Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita entisiä "villejä sinkkuja" joita perhe elämä ahdistaa?
13.10.2013 |
Lapseni ovat jo 4 ja 6v. ja vaikka olen heistä ikuisesti kiitollinen ja rakkaudesta heihin pakahtunut, en ole koskaan tottunut lapsiperhe elämän sitovuuteen ja oman vapauden menetykseen. Ehkä tein lapset liian vanhana (33 ja 35v.) ja totuin liikaa siihen vapaaseen matkusteluun, itsensä toteuttamiseen, aamulla pitkään nukkumiseen.
Onko muita?
Kommentit (64)
Kyllä, mutta minulla taas syy oli se, että tulin aika nuorena (24v) raskaaksi. Itselläni auttoi, kun tajusin, että lapset olivat viimeinkin minulle se "wakeup call", jonka avulla päästä eroon itsekkyydestä. Ei tätä elämää voi elää hedonistisesti vain itselleen. Loppupeleissä siitä saa itsekin enemmän, kun on kyky tehdä toinen ihminen onnelliseksi. Mutta tietty pitää omaakin aikaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, tosin näen lasten teon silti paremmaksi +30 ikäisenä. Ehti rellestää ja riekkua ympäriinsä. Nyt vain arvelluttaa, että jaksaako sitä enää kymmenen vuoden päästä samoista jutuista kuin kolmekymppisenä..
Ihan normaaleja tunteita. Ei ihmistä ole tehty elämään ketään muuta varten koko elämäänsä. Riittää, että lapsista pitää huolta mutta saa sitä oma elämäkin olla.
Minusta ihmiset on nimenomaan tehty huolehtimaan toisistya ihmisistä. Omista lapsista, puolisosta, vanhemmista, isovanhemmista, ystävistä. Ei niin, että pitäisi uhrautua ja unohtaa kaikki tarpeensa täydellisesti, mutta edes omaisensa kuuluu hoitaa.
Täällä yksi! Ahdistaa todella paljon. Ja ahdistaa kun ei ole tarpeeksi aikaa miehen kanssa. Aina joku jotain vailla, emmekä pääse yhdessä viettämään vapaa-aikaa juuri koskaan. Tilanne ajaa meidät siihen, että juhlimme erikseen ja haemme hyväksyntää ja huomiota muilta.. :, (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin onnellinen että tein lapsen vähän vanhempana, muuten olisin ehkä tuntenut että jäi jotain kokematta ja omassa tapauksessani olisikin, 29 - 33v. olivat todella elämän ja kokemustentäyteisiä vuosia.
Ja ehkä olen elänyt nämä viimeiset vuodet aikalailla vain lapsilleni, mutta näin halusinkin, tiedän että ovat vain hetken pieniä ja tarvitsevat todella paljon äitiään. Mutta ehkä tämä ahdistus johtuu siitä että ei ole ollut tarpeeksi omaa elämää viime vuosina, on elämänsisältö jäänyt aika pieneksi.
Ehkä olisi aika palata töihin vaikka rahallisesti ei ole pakko, ja ruveta palkkaamaan lastenvahteja että saa tehdä niitä omiakin asioita taas. Parisuhde on vielä jotenkuten kasassa mutta siihenkin voisi panostaa lisää.
ap
Olisiko otsikon sittenkin kuulunut olla: "Onko täällä muita äitejä?"
Et kai tosissasi kuvittele että kaikki äidit vain hymyssä suin hoivailevat kaikkia ympäristössään, ilman pienintäkään toiveen hiventäkään siitä että saisi olla vaikkapa kokonaisen päivän ilman, että joku tulee itku kurkussa tarvitsemaan jotain. No ei tietenkään, kaikki äidithän ovat neitseellisiä pyhimyksiä, joiden ainoa toive on saada auttaa ja hoitaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on se itsensä toteuttaminen, jota ei voi tehdä, kun on lapsia?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 10:12"]
Mitä on se itsensä toteuttaminen, jota ei voi tehdä, kun on lapsia?
[/quote]
No minä esimerkiksi kävin salilla neljä kertaa viikossa, kaikenlaisilla kursseilla joissa opin sitä sun tätä, runonkirjoituksesta japanilaiseen kokkaukseen, opin erilaisia kieliä ja tansseja, matkustin ympäri maailmaa. Sain tarpeeksi unta. Oli energiaa ja olin terve ja hyvinvoiva ja monella tavalla elämässä enemmän kiinni kun nyt. Minulla oli paljon tuttavuuksia ja ystäviä joiden kanssa valvoin iltamyöhään ja pohdiskelin elämää viinipullon äärellä kivoissa ravintoloissa. Ja tietysti tähän päälle mielenkiintoinen työ jossa pystyin käyttämään tutkintoani ja erilaisia kykyjäni.
