Oliko lukioon meno sinulle itsestäänselvää?

Kyllä lukioon meneminen oli minullekin itsestään selvyys. Keskimäärin fiksummat menevät ja saavat päähänsä vähän muutakin kun käytännön puurtamista :) Miksi hukata lahjojaan keittiölinjalla jos voi tehdä työtä vaikka ulkomaan kaupan parissa? Lukuhommiin ei kaikkien aivot riitä eikä hermo kestä. Päämäärä on usein vähän kauempana kun "äkkiä tienaamaan".

Onneksi myös lapsillani on kapasiteetti riittänyt. Kolmas on lukiossa nyt.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 06:52"]

Kyllä lukioon meneminen oli minullekin itsestään selvyys. Keskimäärin fiksummat menevät ja saavat päähänsä vähän muutakin kun käytännön puurtamista :) Miksi hukata lahjojaan keittiölinjalla jos voi tehdä työtä vaikka ulkomaan kaupan parissa? Lukuhommiin ei kaikkien aivot riitä eikä hermo kestä. Päämäärä on usein vähän kauempana kun "äkkiä tienaamaan".

Onneksi myös lapsillani on kapasiteetti riittänyt. Kolmas on lukiossa nyt.

[/quote]

Tuo on ajatusmalli on pätenyt ehkä juuri silloin kun olet itse ollut hakemassa lukioon, yli kymmenen vuotta sitten, jolloin pienempi osa peruskoulun päättäneistä meni lukioon. Nykyisin valkolakki on lähes jokaisella, eikä se tosiaankaan ole mikään pääsylippu ulkomaankaupan alalle tai minnekään muuallekaan. Monet lukiosta valmistuvat päätyvät opiskelemaan yliopistoon noita diipadaapa aloja ja päätyvät sitten joko tutkijoiksi, kun ei oikeassa tyoelämässä ole heidän osaamiselleen kertakaikkiaan kysyntää, tai sitten suoraan tyottomiksi tai kaupan kassalle. Eli jos varman tyopaikan ja hyvän toimeentulon perusteella haluaa valintansa lukion ja amiksen välillä tehdä, niin kannattaisi kyllä siinä tapauksessa valita amis - toki vähän alasta riippuen, parturi-kampaajia ja mediapellejä on ihan liikaakin, mutta jokin teollinen tai tekninen antaa hyvät lähtokohdat esimerkiksi yrittäjäksi.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 05:00"]

Ajattelet vain, ettei kukaan fiksu sinne mene ts. kaikki amikset ovat ei-fiksuja eli tyhmiä.

[/quote]

Mutta tämähän on fakta.

Olin itse niin lapsellinen, et olisin varmaan lähtenyt jonnekin Amsterdamiin hillumaan vuosikausiksi...

Vanhemmat ei antaneet vaihtoehtoja, lukioon oli mentävä.

Kävin lukion neljässä vuodessa, kirjoitin kuitenkin hyvät paperit. Pääsin yliopistoon, valmistuin ja sain vakituisen työpaikan.

Nyt on mukava työ ja hyvä palkka, et kiitos vaan vanhemmat <3

ps. Ja omat lapseni menevät myös lukioon, mielellään hyvään sellaiseen.

Oli itsestäänselvyys. Ensinnäkin olin erittäin hyvä kaikissa lukuaineissa ja yliopisto oli jo silloin tähtäimessä. Toiseksi meidän lähiseudun ainut ammattioppilaitos oli paikka, jonne menivät kaikki viitosen oppilaat ja muutama moottorien rassauksesta kiinnostunut vähän keskiverto-oppilas. Minulla ei ollut yhdenkään ammattikouluun menneen kanssa mitään sosiaalista yhteyttä, muutama heistä oli myös koulukiusaajia. Varmasti jossain kaupungeissa joillekin ammattikoulun linjoille on kovempi pyrkiminen kuin lukioon, mutta tuo meidän seudun ammattikoulu oli ja on edelleen ääliöiden oppilaitos.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 07:02"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 05:00"]

Ajattelet vain, ettei kukaan fiksu sinne mene ts. kaikki amikset ovat ei-fiksuja eli tyhmiä.

[/quote]

Mutta tämähän on fakta.

