Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka eivät koskaan saa puolison kanssa kahdenkeskeistä aikaa?
13.10.2013 |
Meillä on kaksi pientä vilkasta ja tempperamenttista lasta (2 ja 4v.) ja tavallaan käsitän että tässä vaiheessa kuuluu asiaan että ollaan melkein koko ajan heidän kanssaan. Kuitenkin koen raskaaksi että meillä ei ole miehen kanssa koskaan kahdenkeskeistä aikaa ja parisuhde tuntuu sen takia repaleiselta ja riitaiselta.
Olen kotona lasten kanssa ja mies on töissä ja kun mies on kotona olemme vain ja ainoastaan perheen kanssa. Pienin lapsi nukkuu öisin vain sen 8 tuntia ja senkin huonosti eli jos haluamme minkäänlaiset yöunet on mentävä hänen kanssaan 21:30 nukkumaan. Kuitenkin kun sitten viimeistään klo 6:00 herää pirteä esikoinen.
Rahaa eikä tukiverkkoa ole eli ainoa mahdollisuus on valvoa iltaisin kärttyisenä ja sitten kärsiä koko seuraava päivä unenpuuttesta. Eilenkin se tehtiin ja ei todellakaan tunnu sen arvoiselta. Tuijotettiin puolikas jotain leffaa ennen kun simahdettiin. Huono yö, herätys klo 5:30 ja nyt kolme tuntia riehuvia ja nahistelevia lapsia. Tuntuu ihan pahalta krapulalta vaikka ei tippaakaan juotu.
Onko muita joilla ei ole yhteistä aikaa ja miten selviätte?
Kommentit (23)
pakko on selvitä. Joskus sekin aika tulee kun lapset kasvavat. Ei meidän suhde tähän kaadu, kun molemmat ymmärrämme, että tämä on väliaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommatkaa tukiverkostoa vaikka toisista perheistä jos ei sukulaisia.
Vastavuoroisuus kunniaan.
Niinpä. Ei täälläkään olla eroamassa, tiedämme että jossain vaiheessa helpottaa. Eipä kuitenkaan kolmannen lapsen tekeminen enää kiinnosta vaikka sellainen piti alunperin tehdä. Taitaa mennä mukavuudenhalu vauvakuumeen eteen ja vahvasti. :)
Meillä on viisi lasta, vaikka tukiverkostot puuttuu... Nautitaan kyllä näistä lapsistamme valtavasti.
tehkää siitä tapa, niin siihen tottuu, joka päivä vaan pihistätte aikaa toisillenne
Itse nukun aina 1-7, että saan aikaa parisuhteelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole koskaan kahdenkeskistä aikaa. Eikä olen yhdenkeskistäkään. Työtä ja perhe. Kohta nuo kasvaa ja muuttaa pois, sitten saa surkutella tarpeekseen.
Eipä meilläkään. Useamman lapsen vielä haastavampaa, koska harvemmin kukaan ottaa hoitoon kaikkia kerralla. Hoitopaikkoja on muutenkin niiiin vähän ja harvoin käytettävissä. Meillä uusioperhe, joten kahdestaan ei ole oikein koskaan oltukaan. Odotellaan, että lapset vain kasvaisivat. Tämä ongelmahan aiheuttaa meillä hirveästi riitoja, kun Se
.kahden keskinen kaveruus on heikkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on paljon kahdenkeskistä aikaa. Tajusimme, että me olemme tärkeimmät maailmassa emmekä hankkineet lainkaan lapsia. En ymmärrä ihmisiä, jotka valitsevat väärin ja sitten syyttävät lapsia siitä, että nämä pilaavat parisuhteen.
Kyllähän tuo on hiukan valinnoistakin kiinni. jos rahat on kovin tiukilla, niin voisitko ajatella tekeväsi hiukan töitä? Jos esim ainoana tavoitteena on tienata riitävästi satunnaiseen lapsenvahdin palkkaamiseen, niin ei se kyllä valtavaa työmäärää tarvitse, siis varmasti onnistuu miehen vapaa-aikana. Tällaisia satunnaisia töitä voisI kysellä ihan tuttavapiiristä tarvitseeko joku ikkunanpesuapua, puutarhatöitä, autptallin raivausta. Sovit urakkapalkan ja säästät palkan lapsenvahtIin. Sellaisen voi löytää esim kyselemältä sieltä miehen työpaikalta sattuisi jollain sukulaisnuorta satunnaiseksi hoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:02"]
Meillä on paljon kahdenkeskistä aikaa. Tajusimme, että me olemme tärkeimmät maailmassa emmekä hankkineet lainkaan lapsia. En ymmärrä ihmisiä, jotka valitsevat väärin ja sitten syyttävät lapsia siitä, että nämä pilaavat parisuhteen.