Jos yrittäisin nyt tehdä puoliakaan noista, lapseni kärsisivät siitä etteivät koskaan näkisi itsekästä äitiään. Enkä jaksaisikaan. Ja monet noista menetin kun muutettiin uudelle paikkakunnalle ei välttämättä lasten saamisen takia. Käyn yhä salilla pari kertaa viikossa mutta enempää en halua työstä rättiväsynyttä miestä jättää yksin vilkkaiden lasten kanssa. Ja toki lapset on tuonut paljon hyvääkin ja sellaisia asioita mitä minulla ei silloin ollut. En heitä tietenkään poiskaan antaisi. Mutta olisi kiva jos jotenkin voisi pitää molemmat elämäntyylit. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi nyyh nyyh. "Villit sinkut" on noloja nuorenakin, saatika lähes keski-ikäiset jotka riekkuvat pitkin kyliä. Kyllä pari kertaa salilla riittää varmasti, ja kursseilla olet jo käynyt niin paljon, että onko se nyt välilä jos et muutamaan vuoteen ehdi kaikkea hössöttää? Aika menee niin nopeasti, kolme vuotta ja lapsesi on niin isoja että eivät halua sinun kanssasi enää paljoakaan aikaa viettää, ja ehdit taas harrastella, turhanpäiväisempiä asioita. Miksi et voi olla töissäkään kun on lapsia? Ja mitä ihmeen elämää sä ennen lapsia niiden tuttavuuksien kanssa pohdiskelit yökaudet ravintoloissa? Et ollut vielä kokenut mitään elämän perusasioista, esim. syntymästä, uuden ihmisen kasvatuksesta, parisuhteen hoitamisesta kun lapset on pieniä ym. ja paljon on vielä edessäpäin, jotenkin ymmärtäisin että sitä elämää aletaan pohdiskella siinä vaiheessa kun lapset lentävät pesästä, tulee lapsenlapsia ja omat vanhemmat alkavat olla hoidettavia. Elokuvistakin puhutaan enemmän sitten kun se on nähty, ei ennen elokuviin menemistä.
Omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia, mutta tunnistan tunteesi. Tulin äidiksi 30-vuotiaana. Meillä ei ollut isovanhempia hoitoapuna. Ennen lapsia olimme matkustelleet, opiskelleet, retkeilleet ja tehneet kaikkea kivaa. Yhtäkkiä se oli tietyllä tavalla ohi. Vasta, kun lapset olivat noin 16-vuotiaita aloimme taas matkustaa ja mökkeillä kaksin. Nyt kun asumme taas kaksin, nautin tästä elämänmuodosta. On ihanaa, kun aikuiset lapset kumppaneineen tulevat syömään tai kauempana asuva opiskelija koko viikonlopuksi, on kiva matkustaa omien aikuisten lastensa kanssa ym. hauskaa.
Minäkin ajattelin, että ehkä pitkä vapaa nuoruus teki sen, että perhe-elämään oli vaikea tottua. Olla aina valmis muita varten. Tykkään tehdä ruokaa ja nautin lasten seurasta, mutta kaipasin muun muassa mahdollisuutta olla yksin kotona. Nyt onkin ihanaa, kun mies saataa olla koko viikonlopun mökillä ja minä saan olla kotona ihan yksin itseni kanssa. Tai kutsua naisystäviä illanviettoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:02"]
Voi nyyh nyyh. "Villit sinkut" on noloja nuorenakin, saatika lähes keski-ikäiset jotka riekkuvat pitkin kyliä. Kyllä pari kertaa salilla riittää varmasti, ja kursseilla olet jo käynyt niin paljon, että onko se nyt välilä jos et muutamaan vuoteen ehdi kaikkea hössöttää? Aika menee niin nopeasti, kolme vuotta ja lapsesi on niin isoja että eivät halua sinun kanssasi enää paljoakaan aikaa viettää, ja ehdit taas harrastella, turhanpäiväisempiä asioita. Miksi et voi olla töissäkään kun on lapsia? Ja mitä ihmeen elämää sä ennen lapsia niiden tuttavuuksien kanssa pohdiskelit yökaudet ravintoloissa? Et ollut vielä kokenut mitään elämän perusasioista, esim. syntymästä, uuden ihmisen kasvatuksesta, parisuhteen hoitamisesta kun lapset on pieniä ym. ja paljon on vielä edessäpäin, jotenkin ymmärtäisin että sitä elämää aletaan pohdiskella siinä vaiheessa kun lapset lentävät pesästä, tulee lapsenlapsia ja omat vanhemmat alkavat olla hoidettavia. Elokuvistakin puhutaan enemmän sitten kun se on nähty, ei ennen elokuviin menemistä.
