**~~JOULUTERMIITIT vm.06 SÄNTÄÄ ELOKUUN ELOJUHLIIN~~**

ett tän näkönen tällä erää ;)
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=768e52f7-5fde-11dd-bbaa-…!

:_| :_| :_| :_| :_| heiiii...... missä kaikki on??? pinoon mars mars!

Olipa kiva nähdä, miltä näytät, Miilukka. Kuvittelin sinut ihan erilaiseksi! Komea poppoo sinulla on! Ihana myös kuulla, että alat(te) toipua vähitellen keskenmenon aiheuttamasta surusta. Toivotan teille kovasti onnea uuden yrityksen kanssa.



Omia kuulumisiani koskevat virteni alkavat aina samoin: meille ei kuulu mitään uutta. No, eipä tälläkään kertaa. Nyt on toinen työpäivä kesäloman jälkeen. Loma meni aluksi asuntomessuilla ja sitten mummoloissa täysihoidossa ollen. Jouluntähtemme oli heinäkuussa 4 päivää melkein 40 asteen kuumeessa. Mitään erityistä syytä kuumeeseen ei löytynyt. Korvissakaan ei ollut tällä kertaa mitään (nehän putkitettiin kesäkuun lopussa). Tulehdusarvo mitattiin myös, mutta se oli normaali. Paikallisen terveysaseman päivystyksen käytävillä raikui, kun tyttö kapinoi verikokeen ottamista varten. Oli äidilläkin tekemistä, sillä en erityisemmin pidä neuloista...



Tytöllä on muutenkin jokin uhmaamiskausi menossa. Hän vetää ihan järjettömiä pultteja välillä. Olivat mummot ja papatkin ihan äimän käkenä, kun neito kapinoi erinäisiä asioita vastaan. Vaipanvaihtokapina on jo tuttua kauraa. Se nousee aina kausittain esille. Syitä hepuleihin löytyy päivittäin. Onneksi sitä pahinta huutoa ei kestä kauhean pitkään, vaikka viisi minuuttiakin sitä nostaa äidin verenpainetta varmasti ihan mukavasti. Muutoin tyttö on aurinkoinen, kujeileva ja ihania jekkuja harrastava suloinen tapaus. Mutta auta armias, kun joku asia pännii. Se kuuluu kirkolta kylälle, joskus toiseenkin pitäjään. :-D



1,5 v neuvolassa on vielä käymättä, sillä en ole saanut varattua aikaa. Kun harvoin muistaa soittaa soittoaikana, numerosta ei joko vastata tai se on varattu. Olisi kiva tietää, minkä kokoinen tyttö nyt on.



Arkkitehdiltä saatiin ekat luonnokset heinäkuussa. Nyt täytyy alkaa vääntää vähitellen seuraavia. Kohta on edessä oman asunnon myynti ja vuokralle meneminen. Ajatus kerrostalossa asumisesta ei innosta pätkääkään. Olen sen verran maalainen, vaikka olenkin asunut pitkään täällä pk-seudulla. Pohjoisen mummoloissa olikin ihana käydä. Tuntuu, että palasi ihan juurilleen. Kaikki paikat ovat tuttuja ja saavat aikaan erilaisia muistoja. Esikoisen kanssa kävimme esimerkiksi vanhan kyläkouluni portailla istumassa. Pojastakin se tuntui olevan jotenkin jännää ja kivaa.



Mutta nyt tämän nostalgiamatkan jälkeen on palattava arkeen eli kahvitauolle, heh.



Oikein hyvää elokuun jatkoa! Tulkaa kertomaan kuulumisianne!



Iituli + S 1 v 7,5 kk (+ esikko 5,5 v)



PS. Hehkutan vielä minun "lomaani". Mies lähtee lasten kanssa papan synttäreille pitkäksi viikonlopuksi. Itse jään kotiin. Saan olla monta päivää ylhäisessä yksinäisyydessä, toki käyn tietenkin töissä arkipäivinä, mutta viikonloppu on kokonaan itselle varattu, ah! Tekee varmasti hyvää!

