Mies haluaa että menisin äitiysloman jälkeen töihin mutta haluan opiskelemaan

Onko amk:lla iltaopintolinjaa? Jos on, niin mene töihin ja laita lapsi hoitoon. Opiskelet töiden jälkeen, mies hoitaa sillä aikaa lapsen ja kotityöt. Ei mene liian raskaaksi kummallekaan.

Jotkut äidit käy töissä ja opiskelee yhtäaikaa. Eikö käy sulle?

Olisiko opiskelusta hyötyä perheellenne, siis nousisivatko tulosi huomattavasti? Vai saisitko vain kivemman työn? Vai haluatko vaan "opiskella" jotta saisit oikeasti vaan lykättyä töihin menoa?

Mene pariksi vuodeksi takaisin töihin ja opiskele sitten työn ohessa tai aikuiskoulutustuella. Älä tee pitkää katkoa työuraan. Ja jos mies kerran haluaa sinut töihin, niin hän on ilmeisesti kyllästynyt tiukkaan rahatilanteeseen. Luonnollisesti varmistat ennen töihin paluuta, että mies ymmärtää, että sen jälkeen olette samalla viivalla lapsen hoidon, yöllä heräilyn ja lapsesta vastuussa olemisen suhteen.

Nuorempana, hölmömpänä ja rakastuneempana elätin (ex-)vaimoa kun lapset oli pieniä yhden AMK-tutkinnon ja toisen kesken jääneen tutkinnon verran. Lapset siis saatu tai olleet pieniä opintojen alkaessa. Lopulta kun rahat oli ihan lopussa niin laitoin hänet  kuvaannollisesti seinää vasten ja sanoin, että nyt on pakko sinunkin mennä töihin. Mitä tekee (ex-)vaimo? Jättää minut kiitoksena kaikista vuosista. Putosin useaksi vuodeksi taloudelliseen ahdinkoon velat niskassa.

Minun ohjeeni nuorille miehille on, että ÄLÄ KOSKAAN, IKINÄ, kustanna naisen opiskelua tai kotona olemista ellei siitä ole tehty kirjallista sopimusta jolla turvaat oman selustasi ja saat jotain konkreettista tai laskennallista (rahallista) etua järjestelystä. Nyt myöhemmin olen huomannut monelle muullekin käyneen näin. Naiset voimaantuvat siellä opiskeluympäristössä ja luulevat etteivät reaalimaailman lainalaisuudet koske enää heitä. Lasku on sitten aika kova ja tulee eron jälkeen kiire hankkia uusi elättäjä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä oletus "paljosta etäopiskelusta" on peräisin? Esimerkiksi oman kotikaupunkini AMK, josta tosin olen jo valmistunut, pyrkii tänäkin syksynä mahdollisimman suureen lähiopetuksen määrään.

Monimuoto-toteutus. Suunniteltu esim. työssäkäyville. Lähipäiviä hyvin vähän, opinnot pääasiassa etänä.

Vierailija kirjoitti:

Onko amk:lla iltaopintolinjaa? Jos on, niin mene töihin ja laita lapsi hoitoon. Opiskelet töiden jälkeen, mies hoitaa sillä aikaa lapsen ja kotityöt. Ei mene liian raskaaksi kummallekaan.

Mut kun idea taisi olla, että ap haluaa olla kotona lapsen/lasten kanssa - tässä vaihtoehdossa hän olisi kotona vain lasten nukkuessa.

Ja jos ap on päivät kotona lasten kanssa ja illat opiskelee niin kyllä se on myös vähän miehen asia sanoa, onko hän valmis siihen että hän tämän ajan perheensä 100% elättää sekä töiden jälkeen ottaa 100% lapsista illaksi (riippuu varmaan jopa vähän miehen työstä ja työajoista?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä samassa tilanteessa menin vain töihin. 2 lasta elätettävänä. Työ oli ok rajoissa ja tein silloista työtä yli 12 vuotta. Nyt harkitsen jälkeen opiskelua kun asuntolainaa vähemmän jäljellä ja vanhempi lapsi jo lukiossa ja nyt on ärsyttävämpi työnkuva kuin silloin. Voi olla et sinnittelen töissä vielä pari vuotta. Ja ikäähän jo on että saa nähdä toteutuuko amk-opinnot koskaan. Yhden ammattitutkinnon olen oppisopimuksella käynyt näiden vuosien aikana, amk-tutkintoon en oikein kykenisi kokopäivätöiden ohella.