[/quote]
Harvinaisen paska elämä saa olla jos kokee että elämän perusasiat on kakaroiden tehtailu ja parisuhdeperseily. Itse koen elämän hiukan monimutkaisemmaksi ja yleisellä tasolla elämää voi pohtia vaikka kuinka paljon (jos aivokapasiteetti riittää).
Voihan äitinäkin tehdä kaikkia mainitsemiasi asioita.
Jos ajatusmaailma on että ryypätään usein niin hyvähän se vaan on että lopetat liioittelut. Mutta tuskin monikaan meistä painaa pitkin maailmaa montaa kertaa vuodessa? Vaikka ei olisi lapsiakaan? Lapsien kanssa voi matkata ja näin matkatyöläisen vaimona huomautan että voi vanhempi olla yksinkin matkalla!
Itse en elä vain lapsilleni, meillä on useampi lapsi ja kroppa väsyy joka päivä liikunnasta.
Se että unohtaa itsensä ja parisuhteensa ei liity mitenkään lapsiin. Se on kaikki omaa valintaa mitä teet ja miten panostat asioihin.
Kyllä sinä voisit mennä ystävien kanssa siemailemaan viiniä ja parantamaan maailmaa, voisit matkailla ja käydä kursseilla. Se että sinä et tee niin on sinun omaa valintaa. Ehkä siihen vaikuttaa myöntämääsi enempi se ettei ole hoitopaikkaa tai rahaa? Mutta kyllä meillä jokaisella on vuorokaudessa sama määrä tunteja, jokainen vaan tekee päivällä mitä päättää tehdä. Ei sen kummempaa.
Terkuin hyvin nukkuvien lapsien äiti.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, lapsiperhe-elämä ahdistaa, koska arvostan paljon noita mainitsemiasi asioita, joita lasten hankkiminen väistämättä rajoittaa. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Tarkoitukseni on elää noita "elämän- ja kokemustentäyteisiä vuosia" koko elämäni.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:02"]
Voi nyyh nyyh. "Villit sinkut" on noloja nuorenakin, saatika lähes keski-ikäiset jotka riekkuvat pitkin kyliä. Kyllä pari kertaa salilla riittää varmasti, ja kursseilla olet jo käynyt niin paljon, että onko se nyt välilä jos et muutamaan vuoteen ehdi kaikkea hössöttää? Aika menee niin nopeasti, kolme vuotta ja lapsesi on niin isoja että eivät halua sinun kanssasi enää paljoakaan aikaa viettää, ja ehdit taas harrastella, turhanpäiväisempiä asioita. Miksi et voi olla töissäkään kun on lapsia? Ja mitä ihmeen elämää sä ennen lapsia niiden tuttavuuksien kanssa pohdiskelit yökaudet ravintoloissa? Et ollut vielä kokenut mitään elämän perusasioista, esim. syntymästä, uuden ihmisen kasvatuksesta, parisuhteen hoitamisesta kun lapset on pieniä ym. ja paljon on vielä edessäpäin, jotenkin ymmärtäisin että sitä elämää aletaan pohdiskella siinä vaiheessa kun lapset lentävät pesästä, tulee lapsenlapsia ja omat vanhemmat alkavat olla hoidettavia. Elokuvistakin puhutaan enemmän sitten kun se on nähty, ei ennen elokuviin menemistä.
[/quote]
Kuka määrittää mikä on oikea elämä?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 14:01"]
Voihan äitinäkin tehdä kaikkia mainitsemiasi asioita.
Jos ajatusmaailma on että ryypätään usein niin hyvähän se vaan on että lopetat liioittelut. Mutta tuskin monikaan meistä painaa pitkin maailmaa montaa kertaa vuodessa? Vaikka ei olisi lapsiakaan? Lapsien kanssa voi matkata ja näin matkatyöläisen vaimona huomautan että voi vanhempi olla yksinkin matkalla!
Itse en elä vain lapsilleni, meillä on useampi lapsi ja kroppa väsyy joka päivä liikunnasta.
Se että unohtaa itsensä ja parisuhteensa ei liity mitenkään lapsiin. Se on kaikki omaa valintaa mitä teet ja miten panostat asioihin.