Mekin ollaan vielä vähän aikaa hengissä, kunnes maanantaina mulla alkaa koulu taas ja tomas menee päiväkotiin! Tämä viikko käydään aamupäivästä aina maistelemassa päiväkotielämää... Tänään, toisena harjoittelupäivänä poika jäi pihalle muitten kans leikkimään n. 45 minuutiksi kun menin juttelemaan hoitoon liittyvistä asioista hoitajan kanssa sisälle. Aluksi vain hymyili ja vilkutti mulle, ja jatkoi leikkejään, mutta viimeisen vartin oli itkenyt, eikä itku meinannut loppua vaikka pääsi äitin luokse. Väsynyt ja nälkäinenkin oli kyllä.. Mä stressaan kyllä melkoisesti, vaikka kyllähän pieni kapina noin suureen elämän muutokseen näillä pienillä väkisinkin liittyy!



Miten te muut olette selvinneet päivähoidon aloituksesta ?:| ?



Joku kyseli aiemmin, kelpaisko vähän lämpimämpikin kesä, niin kyllä mä kaipaan kunnon kesää ja paljon! Herään eloon kun aurinko paistaa! Aika mälsää keliä on suurimman osan kesää pidellyt...



Venlahan on oppinut upeasti päiväkuivaksi! Vau!! Ja kohta käveleekin ite :D Tomas istuu potalla vaikka kuin kauan lukemassa, mutta ei tahdo pissaa tulla ei sit millään.



Miilukallapas on ihanan näköinen poppoo siellä kotona! Tukkaa löytyy ihan kaikilta, sultakin ;) Ja Tampereen liepeillä elämä on alkanu sujumaan, hyvä!



Nyt heräs poika, pitää mennä!



t.jkv ja tomas

Aloitetaan tuosta helpommasta eli pottailusta. Sara istuskeli eilen tovin potalla, lähti liikkeelle ja pissasi eteisen matolle. Just joo! Meidän jääräpäätämme ei oikein pottailu innosta. Eilinen oli eka kerta, kun hän istui potalla ilman vaippaa. Toisaalta uskon, että kun homma lähtee käyntiin, se käynnistyy todella sutjakkaasti. Venla tuli päiväkuivaksi todella pienenä, vau!



Sitten päivähoitoon ja tuohon jvk:n tuskailuun. Meillä tyttö aloitti päivähoidon (eli päiväkodin) huhtikuun alussa. Taisin tuskailla täälläkin moneen otteeseen asiaa. Uskon (ja toivon) oman kokemukseni perusteella, että äidille asia on paljon vaikeampaa kuin lapselle.



Tottakai lapsellakin on oma sopeutumisensa ja kapinahenkeä voi olla esim. hoitoon jäädessä ja ehkä vähän iltaisin, mutta ajan kuluessa päivähoito alkaa varmasti sujua oikein hyvin. Tämä siis tsempiksi joulukuunvauvalle ja toki muillekin. Vaikka meilläkin aloituksesta on vain muutama kuukausi aikaa, en enää tarkasti muista, mitä tuntoja itse kävin läpi. Kai se kertoo siitä, että homma sujuu hyvin.



Olin huomaavinani kesällä, että tyttö olisi kyllästynyt mummoloissa äksönin puutteeseen. Nyt kesäloman jäljiltä hän on itkenyt hetken heti jäädessä, mutta muuten päivä on sujunut hyvin. Itseäni ainakin on auttanut, että olen tuntenut, että hoitajat ovat olleet mukavia. Lastentarhaopettaja vaihtui nyt kesän kynnyksellä, ja tykkään hänestä oikein paljon. Hän tuntuu kivalta, empaattiselta ja työstään innostuneelta.



Kaipa alussa sekä lapsi että vanhemmat voivat olla väsyneitä, mutta uskon vakaasti, että se pienen sopeutumisen jälkeen sujuu hyvin, jkv! Itselläni oli pieni tuskailun paikka, kun pähkäilin, oliko töihin lähtö oikea ratkaisu. Meillä se kyllä oli.



Mihinkä kouluun sä menetkään/aloitat? Yhtä kaikki tsemppiä koulun ja hoidon aloitukseen! Tulehan kertomaan, miten kaikki alkaa sujua.

