Mitä ajatuksia sinussa herättää +35 naiset, joilla ei ole lapsia?

Tällä hetkellä lähinnä silmitöntä kateutta. :P

t. neljän alle neljävuotiaan äiti, jonka mies on reissuhommissa 

Kyllä 40-vuotias nainen on tottunut puhumaan lapsista perheellisten kanssa. Jos taas pelkäät joitakin puheenaiheita yksin olevan / lapsettoman naisen kanssa, hän huomaa sen kyllä. Tällä loukkaat itse asiassa kyseistä naista enemmän kuin puhumalla luontevasti vaikka omista lapsistasi. Kuten muutkin perheelliset tekevät. Onko hän siis jotenkin epänormaali, ja vajavainen joka ei osaa keskustella lapsista vain siksi, ettei ole itse synnyttänyt? Ei ole pakko mennä synnytyssalimuistoihin tavan kahvikeskustelussa, mutta lapsista on aina luonteva puhua.

Ap vaikuttaa säälittävältä tapaukselta. Ei raukka edes ymmärrä, että hänen sääliä tuskin kukaan muu kuin hän itse kaipaa.

Ajattelen etteivät halua lapsia, jokaisen oma asia. Mutta samalla pidän ehkä vähän ikinuorina tms..

Ajattelen, että ovat toisen luokan kansalaisia. Säälittäviä ovat.

Ajattelen, etteivät ole onnistuneet nappaamaan miestä. Tai jos ovatkin, niin mies ei halua heidän kanssaan lapsia.

Kyllä se on kuitenkin niin että kaikki naiset sisimmissään lapsia haluavat eikä elämästä tiedä mitään ennen kun on vähintään yhdelle ihmiselle elämän antanut!!!

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:54"]

Ajattelen, että ovat toisen luokan kansalaisia. Säälittäviä ovat.

Ajattelen, etteivät ole onnistuneet nappaamaan miestä. Tai jos ovatkin, niin mies ei halua heidän kanssaan lapsia.

Kyllä se on kuitenkin niin että kaikki naiset sisimmissään lapsia haluavat eikä elämästä tiedä mitään ennen kun on vähintään yhdelle ihmiselle elämän antanut!!!

[/quote]

Heh, mää jo sekunnin/pari luulin että oot tosissas:)

Lapset on mulle niin yhdentekeviä ettei herätä mitään ajatuksia.

Olen 36v ja odotan esikoistani. Enemmän minua säälittää kovasti itseäni nuoremmat useamman lapsen äidit, heitä katsoessa mietin aina että mitä menettävätkään ja olen tyytyväinen siihen, että itse odotin näin kauan lastenhankinnan kanssa.

Eipä tuo vielä yksistään herätä mitään ajatuksia. Monet akateemiset ystäväni saivat ensimmäisen ja mahdollisesti ainoan lapsensa suurin piirtein tuossa iässä.

En mitään, ihan on jokaisen oma valinta.

Ei oikein mitään tunteita. Tietysti jos kovasti kyselevät omista lapsistani, raskauksistani jne niin ehkä saatan ajatella että haluaisivat lapsia mutta jostain syystä ei ole mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:06"]

Olen 36v ja odotan esikoistani. Enemmän minua säälittää kovasti itseäni nuoremmat useamman lapsen äidit, heitä katsoessa mietin aina että mitä menettävätkään ja olen tyytyväinen siihen, että itse odotin näin kauan lastenhankinnan kanssa.

[/quote]

Sama täällä. Sain lapset 38- ja 40-vuotiaana ja usein mietin mikä etuoikeus oli ehtiä elää ja tehdä uraa kunnolla lapsettomana niin pitkään. Eniten säälittää juuri nämä 25v. mammat, joilla on elämä tosi hankalaa kun on kaikki vielä niin kesken, opinnot ym. ja ennen kaikkea oma henkilökohtainen kehitys.

Minulle ihan se ja sama miten teillä on lapsia, kenen kanssa ja missä asutte.