Kyllä sinä voisit mennä ystävien kanssa siemailemaan viiniä ja parantamaan maailmaa, voisit matkailla ja käydä kursseilla. Se että sinä et tee niin on sinun omaa valintaa. Ehkä siihen vaikuttaa myöntämääsi enempi se ettei ole hoitopaikkaa tai rahaa? Mutta kyllä meillä jokaisella on vuorokaudessa sama määrä tunteja, jokainen vaan tekee päivällä mitä päättää tehdä. Ei sen kummempaa.
Terkuin hyvin nukkuvien lapsien äiti.. ;)
[/quote]
Lasten kanssa ei voi matkustaa. Jonnekkin espanjaan meno pakettilomalle ie ole sitä mitä esim. minä haen. Minä haluan matkustaa, liikkua ja kokea. Jos menen esim. Intiaan niin käyn useassa kaupungissa, käyn safarilla, matkakohteet läpi jne. Teen aamusta iltaan jotain. Täysin mahdotonta lasten kanssa.
Lasten kanssa ei myöskään kykene olemaan kavereiden kanssa. Minusta ei ole kovinkaan mukavaa olla riehuvien ja huutavien lasten kanssa.
Hyvä kysymys :-)
Riippuu täysin tukiverkostosi läsnäolosta ja miehesi osallistumisesta perheen arkeen. Jos sinulla on mies, mummit ja kummit luotettavana hoitoapuna, niin voit todennäköisesti toteuttaa itseäsi kuten ennenkin.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 10:12"]
Mitä on se itsensä toteuttaminen, jota ei voi tehdä, kun on lapsia?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:02"]
Voi nyyh nyyh. "Villit sinkut" on noloja nuorenakin, saatika lähes keski-ikäiset jotka riekkuvat pitkin kyliä. Kyllä pari kertaa salilla riittää varmasti, ja kursseilla olet jo käynyt niin paljon, että onko se nyt välilä jos et muutamaan vuoteen ehdi kaikkea hössöttää? Aika menee niin nopeasti, kolme vuotta ja lapsesi on niin isoja että eivät halua sinun kanssasi enää paljoakaan aikaa viettää, ja ehdit taas harrastella, turhanpäiväisempiä asioita. Miksi et voi olla töissäkään kun on lapsia? Ja mitä ihmeen elämää sä ennen lapsia niiden tuttavuuksien kanssa pohdiskelit yökaudet ravintoloissa? Et ollut vielä kokenut mitään elämän perusasioista, esim. syntymästä, uuden ihmisen kasvatuksesta, parisuhteen hoitamisesta kun lapset on pieniä ym. ja paljon on vielä edessäpäin, jotenkin ymmärtäisin että sitä elämää aletaan pohdiskella siinä vaiheessa kun lapset lentävät pesästä, tulee lapsenlapsia ja omat vanhemmat alkavat olla hoidettavia. Elokuvistakin puhutaan enemmän sitten kun se on nähty, ei ennen elokuviin menemistä.
[/quote]
Harvinaisen paska elämä saa olla jos kokee että elämän perusasiat on kakaroiden tehtailu ja parisuhdeperseily. Itse koen elämän hiukan monimutkaisemmaksi ja yleisellä tasolla elämää voi pohtia vaikka kuinka paljon (jos aivokapasiteetti riittää).
[/quote]
Kyllä sitä paljon jää kokematta elämästä jos ei ole elämän syntyä kokenut, eikä sitä että sinä itse olet vastuussa itse tekemästäsi pienestä avuttomasta lapsesta, myös kuolema aukenee ihan eri tavalla kun pitää miettiä että mitä jos lapselle sattuu jotain, tai mitä jos minulle sattuu jotain. Myös omia vanhempiaan ymmärtää kunnolla vasta sitten kun on omia lapsia. Kyllä se elämän pohdinta yleisellä tasolla on aika tekotaiteellista hippeilyä jos ei oikeasti ole elämää nähnyt ja kokenut, ei se ole elämistä ja kokemista, vaikka kävisi muitten ihmisten elämää ympäri maailman katsomassa, kaikilla samat perusasiat, vain ympäristö ja olosuhteet muuttuu.
Ero ratkaisee asian, eroatte niin että lapset ovat teillä viikko-viikko -systeemillä. Joka toinen viikko lapsiperhe-elämää, joka toinen sinkkuelämää!
Olisikohan sinulla kuitenkin enemmänkin kyse ikäkriisistä, keski-ikäistymisestä? Lapset eivät sido sinua enää tiiviisti kuin pari vuotta, alkavat sitten jo juosta kavereidensa kanssa pihalla ja kulkea päivisin koulussa. Vielä isompina laittelevat aamupalansa itse ja saat nukkua.