Mä jatkan kesken jääneitä terveydenhoitajaopintojani. Tänään taas mentiin aamulla yhdessä päiväkotiin, ja kyllä äitin halit kelpasi pitkin päivää, vaikka kaikkea kivaa ympärillä tapahtui. Lähdin pihalta tunniksi pois, ja tomas oli itkenyt tietty taas, kunnes ne meni sisälle syömään. Hiivin vähän aiemmin jo kuuntelemaan, kuinka pahaa ääntä oven takaa kuuluu, mutta syöminen olikin sujunut ihan nätisti ilman huutoa. Leipää oli popsinut ihan mielellään. Yllätyin todella positiivisesti! Olen varautunut siihen, että huutaa koko päivän eikä mikään suju:/



Sitten lähdettiin eteiseen pukemaan, niin ei olis millään poika lähtenyt naulakoiden luota pois kun siellä oli paljon kivoja juttuja mistä piti jutella. Mulle tuli hyvä mieli=) On siellä jotain mukavaakin, vaikka sinne joutuukin jäämään ilman äitiä. On kyllä ollut hyödyllistä käydä tutustumassa kunnolla paikkoihin, ja vähän kokeilla lähtemistä/palaamista. Kaksi hoitajaa tosin vaihtuu ensi viikolla, mutta yksi tuttu siellä sentään sitten on.



Välillä tulee kyllä kunnon itsesyytökset päälle, että eihän noin pientä voi viedä vielä mihinkään! Äitiä se tarviis vielä pitkään! Eikä ne hoitajat kauheesti pihallakaan viihdytä noita pieniä ennen kuin ne käy itkemään. Aika omatoimisia ne saa olla. Enkä haluais sellaseen vielä totuttaa. Paljon on leipääntyneen näköstä hoitajaakin, mutta onneksi siellä on myös ihania tätejä, jotka on siellä lapsia varten, eikä vaan juttelemassa aikuisten kesken.



Seuraavia lapsia aion hoitaa 3 veeksi asti, se on päätetty! Toivottavasti on rahaa..



Huonosti meni viime yö ja nyt päikkäreiltäkin heräilee vähän väliä. Olisko syynä pieni flunssa vai jättääkö äiti unissakin yksin :( Kyllä mä välillä vaivun ihan murheisiin, että mitä mä oon oikein tekemässä ?!



t.jkv ja reppana t

Tulin minäkin ilmottelemaan että hengissä ollaan :)



Minttu ja Lassi juoksuttaa äitiä päivät pitkät ja mies ollu keväästä asti reissussa niin että on vain viikonloput kotona eli ylimääräistä aikaa ei löydy kovin paljon...

Sen ms-taudin lääkitys alko reilu kuukausi sitten ja se kun on aiheuttanu mm. älytöntä väsymystä, öisiä kuumeennostoja, päänsärkyä yms niin on senki takia ollu vähän pää pökkyrällä.

Ja se kaikista suurin ajatusten viejähän on tietenkin ne viikon päästä olevat häät :D Hirveesti ollu puuhaa ja suunniteltavaa ku vieraita on lähes sata ja juhlat kestää koko päivän ja illan. Eniten on päänvaivaa tuottanu lastenhoito, mutta nyt sekin alkaa selviämään :)

Tänään käytiin papin kanssa vihkitilaisuutta läpi kirkolla ja mulla meinas mennä pupu pöksyyn ku mietin että siinä sit kaikkien edessä pitäis olla :| Nooh, sukuahan ne vaan on...



Lassille ei kuulu mitään ihmeempiä. Juttua tulee koko ajan enemmän ja enemmän ja nyt oon hoksannu että sanoo jo kahden tai kolmenkin sanan lauseita. Iso osa selityksestä on kyllä edelleenkin aika käsittämätöntä lätinää :D

Syöminen onnistuu jo ihan täysin itse, mutta monesti täytyy avittaa ku meinaa mennä sotkemiseksi. Pottailu edelleen aika heikkoa, mutta vika enemmänkin äidissä...

Kovasti hoitaa pikkusiskoa ja huutelee "Tinttuu, tinttuu!!" :D



Jkv:lle musta ei oo paljon apua ku en mä uskalla laittaa näitä päiväkotiin varmaan ikinä :| Mutta tsemppiä sulle ja kyllä niillä on siellä hauskaaki vaikka se äipän lähteminen vähän itkettääki :)



Kiva kuulla että Miilukallaki alkaa olo piristyyn :) Toivottavasti tärppää pian ja pääset taas nauttimaan iiiiisosta mahasta ;)



Nyt täytyy lähtä naaman pesulle ja pistään piikkiä mahaan... Ah, sitä ihanuutta...



