Lue keskustelun säännöt.
Jyrki Lehtola - kovaa tekstiä
04.09.2020 |
”Suomi on tuhon tiellä. Ei tartte kun avata silmänsä ja kattella paperitehtaan savua, häh, eihän sitä enää ees oo. No eipä oo, kun tehtaan edessä seisoo joku likka vehtaamassa ja muuttamassa tehdasta tanssistudioksi niille, jotka ei tanssi, vaan saatana kiemurtelee mun verorahoilla.”
Kommentit (33)
Sanoma kärsii naisvihasta. Terapia tekisi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, satiiri on näköjään tuntematon käsite monille ja silloin menee ohi lujaa, ketä tekstissä pilkataan.
Lehtolan kirjoitukset vaativat lukijalta hieman enemmän kuin Seiskan selailu tai sarjakuvien lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Niin, satiiri on näköjään tuntematon käsite monille ja silloin menee ohi lujaa, ketä tekstissä pilkataan.
Lehtolalla ei mielestäsi ole muuta tekemistä kuin "pilkata" "satiirillaan" "tyhmiä persuja" ?
Hän sekoittaa satiiriinsa niin paljon kuitenkin tottakin että taitaa sinulta mennä osa ohi.
Miehillä on tyypillisesti hieman heikko sisälukutaito ja satiirinymmärrys.
Toki osalle Lehtola on idoli eikä psyyke kestä kun pilkka osuu omaan ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehtolan teksti on oivallista sarkasmia. Muutenkin ihmetyttää tuo hallituksen väheksyminen ja nimittely "Huulipunahallitukseksi". Sanottiinko muuten miesten muodostamaa hallitusta "Moponrassaajahallitukseksi"? Eipä sanottu.
Kiilusilmädemari ei oikein ymmärrä ettei Lehtola voi arvostella Marinin touhuja lyömällä samalla vakiosikaa (persuja) jota kaikkien pitää lyödä koska .. no .. persusikaa pitää lyödä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen on kerätty varsin oivallisesti palstaöyhöjen ulinoita 😅
Suomalaisen someöyhön asenne oli nostettu liki sellaisenaan kaikkien naurettavaksi. Ainoa joka ei tajua on öyhö itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jeesus että pitää ihmisen olla pönttö ja lukutaidoton jos ei ymmärrä Lehtolan kolumnia sarkasmiksi. Kolumnissa nimenomaan nauretaan setämiessovinisteille.
Ja nämäkin tollot saavat äänestää...
Sarkasmiin pitäisi sekoittaa vähemmän tosiasioita niin se toimisi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte jataknut edelliseen aloitukseen :D Hyvää settiähän sedällä on
Kun Sanna Marinista tuli pääministeri, maailma niksahti paikaltaan. Joillekin olisi parempi naisen tuossa iässä pyöräytellä kapula suussa lapsia, toisille sana ”tamperelaisdemari” alkoi tarkoittaa ihmiskunnan viimeistä toivoa.
Ei ole enää maailmanpolitiikkaa, ei pääoman virtoja ja kaiken vaikutusta kaikkeen. On vain nuorehko nainen ja joukko miestoimittajia pohtimassa, mitä nainen nyt haluaa sanoa laivastonsinisellä mekollaan, kun useimmiten se on pukeutunut punaiseen tai mustaan. Nuori nainen! Nyt kun sellainen on sekoittanut Suomen, on syytä määritellä muutamia käsitteitä uudelleen.
Sukupuoli. Ei mitään merkitystä! Todellakaan! Asiat asioina! (Mutta nyt niitä nuoria naisia on jo NELJÄ!)
Setämies. Mies, joka yrittää iskeä sosiaalisessa mediassa nuoria naisia mainostamalla liikutustaan siitä, että hallituksessa on nuoria naisia.
Millenniaali. Henkilö, joka on maininnut eri yhteyksissä yli 2 300 kertaa olevansa millenniaali.
Neuvostoliitto. Ideaalivaltio, jollaiseksi nuoret naiset haluavat muuttaa Suomen, sellaisia ne ovat, synnyttäjät, ei alkeellisintakaan historian tajua.
Tampere. Entinen tehdaskylä, joka edusti mykkyyttä, muutosvastarintaa ja sulkeutuneisuutta, kunnes alkoi Sanna Marinin ansiosta tarkoittaa kaikkea sitä, mikä on energistä, radikaalia ja positiivista.
Twitter. Paikka, jossa al-Holin lasten kohtalo tulisi ratkaista.
