tähän lapsiasiaa millään tapaa. Riittää, että tulen toimeen ja työni on jotakuinkin siedettävää. Vanhempani ovat 60v ja suht hyvässä kunnossa. Parisuhde voi loistavasti ja emme tarvitse välttämättä lapsia tehdäksemme siitä jotenkin parempaa.

Lapsien "tilalla" me matkustamme, kotimaassa vaeltaen ja pyöräillen, kaukomailla kuukausia ja jos on vähemmän aikaa, niin sitten jossain lähempänä. Jos joskus päätyisimme hankkimaan lapsia, niin tuskin matkustelu mitenkään kokonaan jäisi, mutta saisi ehkä etelä-amerikat, keski-aasiat ja afrikan vaihtaa johkin Haniaan. ehkei se niin harmittaisi, mutta olen järjettömän onnellinen, että on saanut nähdä paljon. mieheni tekee paljon bändihommia, minä taas urheilen päivittäin. Ehkä tääkin jäisi molemmilla vähemmälle. Lisäksi yhteinen projektimme on vanhan hirsitalon kunnostus, johon lapsien kanssa ei olisi aikaa, jos töissäkin samalla kävisi. 

Stressi iskee tännekin- lähinnä töistä. tuntuu, että ihmisestä otetaan irti kaikki, kitä lähtee. Työpäivän jälkeen saammekin tehdä, mitä haluamme, vaikka nukkua, jos tahdotaan. Ruokaa ei tarvitse tehdä, jos ei jaksa, vaan voimme mennä ulos syömään. Ystäviä nähdään usein vaan viikonloppuisin. Siivotaan, silloin kun sattuu huvittamaan. Kahdestaan kumminkin voi elää aika spontaanisti, lähteminen on helppoa.

olenko itsekäs, koska en halua lapsia? itse ajattelen lapsien hankkimisen olevan yhtälailla itsekästä/epäitsekästä kuin niiden hankkimattlmuuden. Täysin epäitsekkästä syystä tähän maailman ei ole varmaankaan kovinkaan montaa lasta hankittu. sisaruksillaninon lapsia ja minulla on kummilapsia. Kivoja ne ovat, mutta minulle kaiken kivan ei tarvitse olla omaa.

En oikein osaa kuvitella ruuhkavuosia. En "tee uraa", enkä harrasta nytkään. Haluan ajatella, että jos minulla olisi lapsia, niin luopuisin jostain muusta mielihyvällä heidän puolestaan, jotta en kokisi tunnetta ruuhkavuosista. Onnekseni omat vanhempani ovat hyväkuntoisia ja eläkkeineenkin parempituloisia kuin minä.

Miten käytän aikani? Käyn töissä ja surffaan netissä iltaisin. Kesken jäänet opinnot pitäisi kyllä suorittaa, mutta en jaksa innostua. Muita projekteja ei ole.

Tämä on varmaan mulle... No tuota ruuhkavuosia ei kai sitten vissiin ole ollut, mutta paukut mennyt ulkomailla oleillessa opiskellen ja kokemuksia kerätessä. Silloin, kun on oltu kotimaassa, on taas paukut menneet töitä tehdessä, välillä toistenkin töitä... Omaisuutta ei ole kuitenkaan kertynyt. Ikääntynyt toinen vanhempi pärjäilee vielä, mutta pikku hiljaa varmaankin katseet kääntyvät lapsettomaan naisihmiseen. Toinen vanhempi kuoli pois jo aikaisemmin.

Aika kuluu puolison kanssa luontoharrastuksissa. Meillä on erittäin paljon yhteistä aikaa. Lisäksi on omia harrastuksia, joihin saattaa ehkä työelämän hoitamisen jälkeen jäädä paukkuja. Noita omia juttuja tehdään joskus rinnakkain, joskus erikseen. No ainakin viikonloppuisin jaksaa harrastaa.

Lomilla ja juhlapyhinä on sitten hirveästi "luppoaikaa", eikä meillä käy enää vieraita, eikä ole sukulaisia lähimaillakaan. On siis vähän tylsää, eikä mitään erityistä tapahdu. Laitetaan vaan hyvää ruokaa kaksin ja lipitetään viiniä. Ei siis kutsuja, eikä vieraita.

Mietin usein, että minulla/meillä olisi paljonkin annettavaa lapsille, mutta niitä meille ei suotu. Mieluusti olisin antanut heille aikaani ja huomiotani.

Olen jo 47-vuotias, eikä minulla ole minkäänlaista ruuhkaa ollut koko elämäni aikana. Ura on ihan kiitettävä, mutta normaalin työajan puitteissa on menty. Iltaisin on aina aikaa puolisolle,kodille, harrastuksille. Rakastan rauhallista elämää enkä juokse joka ilta jossain. Matkustellaan miehen kanssa usein, harrastan kulttuuria monessa muodossa, meditoin. Koen että koko elämäni on ollut hyvinkin rauhallista ja tasapainoista, ja olen siitä kiitollinen.

Kyllä ne ruuhkavuodet ovat lapsettomillakin, onhan elämässä nyt paljon muutakin kuin lastenhoitoa ja perhe-elämää.

Lapset kasvaa siinä sivussa, kun hoidetaan parisuhdetta. Ura on mallillaan, kavereita näkee harrastuksissa. Ihmiset on hassuja. Meillä ei ole yhtään ruuhkaista. Kaikilla on aikaa itselle ja toisille. Lapsettomana voisi olla melko tylsää ja yksipuolista elämää.