Pimmi pitkästä aikaa

Mutta käynpäs nostamassa ja kehuskelemassa ku tänään ois sitten se meidän kauan odotettu hääpäivä :x



Jännitys on niin kova ettei uni maistu mutta jospa tässä sais edes vähän nukuttua...



Tuun sit ens viikolla laitteleen kuulumisia että miten päivä meni, vaikka hieman epäilen että käykö täällä kukaan enää edes lukemassa ;)

niin paljon vaan tapahtuu että ei millään meinaa nettiin ehtiä.



Pimmi on jo naimisissa! Onneksi olkoon!



Nemo aloitti myös viime viikolla päiväkodin, eli samassa tilanteessa ollaan kuin jkv:n perhe. Parina päivänä käytiin tutustumassa, ja sitten oli tarkoitus aloittaa pehmeä lasku, eli oltais menty aamulla yhdessä päiväkotiin ja olisin sitten lähtenyt jossakin vaiheessa päivää käymään vaikka kaupassa niin Nemo olis ollut ensin vaikkapa tunnin itsekseen. Hoitajat kuitenkin olivat sitä mieltä, että parempi suoraan vaan tuoda Nemo aamulla ja lähteä pois, niin poikakin tajuaa kunnolla että menen eikä keskellä päivää yhtäkkiä ihmettele missä äiti on. Nemo viihtyy tosi hyvin tarhassa eikä oo itkenyt ollenkaan, ei edes unille laitettaessa vaikka silloin kun oltiin tutustumassa niin huusi kuin syötävä kun olisi pitänyt nukkua. Nemo onkin sen luonteinen että en kauheasti hermoillut hoidon alkamisesta, tiesin että poika tykkää olla ja nauttii muiden lasten seurasta. Yöllä kyllä oireilee: ekan hoitopäivän jälkeisenä yönä huusi kurkku suorana neljä tuntia. Mutta pikku hiljaa...



Sitten huonompia uutisia: oltiin taas viikonloppu sairaalassa Nemon hengitysvaikeuksien takia. Täähän oli jo kolmas kerta, eli kyllä tuo astmalta vaikuttaa. Tuntuu siltä että kun on allergiaoireet ja flunssa samaan aikaan, niin silloin menee keuhkoihin. Torstain ja perjantain välisenä yönä alkoi hengitys vaikeutua, eikä lääkkeet auttaneet. Aamulla lähdettiin terveysasemalle josta saatiin lähete sairaalan päivystykseen. Siellä lääkäri antoi pari kertaa hengitysspiran ja sanoi heti että kyllä täytyy mennä osastolle. Kaksi yötä jouduttiin olemaan, eli tänään aamulla päästiin kotiin. Nyt kaikki on hyvin ja nemo on oma itsensä. Täytyy vaan sanoa että ei oo mikään helppo homma olla sairaalan pienessä huoneessa yhtä paljon liikkuvan lapsen kanssa kuin Nemo on! Oltiin vielä eristyshuoneessa eli käytävällekään ei päässyt kävelemään. Kauheasti kiinnostavia nappuloita ja letkuja mutta mihinkään ei saa koskea. Onneksi lauantaina päästiin jo vähäksi aikaa ulos leikkimään.



Mulla alkaa huomenna koulu ja mun isä tulee hoitamaan Nemoa. Hoitoon saa mennä aikaisintaan torstaina. Nemon päiväkoti alkoi siis viime keskiviikkona, eli kaksi päivää ehti olla ennen sairastumista. Nyt kun tulee heti viikon tauko niin täytyy varmaan käydä tutustumassa yhdessä uudelleen.



Tulipa sekavaa tekstiä mutta nyt monta yötä valvoneena ei kykene parempaan.



Hauskaa syksyä kaikille (täytyy myöntää että on jo syksy kun jouduin kaivamaan sukkahousut esille) ja jatketaan toisella kertaa.