[/quote]Yksisilmäisyys, ehdottomuus ja subjektiivisten mielipiteiden pitäminen totuutena ei kyllä sekään ole merkki fiksuudesta, vaan päinvastoin viestii suunnattomasta tyhmyydestä.

Oli itsestäänselvyys.

Nyt omalla lapsella adhd, en tiedä jaksaako hän tehdä tehtäviä niin paljon mitä lukio vaatii. En meinaa pakottaa yrittämään.

Hitto että jotkut ihmiset ovat tyhmiä. Siinä ei mikään koulutus auta, jos on yksinkertainen. Normaalit ihmiset eivät keskustele ja vertaile eri koulujen paremmuudesta. Voin kuvitella että teinipalstoillakin on älykkäämpää keskustelua. 

Oli. Pärjäsin lukuaineissa erinomaisesti enkä toisaalta ollut (enkä vieläkään ole) mikään "käsillätekijätyyppi", joten en edes harkinnut muita vaihtoehtoja. Sitä paitsi tarvitsin vielä aikaa puntaroida, mikä minusta tulisi isona. (Ja itse asiassa se hämärä käsitys tulevasta ammatistani, joka minulla peruskoulun lopulla oli, muuttuikin lukion aikana aivan toiseen alaan, johon olen sitten aikuisena ollutkin erittäin tyytyväinen!)

Oli, en tiedä mihin olisin amiksessa edes mennyt. En ole minäkään mikään käsillätekijä, monen mutkan kautta kuitenkin sairaanhoitajaksi päätynyt. Opiskelu kiinnostaa edelleen :)

Totta kai menin lukioon koska äiti halusi. Puhuin jo yläasteella rekkakuskin ammatista, äiti totesi että "noin fiksun nuoren tytön ei kuulu käydä amista vaan mennä lukiosta yliopistoon." Kirjoitin lukiossa E:n paperit ja menin siitä amikseen autopuolelle. Nyt olen rekkakuski. 

Oli itsestään selvää.

Oikeastaan oli, haaveena yliopistotutkinto. Viimeinen peruskouluvuosi menin niin ja näin, en sitten mennytkään. Siihen aikaan opistoon pääsi keskikoulusta. Ylioppilaiden oli vaikeampi päästä sinne kuin pelkältä peruskoulupohjalta, joten sikäli viisas valinta. Kävin sitten sen ja yliopistoon menin aika lailla varttuneemmalla iällä

Oli.

Sen jälkeen en olisiknaan halunnut opiskella mitään, mutta elämä päätti toisin.

Arvostan eniten ammateissaan itseoppineita. Siis sellaisia ihmisiä, jotka kehittävät uransa itse. Mutta siinä onnistuminen on tietenkin kohtuullisen vaikeaa.

Toki koulutuksen kanssakin voi vielä kehittää uransa ihan itse, en sitä sano. Mutta sen tajusin vasta aikuisella iällä. Jossain määrin koulutus mielestäni urauttaa ihmisen. Mutta ammattikoulu ei ollut vaihtoehto, siinähän jo opetetaan, että jotain tehdään jollain tietyllä tavalla, urautetaan.

Minäkin arvostan enemmän itseoppinutta manikyristiä kuin pitkät erikoistumisopinnot käynyttä aivokirurgia.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 09:32"]

Minäkin arvostan enemmän itseoppinutta manikyristiä kuin pitkät erikoistumisopinnot käynyttä aivokirurgia.

[/quote]

No aivokirurgi on luultavasti seurannut vain valmista opintopolkua (lääkiksessä opiskelu on äärimmäisen ohjattua ja holhottua - opettajat ja assarit taluttavat sinua kädestä sen koko kuusi vuotta, missään vaiheessa ei tarvitse itse miettiä että mitähän kursseja sitä ottaisi lukujärjestykseen). Niitä minäkin arvostan, jotka luovat jotain uutta ja saavat menestyvän liiketoiminnan aikaiseksi jostain sellaisesta, jota kukaan muu ei ole koskaan aikaisemmin keksinyt tehdä - olkoonkin se uusi juttu nyt vaikka joku innovaatio manikyyrimaailmassa. Mutta tuollaista aloitteellisuutta ja yrittäjyyttä tarvitaan, muuten ei yhteiskunta toimisi. Tarvitaan niitä, jotka luovat tyopaikkoja ja tarjoavat tyota toisille.