Miksi lapsien pitää kutsua vanhempiaan etunimillä?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 14:55"]

Meillä lapsi kutsuu vanhempia etunimillä, mutta tätä ei todellakaan ole vaadittu eikä opetettu. Jos minä saisin päättää, lapsi kutsuisi minua äidiksi ja isää isäksi. Jostain syystä lapsi itse haluaa käyttää etunimiä.

Eli tämä voi olla myös lapsen valinta - ei välttämättä vanhempien opettama tai vaatima juttu.

[/quote]Minusta tämä tapa, kutsuuko lapsi vanhempiaan etunimellä vai äidiksi/isäksi, tulee siitä miten lapselle toisesta vanhemmasta puhutaan. Jos sanotaan "näytä isille" niin hän oppii kutsumaan ko. ihmistä "isiksi", mutta jos sanotaan "näytä Keijolle", hän kutsuu isäänsä nimellä.

Näin minä uskoisin asian tapahtuvan...

Ei sitä lapsi minusta "päätä" ainakaan kovin pienenä.

[/quote]

Jännä juttu, mutta kyllä ainakin osa lapsista päättää. Me emme koskaan ole puhuneet lapsillemme toisistamme etunimellä vaan aina isänä ja äitinä. Mutta tuossa neljän vanhoina he ovat alkaneet silti käyttää meidän etunimiämme. Isompi on kyllä lopettanut tuon tavan jo melkein kokonaan. Luulen, että se tulee silloin kun lapset alkavat entistä paremmin hahmottaa, että niin tosiaan, isällä ja äidilläkin on nimet. Kyllähän he nyt kuulevat, miten muut heidän vanhempiaan kutsuvat. Sitten niitä nimiä on heidänkin hauskaa jossain vaiheessa "kokeilla". Ei ole minusta vakava asia. Koomista pikemminkin.   

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:18"]

En ole kyllä koskaan kuullut perheistä, joissa vaaditaan kutsumaan nimeltä. mutta tiedän monia perheemme kaltaisia, joissa lapset päättävät ryhtyä kutsumaan nimeltä.

[/quote]

Et sitten ole koskaan kuullut etnisen vähemmistömme tavoista, etkä varsinkaan tunne heitä?

Lapsilla voi tosiaan olla joku vaihe, kunymmärtävät että äiti ja isä on muillakin, mutta vain meillä on "Virtasen Maija". Sitä on pikkuisen vaikea ymmärtää, miksi vanhemmat vaatisivat kutsumaan nimellä jos eivät mainittuun vähemmistöön kuulu.

Mä ainakin olin pienenä niin juuttuva pohdiskelija, ettei mun vanhemmat olisi mitenkään saaneet mun päähän taottua sitä, että ne on isä ja äiti eikä "Leena" ja "Kari". Kun kaikki muutkin kerta kutsui niitä nimellä. Pidin tosi hassuna sitä, kun kaverit kutsuivat vanhempiaan isäksi ja äidiksi. Joskus jotkut vieraat yritti kysellä multa tyyliin, että "missäs äiti on". Ja mietin huuli pyöreänä, että mistäs mä tiedän, missä sun äiti menee.

Olisin varmaan lakannut puhumasta mieluummin kuin vaihtanut puhuttelutapaa, siis jos vanhempani olisivat olleet yhtä jyrkkiä kuin toi yksi, joka ei vastanut lapselleen nimellä puhutteluun.

Niin ja mun sisko sanoo äiti ja isä.

Sillä saattaa kyllä olla merkitystä, josko naapurit ja muut tutut kysyy lapselta, notta "onko sun/teidän äiti kotona?" vai "onko Johanna kotona?".

Meidän tyttö alkoi kutsua isäänsä nimellä lähinnä minulle eli isänsä uudelle vaimolle, mutta joskus muulloinkin. Joskus silti sanoo mullekin "iskä".

Eniten mua ärsyttää kun mun vanhemmat puhuu toisistaan nimillä isi ja äiti vaikka kaikki lapsensa ovat 30-40 -vuotiaita. Siis ihan vieraidenkin kuullen, mikä hävettää mua suunnattomasti.

Miksi vanhemmat haluavat että lapset kutsuvat etunimelllään "äidin" ja "isän" sijaan? Onko tämä jotain sensitiivisyyttä vai...? En ota selkoa aikaisemmista..