Tinnis kera nyt niin ihanasti nukkuvan Nemon

kyllä täällä mä ainakin käy n melekin päivittäin tsiikaan ett onko kukaan ilmottautunu pinoon ;) meillä poijat alottaa ens ma osapäivä hoidon näin aluksi ja syksymmäl mä luikin töihin kans jonnekki ja pojat kokopäiväistyy sitten. töistä ei varmasti oo pulaa vaikka en tiijä viel minne menisin :p lähihoitsu nääs niin salettiin löytyy töitä vaikka mistä, sijaisuuksia nyt ainaski B-) taas alkaa oleen jänskät paikat tähän aikaan kuusta ett oisko natsannut ;) vajaa pari viikkoo täs kituuttaa ja keksiä kaikkee oireita B-) saa nähä...parit menkat olleet sen km:n jälkeen.....



mut tulkaahan kertoon kuulumisii , minä ainakin vakoilen aina säännöllisesti meijän pinoo :D

Tallella mekin :), nämä ovat vain vielä niin oudot nämä "uudet" sivut, ettei enää rutiininomaisesti tule käytyä. Jonkin verran nettivieroittumista tuli PC:n hajoamisen myötä keväällä, no, nyt on uusi kone pöydällä joten addiktio uhkaa taas..!



Tässä taloudessa asuu [b]uhmaikäinen[/b] (testaan, toimiiko näillä uusilla sivuilla boldaukset yms), phuuh. Kieltäminen saa aikaan hurrrrrjan kiukun, aivan "klassisia" itkupotkuraivareita saadaan välillä, joskin lepytäänkin nopeasti. Alpi osaa myös härnätä viisivuotiaan isosiskon aivan hermoromahduksen partaalle, samoin nuo kaksi mölyapinaa yhdessa saavat äidin välillä ottamaan kierroksia :P Etenkin nyt, kun ollaan vaihteeksi flunssassa. Plääh.



Alpi puhuu ihan hämnmästyttävän paljon ja sanavarasto on tosi laaja. Poika käyttää sijamuotoja ja lauseet ovat jo ihan "suomea". Paremmin kieli hallussa kuin isosiskolla samanikäisenä.



Miilukalle pidetään täällä peukkuja :) , jospa se uusi tamperelainen olisi jo tulollaan! Miten olette viihtyneet siellä entisessä kotikaupungissamme? Torstaina käytiin siellä tytön kanssa TAYSssa, ja taas kävi mielessä, että olisipa mukavaa asua edelleen Tampereella.



Pimmillä riittää puuhaa kahden pienen kanssa. Iloa ja jaksamista sinne rouvalle!



Ketäs kaikkia "vanhoja" täällä olikaan vielä? Ainakin Iituli, nesselia (Alpilta vilkutukset Venlalle, päivälleen saman ikäiselle joulutähdelle ;)), jkv, Tinnis, tintti, Kirsikka, mirpa, sonette... Olisi mukavaa, jos vanha porukka vielä jaksaisi aktivoitua kertomaan pikkuisten kuulumisia! Ja omiaankin :)



Tinuri, joka vie nyt pikku-ukin päiväunille. Voi kun saisi itsekin nukkua päikkärit...

Mä käyn näitä pinoja säännöllisesti lukemassa, mutta kirjotettua tulee harvoin..tätä samaahan tää elämä täällä on:) Esikoinen aloitti 3viikkoa sitten eskarin, jossa on onneksi mennyt hyvin.. Matka on vaan pitkä täällä, 23km on koululle matkaa. Keskimmäisen ja Johannan kanssa ollaan kotona. Onneks ens viikolla alkaa kerhot niin tulee jotain tekemistäkin, nuo kelit ei oikein ulkoiluun innosta:( Nytki tuulee kylmästi ja lämmintä vain +10astetta.



Täällä on sairasteltu, tais esikoinen tuoda eskarista flunssa pöpön, oli tyttö ja pikkusiskotki viime viikon nuhassa ja yskässä. Ja just eskarilaisella oli pahimmat. Mulla ollu viime maanantaista asti hartiat ja niska jumissa, kait lihassärkyä flunssaan liittyen, kun nyt on kurkkukipeä ja vähä meinaa nuhaa olla. Onneks nuo säryt hellitti,yks ilta nousi yhtäkkiä korkea kuume,onneks ehdin ennen sitä laittaa lapset nukkumaan,kun isäntäkin oli töissä... Mahatautia kuulema on liikkelle jotan sitä ootellessa. Minä kun oon tottunu että ollaan suht terveitä,kun lapset on hoidettu kotona..niin nyt niitä pöpöjä alkaa tulla,kun koulussa ne tarttuu niin helposti...



Johanna muutes ei enää juuri päikkäreitä tarvi!Harmi! Tunnin saa antaa maksimissaan nukkua,muuten menee nukkumaanmeno kiukutteluksi ja huutamiseksi ja riehuu tuolla sängyssä minkä ehtii..