Viestintä. Suurempaa kuin politiikka, joka on monimutkaisempaa kuin viestintä, ja siksi kaikki ongelmat palautetaan viestinnällisiksi, jotta on helpompi jutella siitä, mikä maailmassa on vialla.
Lapset, trorismi, köyhyys, vanhukset, kuolema jne. Viestinnällisiä ongelmia.
Avoimuus, läpinäkyvyys. Poliittisen viestinnän versio lauseesta ”En laukea suuhusi”.
Totuus. Jotain, jonka Jussi Halla-aho näki unessaan ja hymyili aamulla hetken kuin lapsi, kunnes alkoi taas kirjoitella mietelmiä ulosteella täytetyistä hatuista.
Rage Against The Machine. Sanna Marinin suosikkiyhtye, jonka sanoituksia googlailee tällä hetkellä 15 toimittajaa etsiessään avaimia nuoren naisen sieluun, mutta lyriikoista löytyikin vain nykydemarin normaalit pelot puoluetovereidensa keskellä: ”Read my writing on the wall / No-one’s here to catch me when I fall”.
Lakko-oikeus. Harmillinen oikeus etenkin pienituloisilla. Luulisi, etteivät edes jaksaisi lakkoilla ja antaisivat hallitukselle mahdollisuuden toteuttaa avointa ja läpinäkyvää viestintää siitä, että hallitus on pienituloisten puolella, kunhan ne itsekkäät huijarit ensin osoittavat vähän kärsivällisyyttä.
Liikkumisvapaus. Sanna Marin aikoo polttaa meidän kaikkien autot niin kuin Neuvostoliitossa aikoinaan tehtiin.
ME vihreät olemme valo, josta usein sokaistun itsekin, ja kun en enää näe ympärilleni, ymmärrän näkeväni itseni tarkemmin, ja siitähän politiikassa on kyse.
Tällä viikolla pidimme kesäkokouksen, vaikka kesä on melkein ohi, mikä kertoo siitä, kuinka paljon olemme edellä kaikkia muita.
Kesäkokouksessa vaadimme hyviä asioita kaltaisillemme ja käytimme ylpeinä sanaa ”askelmerkit”, jollaisia toivomme myös Helsingin kaduille enemmän, koska yksi meistä kompastui toissa vuonna Esplanadilla.
Kesäkokouksessa vaadimme tukien poistoa väärin eläviltä köyhiltä ja siten kannustimme heitä elämään paremmin, jos haluavat vielä joskus syödä.
Vaadimme myös muita töihin, jotta itse emme joutuisi tekemään niitä, vaan voisimme keskittyä miettimään, mitä kaikkea muuta toiset voisivat tehdä puolestamme. Vanhukset haluamme potkia ulos eläkeputkesta pesemään lattioitamme. Työperäiset mhanmuuttajat tuovat eksoottista väriä proletariaatin taistoon ja hymyilevät iloisina, kun huudamme ”Bitch! Unohdit nuolla tuon nurkan!”.
PYÖRÄILY on ihanaa, sillä kun elää oman mielensä kokoisessa maailmassa, ei tarvitse autoa, ja jos tarvitsee, joku toinen ajaa sitä puolestasi.
Joskus on ihmisen myös lennettävä voidakseen pyöräillä, ja siksi me vihreät emme moralisoi omaa lentämistämme niin paljon kuin maalaisten autoilua. Vaadimme myös rahaa sähköpyörien tukemiseen, koska olisi kiva, jos joku polkisi puolestamme, ja Suomessa on toimivan riksaverkoston luomiseen liian vähän mhanmuuttajia (siksi vaadimmekin lisää työperäistä mhanmuuttoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lehtolan teksti on oivallista sarkasmia. Muutenkin ihmetyttää tuo hallituksen väheksyminen ja nimittely "Huulipunahallitukseksi". Sanottiinko muuten miesten muodostamaa hallitusta "Moponrassaajahallitukseksi"? Eipä sanottu.
Niin sitä miesten hallitusta kutsuttiin Perskeko-hallitukseksi. Tämä oli vasemmiston mielestä niin kovin hauskaa ja oivaltavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtolan teksti on oivallista sarkasmia. Muutenkin ihmetyttää tuo hallituksen väheksyminen ja nimittely "Huulipunahallitukseksi". Sanottiinko muuten miesten muodostamaa hallitusta "Moponrassaajahallitukseksi"? Eipä sanottu.
