Haluaisin, että pojasta tulisi lääkäri, mutta haluaa kauppakorkeakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuin sun poika. Halusin ja pääsin kauppakorkeakouluun Helsinkiin. Vanhemmat oli todella pettyneitä koska siellä ei heidän mielestään ole tarpeeksi syvällisiä ihmisiä. Heitä hävetti valintani ja he ajattelivat että menee osaaminen hukkaan (olin hyvä koulussa). Humanisti olisi ollut heidän mielestä parempi tai sitten ehkä se lääkis.

Olen ollut todella tyytyväinen valintaani ja työhöni, sieltä jäi myös iso joukko hyviä ystäviä.

Tuollaiset ajatukset kertovat enemmän puhujan ennakkoluuloista kuin siitä millainen opiskelupaikka se on. Anna pojan opiskella mitä haluaa, hänhän sitä työtä tekee tulevat vuosikymmenet.

Uskomaton ajatus, että kauppiksessa opiskelu voisi hävettää jotakuta. Oma veljeni kävi kauppiksen, ja jos hänen opintonsa tulivat jonkun kanssa puheeksi, oli reaktio aina tyyliä "oooh".

Itse taas opiskelin humanistisessa, ja vaikka siitä paljon tykkäsinkin, niin eivät ne ihmiset siellä mitenkään erityisen syvällisiä olleet.

Juu, niinhän sitä voisi kuvitella, mutta minä koin olevani perheen musta lammas kauppistaustallani. Mielestäni olisi tärkeää että vanhemmat tukevat lastensa valintoja ja että lapset (aikuisetkin) voivat kokea olevansa hyväksyttyjä.

Itse olin tyytyväinen valintaani, mutta kyllä se vanhempien suhtautuminen vähän kirpaisi

Nyt AP tulee hieman kritiikkiä sinulle: Olet kasvattanut lapsesi huonosti. Lapsestasi on tullut törkimys, joka ei kunnioita vanhempiaan.

Minustakin toivottiin täysin epärealistisesti lääkäriä, tuli lähihoitaja. Ei ole lukupäätä ja varsinkin matemaattisesti olen täysin lahjaton joten vanhempien toiveet olivat ihan utopistisia (ovat molemmat duunareita).