Mutta nyt lähdettävä kuoriin keittoperunat,lupasin kolmeksi tehdä ruoan, kun isäntä on puimassa, on sitten peräkärryn vaihtovuoro:)



tintti ja Johanna huomenna 1v8kk

Olen kyllä käynyt välillä lukemassa kuulumisia, mut ei ole ehtinyt kirjoitella...



ONNEA PIMMILLE!!!!!



Meillä on tää arki pikkuhiljaa alkanut. Esikoinen aloitti eskarin, leikkikerhossa käy toiseksi vanhin ja sit välillä käydään avoimessa tai seurakunnan kerhossa. Opintojani olen taas käynnistänyt - kandisemppaa ja sivuaineopintoja tässä jo tehnytkin. Sitten päätin aloittaa vähän jälleenmyyjän hommiakin, kun tuota intoa näköjään riittää vaikka muille jakaa ;)))



Pikkumies on nyt 4½kk, kiinteät ollaan jo aloiteltu, kun miun rasvattomat maidot ei tässäkään kohdassa riittäneet kovin pitkälle ;)



Taapero omaa kivan uhman - kun vanhemmat ei vaan ymmärrä kuinka asiat oikeasti pitäisi olla, vaikka kuinka yrittää selittää ;))))



Meillä tutin jättäminen aiheutti sen, että pottailu oli aika takkuamista. Nyt sitten pöntön pienentimen avulla ollaan neiti saatu siellä istumaan ja päivät alkaa olemaan aikasta kuivia, aamuisinkin vaippa on usein ihan kuiva - neiti tulee yöllä herättämään, kun on pissihätäänsä herännyt.



Päikkäreitä mein pienimmät vetää 3-4 tuntia, eli pikkumies omaa pienimmän isosiskonsa unen lahjat. Onneksi on noin, saan hyvin tehtyä opintojuttuja päiksyjen aikaan.



Kuntoilukin on päässyt ihan hyvin vauhtiin, vaikka pari hiljaista viikkoa onkin takana. Nyt kun harrasteet ovat alkaneet, niin on hyvää aikaa niitten aikana käydä lenkillä vaikka pienet rattaissa mukana. Tavoitteenihan on ens vuoden Helsinki City Maraton :)



Mut nyt nää kuulumiset jää lyhkäseksi ja sekavaksi, kun haluu mennä telkun ääreen, et ehtii vähän sitäkin katella ennen unille menoa...



Palaillaan toivottavasti vähän lyhyemmän ajan päästä ;))))) Niin kuin kaveri sanoi; ennen kuin eläkkeelle jäädään (edellisistä kuulumisista meille syntynyt neljäs, he menneet naimisiin ja hankkineet kaksi koiraa, sekä ostaneet okt:n - eli voi miettiä mitä vuodessa ehtii tapahtua) ;))



--Mirpa sekä taapero, kera isojen siskojen ja pikkuveikan--

Minäkin käyn välillä kurkkimassa täällä jotta mitä kaikille kuuluupi :)



Akseli on jo "iso poika". Vanha konkari hoidossa, ollut perhepäivähoidossa jo kohta vuoden päivät ja edelleen hyvin menee. Ei edes kesäloman (5vkoa) jälkeen jäänyt perään itkemään, heilutti vaan ja lähetti lentopusun.



Sanavarasto pojalla on mahtava eikä ole tosiaankaan hereillä ollessaan hiljaa sitten hetkeäkään (lienee äitiinsä tullut). Minulta on tarttunut hänelle muutamia hauskoja sanoja jotka naurattavat täällä länsi-rannikolla mutta minulle normaaleja kuten: äeti.



Myös uhmaikä on alkanut. Kaikkea koitetaan vaikka kielletyksi tietää ja raivarit ovat sen mukaisia. Pottailu ei luonnistu: juoksee karkuun ja vetää selän kaarelle jos vahingossa eksyy pottan päälle :// ei taida poika olla vielä valmis siihen touhuun.



Meillä vihdoinkin tärppäsi :) 1v8kk yritystä ja nyt rv 9+1 menossa :)) Verta tuhruttaa että sen puoleen en ole kovin luottavaisella mielin :/



Palstaillaan taas!!

RauPotar ja Akseli 1v 9kk ja risat