Mitä hienoa on tunteiden ilmaisussa?
Tätä mantraa kuulee aina välillä: avoimuus ja tunteellisuus on hyvä asia. Kaikkien pitäisi olla ulospäin suuntautuneita laumaeläimiä. Miksi?
Suurin osa maailman riidoista, tappeluista, murhista, kiistoista, sotilaallisista konflikteista ja sodista juontuu ihmisten irrationaalisista tunteista. Pahimmillaan jonkun sekopään viha länsimaita kohtaan vuotaa niin paljon yli että hän kaappaa lentokoneen ja törmää sillä WTC torneihin. Tänäkin päivänä pohjoismaissa, joissa yksilöllisyyttä korostetaan ja ihmiset ovat etäisiä, on maailman parhaimmat yhteiskunnat. Eniten väkivaltaa ja epätoivoa on juurikin päiväntasaajan valtioissa joissa ihmiset ovat "lämpimiä, avoimia ja tunteellisia".
Minusta olisi parasta että joko ihmisillä ei olisi lainkaan tunteita, tai sitten niitä ei tuotaisi esiin millään tavalla.
Kun joku ilmaisee selkeästi tunteensa, toiset tietävät, miltä tästä tuntuu. Jos kaikki olisivat vahakasvoisia ja kylmiä, ei voisi koskaan tietää, vituttaako toista joku asia vai ei, tykkääkö tuo minusta vai ei, onkohan ruoka liian suolaista vai ei...
Mitä tulee päiväntasaajan valtioihin ja sotiin, sillä ei ole mitään tekemistä tunteiden ja elintason kanssa. Varmaankin viittasit siinä muslimeihin ja terrorismiin (taidat siis olla vakituinen palstarasistimme). Kansainväliset riitaantumiset liittyvät politiikkaan, eivät yksilöiden henkilökohtaisiin tuntemuksiin tai tunteidenosoituksiin lähimmäistään kohtaan. Jos sinulla olisi aina nälkä ja vilu, liittyisit sinäkin asianlaitaa vastustavaan järjestöön ja kävisit sen kimppuun, jonka katsoisit vuosikymmenet sortaneen kansaasi ja aiheuttaneen ahdingon, ihan riippumatta siitä, osaatko muuten näyttää tunteesi vai et.