[/quote]
Sama tilanne täällä, ja olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme. Työ, parisuhde ja oma aika on vielä aika helppoa sovittaa yhteen, mutta työn, parisuhteen, oman ajan, lasten hoitamisn ja lisääntyneiden kotitöiden yhteensovittaminen onkin jo sitten paljon vaikeampaa. Onneksi tiesimme, mikä meille on elämässä tärkeää ja mikä ei.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:02"]
Meillä on paljon kahdenkeskistä aikaa. Tajusimme, että me olemme tärkeimmät maailmassa emmekä hankkineet lainkaan lapsia. En ymmärrä ihmisiä, jotka valitsevat väärin ja sitten syyttävät lapsia siitä, että nämä pilaavat parisuhteen.
[/quote]
Sama tilanne täällä, ja olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme. Työ, parisuhde ja oma aika on vielä aika helppoa sovittaa yhteen, mutta työn, parisuhteen, oman ajan, lasten hoitamisn ja lisääntyneiden kotitöiden yhteensovittaminen onkin jo sitten paljon vaikeampaa. Onneksi tiesimme, mikä meille on elämässä tärkeää ja mikä ei.
[/quote]
No en minä mielestäni itselleni väärin valinnut. Kyllä nämä lapset halusin ja en niitä palauttaisikaan. :)
Mutta onhan pienten lasten kanssa välillä rankkaa ja välillä myös ihanaa. Niinkuin lapsettomuudessa onhyvät ja huonot puolensa. En arvostele teidän valintaanne.
Kysyn vain mielenkiinnosta miten muut samassa tilanteessa olevat selviävät näistä rankoista ajoista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap normaali aikuinen EI tarvitse 8 tunnin yöunia!
Minä ainakin tarvitsen kunnon yöunet sekä kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Muuten iskee migreeni ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin tarvitsen kunnon yöunet sekä kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Muuten iskee migreeni ym.
Minä ainakin tarvitsen kunnon yöunet sekä kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Muuten iskee migreeni ym.
Uniongelmaisen lapsen äitinä epäilen vahvasti teidän uniongelmien liittyvän liian myöhäiseen nukkumaanmenoaikaan. 21.30 on liian myöhään kaksivuotiaalle Ja yliväsyneenä ei saa nukuttua rauhallisesti.
Meilläkään ei niitä hoitopaikkoja juurikaan ole kolmelle lapselle ja toisaalta meidän kaksivuotiasta saati vauvaa on huono jättää hoitoon mihinkään. Meillä parisuhdetta hoidetaan vaikka lapset ovat kotona. Lasten nukkumaanmenon jälkeen vietämme kahdenkeskistä aikaa, samoin päiväunien.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:44"]
Uniongelmaisen lapsen äitinä epäilen vahvasti teidän uniongelmien liittyvän liian myöhäiseen nukkumaanmenoaikaan. 21.30 on liian myöhään kaksivuotiaalle Ja yliväsyneenä ei saa nukuttua rauhallisesti.
Meilläkään ei niitä hoitopaikkoja juurikaan ole kolmelle lapselle ja toisaalta meidän kaksivuotiasta saati vauvaa on huono jättää hoitoon mihinkään. Meillä parisuhdetta hoidetaan vaikka lapset ovat kotona. Lasten nukkumaanmenon jälkeen vietämme kahdenkeskistä aikaa, samoin päiväunien.
[/quote]
No lasta yritetään laittaa nukkumaan noin 20:30 mutta ei sitten nukahda kun vasta klo 21:30. Olen miettinyt jos päiväunien lopettaminen auttaisi. Lapsi siis "tappelee" nornmaalin ajan päiväunia vastaan vaikka työntäisi vaunuissa kaksikin tuntia ja sitten simahtaa istuvalleen klo 16:00. Ja sitten ei tietenkään nukahda illalla kun on nukkunut päikkärit niin myöhään.
Esikoisen kanssa ainoa tapa saada hänet nukumaan yöllä oli ottaa nämä myöhäisen iltapäivän päikkärit pois, "valvottaa" (vaikkapa kylpyyn laittamalla) pari tuntia lisää ja sitten meni klo 19:00 helposti nukkumaan ja nukkui sen 11 tuntia putkeen. Lapsen unen pituus ja laatu parani huimasti.
- ap
Meillä on monta lasta, ja aikaa on vähän yhdessä. Mutta sekin vähä menee hukkaan, koska emme saa yhteyttä toisiimme. Ei ole mitään puhuttavaa. Vain jonkun yhteisen tekemisen ja puuhan kautta voi olla jotain yhteistä. On paha olla.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:31"]
Ap normaali aikuinen EI tarvitse 8 tunnin yöunia!
[/quote]
Ehkä ei 8 tunnin hyviä yöunia joka yö mutta kun yöt on niin repaleiset lasten heräilyn takia niin se että ollaan 8 tuntia sängyssä on se minimi jolla pärjätään.
Meillä ei ole ja rankkaahan tämä toki on. Mutta iltaisin ollaan kyllä kahdestaan, kun lapset on laitettu sänkyyn. Isoin on jo 10 ja keskimmäinen nukkuu tarhassa päikkärit, joten molemmat valvovat aina kymmeneen-yhteentoista ja aamulla soi kello 6.30.