Niin sitä miesten hallitusta kutsuttiin Perskeko-hallitukseksi. Tämä oli vasemmiston mielestä niin kovin hauskaa ja oivaltavaa
Enpä ikinä ole moista nimeä edes kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtolan teksti on oivallista sarkasmia. Muutenkin ihmetyttää tuo hallituksen väheksyminen ja nimittely "Huulipunahallitukseksi". Sanottiinko muuten miesten muodostamaa hallitusta "Moponrassaajahallitukseksi"? Eipä sanottu.
Niin sitä miesten hallitusta kutsuttiin Perskeko-hallitukseksi. Tämä oli vasemmiston mielestä niin kovin hauskaa ja oivaltavaa
Enpä ikinä ole moista nimeä edes kuullut.
Etpä tietenkään.
Harmi, että ketjun alun innostus hiipui.
Meitä on monenlaisia! On kauniita, rumia, kaupunkilaisia, maalaisia, etnonationalisteja, niitä, jotka osaavat sanoa lunttaamatta ”LGTBQ” sekä niitä, joille tulee lämmittävän aikuinen olo niiden itseanalyysin huipentuessa ajatukseen ”fasismini liittyy Mussolinin talouspolitiikkaan”.
Viime kädessä meitä on kuitenkin vain kahdenlaisia: me vähän paremmat ja muut vähän huonommat, joiden tulisi olla kuin me kiitäessämme sähköpotkulaudalla pitämään seminaaripuheenvuoroa siitä, miten keskustelun tasoa ihmisten välillä tulisi kohentaa.
YLEINEN näkemys on se, että jos täällä käytäisiin asiallista, kaikki ihmiset huomioivaa, sivistynyttä dialogia, kaikki olisi paremmin, koska muut olisivat pian samaa mieltä kuin me, joista moni kävi yliopistossa.
Jotkut meistä eivät ainoastaan käyneet yliopistossa, ne ovat melkein oikeita professoreita niin kuin melkein oikea Pekka Sauri.
Saurin ajattelun sisältö on laittaa silmät kiinni ja toivoa asiallista, toiset huomioonottavaa dialogia sekä ymmärrystä, ja siksi olikin järkytys, kun keskiviikkona Sauri twiittasi, ettei muita enää ole hänelle olemassa:
”kukaan ei kuitenkaan kannata totalitarismia ja kaikki kannattavat vapaaseen keskusteluun perustuvaa edustuksellista demokratiaa”.
”Kukaan”? ”Kaikki”?
Ennen toisinajattelijat hiljennettiin, nykyään niiden olemassaolo kielletään. Vaikea siinä on dialogiin ryhtyä, jos toinen ei edes usko, että on olemassa, kun sen hyväosaiseen päähän ei mahdu, että jotkut voisivat haluta kolkompaa maailmaa historian opetuksista välittämättä, vaikka juuri historia on opettanut, että historia ei opeta.
JA KUN ei enää ole edes toiselle olemassa, voi käydä niin traagisesti, että tiputtaa housut nilkkoihin, kuvaa peniksensä ja lähettää se etujoukkona kaatamaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä. Sitä kutsutaan seksuaaliseksi häirinnäksi, ja vihreä seurakuntapäättäjä sekä ”yhteiskunnallisen viestinnän asiantuntija” Fatim Diarra tietää, millaiset suomalaiset sitä harjoittavat:
”Oudointa on miettiä sitä hetkeä, kun jossain Lieksassa, vihaisena runkuttelee oman pippelinsä semikovaksi ja ottaa siitä kuvaan jossain rintamamiestalon kellarissa, vaimon ja lasten nukkuessa yläkerrassa”.
Lieksalaiset rintamamiestaloasukkaat, hävetkää semikovasti!
Ennen seksuaalisen häirinnän maantieteellistä paikantamista Diarra on kertonut, että maalle muutetaan, jos kiinnostaa insesti ja vaimon hakkaaminen, mutta kun maaseutuelämän uusi määrittely herätti hämmennystä, Diarran mukaan kyse oli huumorista, johon vedotaan myös silloin, kun on jääty kiinni peniskuvien lähettämisestä.
Ehkä Suomi ei kaipaa enempää dialogia, vaan syvää hiljaisuutta, jossa voi ajatella toisesta hyvää, kun ei tiedä tämän ajatuksista mitään.
Mulle ei aina avaudu tuoko hän satiirin kautta omia mielipiteitään esille vai onko kolumnit aina puhdasta satiiria.
Uskaltaa sanoa mitä ajattelee