Eli et sitten ikinä toteuttanut omia unelmiasi? Et saanut koskaan tietää, millaiselle uralle ne opinnot olisivat johtaneet? Ja nyt kehotan aptä samaan jamaan?

Mun suurin unelma on aina ollut lasten saanti ja perheen perustaminen. Ammatillisesti en ole unelmoinut suuria. Olen ahkera tekemään töitä ja pidän itsenäisestä työssä joka ei ole hirveän sosiaalista. Tuollainen työ mulla oli kaikki ne vuodet kun lapset oli pieniä. Ei siis ollut suurta "tarvetta" opiskella. Tuo työ kuitenkin loppui, siis koko ala hiipui pois, ja nyt teen työtä joka ei niin nappaa. Siksi taas ajattelen opiskelua yhtenä vaihtoehtona. Mutta en haluaisi amk-opintojen myötä hirmu vaativaan ja sosiaaliseen työhön, joten harkitsen siksikin vielä. Ja tosiaan raha-asiat vaikuttaa myös suuresti, kaksi lasta on kallista elättää. 

En siis jättänyt toteuttamatta omia unelmiani. En haaveillut isosta urasta. 

En kehota ap:ta mihinkään, kunhan kerroin oman kokemukseni. 

On kyllä melkoista harhaa kuvitella tekevänsä etänä korkeakouluopintoja kotona ja hoitavansa lasta siinä samalla. Samoin, jos kuvittelee menevänsä töihin ja hoitavansa etäopintoja siinä samalla. 

Etäopintojen käytännön toteutus riippuu ihan koulusta ja alasta, mutta esim. Helsingin yliopiston valtsikassa etäopetus tarkoittaa tällä hetkellä suurimmaksi osaksi luentoja tiettynä päivänä ja kellonaikana esim. Zoomin välityksellä. Ja sitten oletetaan, että paikalla ollaan silloin. Miten kukaan kuvittelee osallistuvansa luennoille, katsovansa luentotallenteita, kirjoittavansa oppimistehtäviä ja lukevansa lähdekirjallisuutta samalla, kun hoitaa lastaan? Joku päiväuniaika tms. voi olla äidille / isälle työ-/opiskeluaikaa, mutta jos sellaista aikaa pystyy irrottamaan päivittäin vain pari tuntia, opinnot eivät hirveästi pääse etenemään. Tavoitteellinen korkeakouluopiskelu on ihan täyttä työtä, eikä siitä makseta palkkaa. 

Opiskeltava ala kannattaa ihmisen myös miettiä tarkkaan. Mikä tahansa korkeakoulututkinto ei takaa työllisyyttä. Suomessa on paljon myös akateemista työttömyyttä, mikä on erityisen yleistä silloin, jos on opiskellut alaa, jolle koulutetaan liikaa (esim. media-ala). 

Kyl raha on aika paljon. Ei toki 'kaikkea' mut yleensä se 'rahan puute' on se mikä ihmisiä kalvaa. Jos rahalla ei ole merkitystä, niin silloin on yleensä kyse ihmisestä, jolla sitä on tarpeeksi.

Pari tarkentavaa kysymystä:

- onko sulla jo joku koulutus?

- onko sulla vakityö?

- onko teidän lapsiluku nyt tuossa, vai haluatteko vielä lisää lapsia?

- minkä ikäinen lapsi nyt on - siis onko nyt äitiysloma ohi vaiko myös jo kotihoidontuki?

- olisiko sulla jo opislelupaikka, vai ensi syksyäkö vasta pohdit?

Elämässä kuuluu olla terveesti itsekäs, mutta kyllä perheenkin eteen kuuluu tehdä töitä ja joskus joustaa omista tarpeistaan ja haaveistaan. Varsinkin sen lapsen edun vuoksi (mikä usein olisi esim se, että vanhemmat eivät eroaisi kovin pienestä).