Olen 25v. ja kutsun isääni etunimellä, koska se osoittaa että olemme tasavertaisia aikuisia. 

Olen 30+ ja itselläni oli teiniäiti syntyessäni ja isänikin oli nuori. Äidilläni oli periaate, että ei halunnut tulla kutsutuksi äidiksi, sillä hän halusi olla minulle enemmänkin kaveri, mikä kuulostaa ainakin omasta mielestäni todella keskenkasvuiselta.

Hän halusi myös, että hänen yksilöllisyyttään korostettaisiin sen sijaan, että hän olisi joku "kaavamainen äitihahmo". Niinpä sitten aivan pienestä pitäen olen kutsunut heitä etunimillään.

Minä olen 33-vuotias ja kutsun edelleen vanhempiani äidiksi ja isiksi. Tai nykyään yhä useammin mummiksi ja vaariksi, koska muuten lapset ovat ihmeissään. Meillä lähipiirissä kaikki ovat aina käyttäneet äiti/isä -nimityksiä, ihan maailman tappiin saakka ja näin oletan itsekin tekeväni.

Kun pappani teki kuolemaa, äiti mainitsi monesti lähtevänsä käymään "isän" tai "papan" luona ja samallatapaa hän käy edelleen kylässä äitinsä/mummoni luona. Jos äiti sanoisi lähtevänsä Anjan luo, järkyttyisin ihan oikeasti.

Ainoa ero tähän tapaan on ollut silloin kun olin samassa työpaikassa isäni kanssa. Silloin en luonnollisestikaan kutsunut häntä isiksi asiakkaiden tai työtovereiden kuullen, vaan käytin etunimeä (tosin vapaa-ajalla palasin sujuvasti "isittelemään").

Sitte on nää (yleensä nuoret tai wannabe nuoret) mammat ja papat jotka haluu lastensa kutsuvan heitä cooleilla lempinimillä jotka on ihan pakollisia viileessä bilepissisporukassa. Sitte ihmisten ilmoilla muiden huutaessa äitiä ja isää näiden teiniajoille jämähtäneiden vanhempien Yennica 6v ja Ilpojonne 3v puolestaan huutavat Pertsaa ja Janskista.

"Pertsa! Yennica kiusaa!"

"Janskis, mun hanska on huonosti!"

"Peeertsaa! Janskiiiis! Tulkaa kattoon!!"

Karun kuuloisia tommoset lempinimet pikkulapsen suusta kun kyseessä on oma isi tai äiti

vttu mitä paskaa :D

Onneksi meillä lapset sanoo minua äidiksi tai mamiksi.

Meillä on vain miehen kanssa nykyään "paha tapa" puhua toisistamme "iskä ja äiti/mami/äippä. Siis välillä itseä ihan ärsyttää kun en käytä miehestä nimeä vaan iskä.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 02:17"]Sitte on nää (yleensä nuoret tai wannabe nuoret) mammat ja papat jotka haluu lastensa kutsuvan heitä cooleilla lempinimillä jotka on ihan pakollisia viileessä bilepissisporukassa. Sitte ihmisten ilmoilla muiden huutaessa äitiä ja isää näiden teiniajoille jämähtäneiden vanhempien Yennica 6v ja Ilpojonne 3v puolestaan huutavat Pertsaa ja Janskista.
"Pertsa! Yennica kiusaa!"
"Janskis, mun hanska on huonosti!"
"Peeertsaa! Janskiiiis! Tulkaa kattoon!!"
Karun kuuloisia tommoset lempinimet pikkulapsen suusta kun kyseessä on oma isi tai äiti
[/quote]

Täällä yks lempinimellinen mamma, etunimeni on kaksiosainen ja todella pitkä luokkaa Matilda-Marjaana, lempinimeni Myy, (minulla on luonnostaa punaiset hiukset) jolla sitten lapsetkin alkoivat mua jossain vaiheessa ennen koulua kutsua. Tykkäävät niin kovasti lempinimestäni että käyttävät sitä oikeastaan aina. Isäänsä kuitenkin sanovat isäksi.
Ei mua ainakaan haittaa :) harmi jos se pistää teidän korvaan.
Niin ja tosiaanhan mua yleensä myös luullaan lasten äitipuoleksi, eikä haittaa sekään.