Lue keskustelun säännöt.
Kun puolison lapsi ärsyttää
04.09.2020 |
Tiedättehän, kun jonkun aikuinen ihminen persoonaltaan ja olemukseltaan ärsyttää sinua, hän ehkä käyttäytyy typerästi, tekee jotain ärsyttävää. Kun kaikkien kanssa ei vaan klikkaa. Sitä yrittää yhteisen hyvän nimissä ja yleisten käytöstapojen nimissä esim työpaikalla, sietää tyyppiä, jotta hommat sujuu. Mutta mahdollisesti pakoilet tyyppiä jos vain mahdollista. Sitten sinut
laitetaan asumaan hänen kanssaan ja sanotaan että koita nyt pärjäillä.
Tämä sama tilanne on täysin mahdollista myös lasten kanssa. Tiedän sen töistäni lasten parissa, että kaikkien kanssa sitä ei vain tule juttuun niin hyvin kuin toisten, mutta se täytyy jotenkin ammatti ihmisenä järjestyä.
Minulla tämä tilanne on kotona. Mieheni lapsen kanssa. Hän on vain persoonaltaan sellainen etten oikein jaksa häntä. Ja hän on erityislapsi. Todella raskas. Ja joudun asumaan hänen kanssaan.
Miten tästä selviää? Kun jostain ihmisestä, oli se pieni tai iso, ei vain pidä, mutta on pakko. Luulen että tälläkin palstalla on useampikin uusperheen "äitipuoli", joka ei niin välitä niistä miehen lapsista.
Kommentit (8)
Tuskin hänkään pitää sinusta. Tee palvelus kaikille ja eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon vielä, että jos sinut laitettaisiin asumaan tälläisen aikuisen kanssa, miltä se tuntuisi?
Ja lisään vielä että ei se että ihminen josta et pidä, on lapsi, tee asiasta mitenkään kamalaa. Pidän kyllä lapsista,mutta en tästä tyypistä. Luultavasti hän on se tyyppi aikuisenakin, josta en pidä. Lapsellakin on oma temperamentti tyyppi ja luonne ja persoona, joka toki kehittyy ja kasvaa, mutta se perus, se sisin on kyllä nähtävillä jo päiväkoti iässä, onko sun tyyppinen ihminen vai ei.
Ei sua ole mihikään laitettu asumaan. ihan itse siihen perheeseen tungit. Aikuisena voit myös tehdä muita ratkaisuja, sen lapsen mahdollisuudet samaan on olemattomat.
Lapsi voi olla rasittava, mutta aika julmaa sanoa: en pidä mieheni lapsesta. Ja olet hänen kanssa samassa asunnossa. Lapsi vaistoaa sen. Oletko oikeasti miettinyt, että muuttaisit omaan asuntoon? Ja antaisit miehesi hoitaa yksin lapsen vuorollaan? Sun asenne ei ole hyväksi sille lapselle. Olen eronnut 3 lapsen äiti. Mun miehellä on myös lapsi.
No nyt vaan ap savustamaan lapsi ulos sieltä sinun ja miehen asunnosta ;). Eihän tuo nyt ole reilua, että joudut sietämään jotain rasittavaa kakaraa, joka ei ole edes omasi. Eikö mies voi vaikka nähdä lasta silloin tällöin jossain puistossa tms? Onhan sinulla nyt oikeus onneen ja mieheen, teidän rakkaus on kuitenkin jotain erityistä, jota ei pitäisi muiden (miehen lapsen) pilata. Ja voitte sitten vaikka hommata yhteisen lapsen tuon rasittavan kakaran tilalle.
Olen huomannut että ne bonuslapset muuttuvat mukavammiksi, kun vaan yrittää jaksaa niitä, eikä tee ikinä mitään ikävää heille. Nykyisin mieheni pieni tytär ihanasti tulee kertomaan minulle juttujaan ja meillä on mukavaa yhdessä. Omat lapset on jo vähän isompia, ja tuntuu ihanalta saada vielä kokea tätä pienen lapsen maailmaa. Tämä tyttö oli minusta alun perin aika ärsyttävä kitisijä ja lellikki, mutta hän taisi kitistä vain outoa tilannetta ja epävarmuuttaan ja nyt hän on tosi mukava. Kyllä se on aikuisen asenteesta tosi pitkälle kiinni. Ei lapset ole samalla lailla ärsyttäviä kuin aikuiset, koska lapset ovat riippuvaisia aikuisista, toisin kuin vaikka työkaverisi, joka voi huvikseen vittuilla ja pompottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaa omatkin lapset ärsyttää... Eri ikävaiheessa lapsen käytös voi muuttua paljonkin..
Ei ole pakko muuttaa yhteen eikä viettää aikaa lapsen kanssa.
Jos haluat lapsia ja perhettä, suosittelen miestä jolla ei jo ole lapsia.
Tuohon vielä, että jos sinut laitettaisiin asumaan tälläisen aikuisen kanssa, miltä se tuntuisi?
Ja lisään vielä että ei se että ihminen josta et pidä, on lapsi, tee asiasta mitenkään kamalaa. Pidän kyllä lapsista,mutta en tästä tyypistä. Luultavasti hän on se tyyppi aikuisenakin, josta en pidä. Lapsellakin on oma temperamentti tyyppi ja luonne ja persoona, joka toki kehittyy ja kasvaa, mutta se perus, se sisin on kyllä nähtävillä jo päiväkoti iässä, onko sun tyyppinen ihminen vai ei.