Aika usein kannattaa miettiä omia tavoitteitaan ja määritellä jotain "5vuoden sisään suunnittelemme meidän perheemme elämän jatkuvan näissä merkeissä... " - toki elämä sitten aina osaa yllättää ja vetää mattoa jalkojen alta, mutta jos nyt vain menet sen mukaan mikä juuri nyt tuntuu 'kivoimmalta' se ei ehkä auta sinua saavuttamaan sitä elämää mitä 5/10v päästä haluaisit elää ja halusit lapsesi elävän?

Vierailija kirjoitti:

On kyllä melkoista harhaa kuvitella tekevänsä etänä korkeakouluopintoja kotona ja hoitavansa lasta siinä samalla. Samoin, jos kuvittelee menevänsä töihin ja hoitavansa etäopintoja siinä samalla. 

Etäopintojen käytännön toteutus riippuu ihan koulusta ja alasta, mutta esim. Helsingin yliopiston valtsikassa etäopetus tarkoittaa tällä hetkellä suurimmaksi osaksi luentoja tiettynä päivänä ja kellonaikana esim. Zoomin välityksellä. Ja sitten oletetaan, että paikalla ollaan silloin. Miten kukaan kuvittelee osallistuvansa luennoille, katsovansa luentotallenteita, kirjoittavansa oppimistehtäviä ja lukevansa lähdekirjallisuutta samalla, kun hoitaa lastaan? Joku päiväuniaika tms. voi olla äidille / isälle työ-/opiskeluaikaa, mutta jos sellaista aikaa pystyy irrottamaan päivittäin vain pari tuntia, opinnot eivät hirveästi pääse etenemään. Tavoitteellinen korkeakouluopiskelu on ihan täyttä työtä, eikä siitä makseta palkkaa. 

Opiskeltava ala kannattaa ihmisen myös miettiä tarkkaan. Mikä tahansa korkeakoulututkinto ei takaa työllisyyttä. Suomessa on paljon myös akateemista työttömyyttä, mikä on erityisen yleistä silloin, jos on opiskellut alaa, jolle koulutetaan liikaa (esim. media-ala). 

Omat opinnot sujuivat n. 80op vuositahtia kolmen lapsen kanssa niin, että aamulla opintoaikaa 1-2h ennen lasten heräämistä ja lasten mentyä nukkumaan vielä 3-5h reipasta työskentelyä. Keskityin niihin asioihin, jotka itselle ovat vaikeita, ja pyrin suoriutumaan tehokkaasti. Luennot olivat usein massaluentoja joita voi katsella netin kautta, ne usein pyörivät taustalla. Kolmannen synnyttyä yksi vuosi oli niin raskas, että sain aikaan vain 50op (koliikkivauva), mutta en ottanut ressiä ja valmistuin hyvin ajallaan.

Toki ei varmaan onnistuisi jos opiskelee alaa, jolla on paljon läsnäolopakollisia kursseja. Mutta todella monen kurssin sai suoritettua kirjatentillä kun asiasta sopi opettajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä melkoista harhaa kuvitella tekevänsä etänä korkeakouluopintoja kotona ja hoitavansa lasta siinä samalla. Samoin, jos kuvittelee menevänsä töihin ja hoitavansa etäopintoja siinä samalla. 

Etäopintojen käytännön toteutus riippuu ihan koulusta ja alasta, mutta esim. Helsingin yliopiston valtsikassa etäopetus tarkoittaa tällä hetkellä suurimmaksi osaksi luentoja tiettynä päivänä ja kellonaikana esim. Zoomin välityksellä. Ja sitten oletetaan, että paikalla ollaan silloin. Miten kukaan kuvittelee osallistuvansa luennoille, katsovansa luentotallenteita, kirjoittavansa oppimistehtäviä ja lukevansa lähdekirjallisuutta samalla, kun hoitaa lastaan? Joku päiväuniaika tms. voi olla äidille / isälle työ-/opiskeluaikaa, mutta jos sellaista aikaa pystyy irrottamaan päivittäin vain pari tuntia, opinnot eivät hirveästi pääse etenemään. Tavoitteellinen korkeakouluopiskelu on ihan täyttä työtä, eikä siitä makseta palkkaa. 

