Mikä v-tu siinä on että voi olla niin rakastunu ihmiseen jolla on vaan ongelmia
Olen se jolta kysytään neuvoa asiassa kun asiassa ja en osaa itteeni neuvoa sen vertaa että häipyisin kuvioista, kun toisen ongelmat kietoo lonkeroitaan minunkin elämään. Olen niin uupunut tähän, että minä kannan huolta niin omista ongelmistani kuin hänen ongelmistaan.
Ei tällainen tulevaisuus ollut mielessäni, kun hänet tapasin, vaan asiat meni sen jälkeen pieleen. Meillä piti olla rauhallinen elämä tiedossa. Nyt olen jumissa, omaan härkäpäisyyteen hirttäytymässä.
Miten olette jättäneet ihmisen, jota rakastatte yli kaiken?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuudeltahan tuo kuulostaa. Se on nimenomaan sitä, että riippuvaista kiinnostaa riippuvuuskohteen ongelmat enemmän kuin kohdetta itse.
Mmm niin. Kyllä tää mun huonompi puolisko (anteeks) yrittää ongelmiaan ratkoa. Oon vaan kyllästynyt odotteluun. Vihaan takapakkia. Johtuu siitä etten enää jaksa odottaa parempaa aikaa.
Kyllä mä myönnän olevani läheisriippuvainen. En vaan halua olla.
Ap
Läheisriippuvuudeltahan tuo kuulostaa. Se on nimenomaan sitä, että riippuvaista kiinnostaa riippuvuuskohteen ongelmat enemmän kuin kohdetta itse.