Kunhan tykkäätte elämästänne.

Minulla 4 lasta ja mies reissutyössä ja se nyt on tätä, ihan tietoisesti otin tälläisen miehen ja alettiin lapsia tekemään. Selvitään kyllä. Minusta tämä on ihanaa elää näin. En voisi kuvitellakaan eläväni toisin! Tätä olen halunnut ja tästä nautin. Miehen ollessa reissussa me tehdään lapsien kanssa kaikkea kivaa ja erilaista niin lapsienkin mielestä isin työmatkat on ihan mukavaa vaikka isiä onkin ikävä.

Ajattelen, että onpa mielenkiintoinen ihminen!

En ole tajunnut ajatella mitään. Mutta täytyypä koittaa mitä tapahtuu. Entä onko ajatustapa 35-vuotiaan lapsettoman miehen kohdalla erilainen?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 12:26"]

Itse huomaan heti alitajuisesti sääliväni heitä. Ajattelen heidän kärsivän lapsettomuudesta vaikka eihän se niin välttämättä ole. Eilen pohdin esim. vain elämää sarjaa katsellessani, että haluaisiko laura Närhikin itselleen perheen, kun on itse 4-lapsisesta perheestä. Työkavereina on myös 40 täyttäneitä naisia, joilla ei ole lapsia ja eplkään puhua heidän kanssaan lapsistani, koska pelkään loukkaavani heitä...vaikka enhän edes tiedä olisivatko he koskaan toivoneet lapsia.

[/quote]

Jos tapaan lapsettoman +35 ikäisen naisen niin en ajattele yhtään mitään sen kummemmin. Voi tulla pariksi sekunniksi mieleen, että kaikki eivät välttämättä halua lapsia ja se on OK niin.

5 olen samaa mieltä kanssasi siitä, etteivät kaikki naiset edes halua lapsia. Miksi pitäisi hommata lapsia vain, siksi että niin on ollut sukupolvi toisensa jälkeen tapana ennen muinoin. Nyt jokainen voi valita, miten elämänsä tämän asian suhteen elää. Minä en ole koskaan halunnut lapsia, olen tiennyt tämän jo parikymppisestä asti, enkä ole todellakaan katunut.

Mikä se sellainen +35 on? 2+35, 47+35, vai mitä siihen vaaditaan? Useimmiten puhutaan 35+- naisista, millä tarkoitetaan jo 35 vuotta täyttäneitä, mutta tuollaisista en ole kuullutkaan.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:54"]

Kyllä se on kuitenkin niin että kaikki naiset sisimmissään lapsia haluavat eikä elämästä tiedä mitään ennen kun on vähintään yhdelle ihmiselle elämän antanut!!!

[/quote]

Höpöhöpö, siinä taas yksi hieman yksinkertainen ihminen kertomassa "elämäntotuuksia", joilla ei ole mitään tekemistä tosielämän kanssa.

Terv. vapaaehtoisesti lapseton nainen vm 1965, 21 vuotta naimisissa saman miehen kanssa.

Sain itsekin esikoiseni vasta 34 v. ja olen niin onnellinen kahdesta lapsestani. Aina halusin lapsia, mutta sopivaa miestä ei tuntunut osuvan kohdalle.

Mutta vaikka itsekin ole melkein ollut 35 v. ja lapseton niin jotenkin heitä säälin. Tai ehkä juuri siksi. Ajattelen asiaa omien kokemusteni kaikki ja siksi tavallaan ajattelen, että tilanne on jotenkin onneton jos kolmevitosella ei vielä ole lapsia.

Onhan niitä vapaaehtoisestikin lapsettomia toki. Toisaalta, ne jotka itse tunnen, eivät kuitenkaan jotenkin ole sinut asian kanssa. Siihen liittyy kovastikin kipua ja erilaisuuden kokemuksia. Toki yleistää ei voi näiden minun tuttujeni kautta.