Opiskeltava ala kannattaa ihmisen myös miettiä tarkkaan. Mikä tahansa korkeakoulututkinto ei takaa työllisyyttä. Suomessa on paljon myös akateemista työttömyyttä, mikä on erityisen yleistä silloin, jos on opiskellut alaa, jolle koulutetaan liikaa (esim. media-ala). 

Omat opinnot sujuivat n. 80op vuositahtia kolmen lapsen kanssa niin, että aamulla opintoaikaa 1-2h ennen lasten heräämistä ja lasten mentyä nukkumaan vielä 3-5h reipasta työskentelyä. Keskityin niihin asioihin, jotka itselle ovat vaikeita, ja pyrin suoriutumaan tehokkaasti. Luennot olivat usein massaluentoja joita voi katsella netin kautta, ne usein pyörivät taustalla. Kolmannen synnyttyä yksi vuosi oli niin raskas, että sain aikaan vain 50op (koliikkivauva), mutta en ottanut ressiä ja valmistuin hyvin ajallaan.

Toki ei varmaan onnistuisi jos opiskelee alaa, jolla on paljon läsnäolopakollisia kursseja. Mutta todella monen kurssin sai suoritettua kirjatentillä kun asiasta sopi opettajan kanssa.

Hienoa, että sinä siihen pystyit, mutta harhaista väittää, että kaikkien pitäisi siihen pystyä. Minä en olisi pystynyt.

Ensinnäkim, tuohan riippuu täysin alasta (minkälaista 'etäläsnöoloa' edellytetään), lapsen aikatauluista ja 'vaativuudesta', oman levon tarpeesta, miehen työstä (eli realistisesta mahdollisuudesta joustaa jotta ap saa opiskelun aikataulutettua), apn perheen 'kodinpyörityksestä' (kuka tekee mitäkin, ja ylipäätään paljonko sitä tehtävää on - onko 2h krstaloasunto vai 2-kerroksen okt), mikä on tukiverkosto ja, kyllä, mikä on miehen jaksaminen myöskin.

Ap, mikä oli tilanteenne kun päätitte lapsen hankkimisesta?

Jos tuossa vaiheessa olit jo opiskellut ja saanut jopa vakityöpaikan, mies lähti projektiin näillä taustatiedoin. Hän varmaan on kantanut suurempaa elatuskuormaa nyt sinun ollessa äippälomalla? On kohtuutonta nostaa esille pelkästään sinun oikeutesi uuteen koulutukseen, josta ehkä saisit aikanaan motivoivamman työn. Se on toki sinun oikeutesi, mutta on myös miehen oikeus, ettei hän sinun yksipuolisella päätökselläsi joudu vielä X-vuotta tuonne suuremman elatuskuorman kantajaksi. Ja voihan myös olla, että hän haaveilee, että kun sinä tuot enemmän rahaa taloon, hän voisi vähentää omaa työmääräänsä/opiskella ja sinä kantaisit vuorostasi elatuskuormaa.

Kun muodostetaan perhe luovutaan samalla siitä yksiselitteisestä aikuisen oikeudesta toimia 100% itsekkäästi ja tehdä vain niitä valintoja, mitkä itseä täysin miellyttää. Ratkaisu ei ole yh. Se EI ole lapsen etu (jos molemmat vanhemmat edes suht ok ja perhe on turvallinen). Voit toimia 100% itsekkäästi ja antaa ehkä lapsen ja ainakin puolisosi kärsiä, tai voitte kasvaa aikuisiksi ja KESKUSTELLA miehen kanssa, miten te molemmat näette teidän perheen tulevaisuuden kehittyvän ja miten te molemmat jo koko perhe voitte parhaiten vielä 10 vuoden kuluttuakin.

Kumpikaan ei saa uhrautua, mutta lapsen etu tulee kuitenkin nostaa korkeimmalle. Se on rakkauden osoitus omalle lapselleen eikä esim se, ettei ikinä vie häntä päivähoitoon...