Voimakas ihastuminen jätti jälkeensä hirvittävän jännityksen

Olethan muistanut lähettää treffikumppanille kuvan peenoristasi, ihan vaan murtaaksesi jään?

Ajatuksia?

Kysy treffeille..tai kerro että olet sairaan ihastunut..siitähän tuo johtuu.

3 lisää: itse en lähtisi treffeille, jos en olisi potentiaalisesti kiinnostunut. En tiedä onko muilla sama, mutta ajattele niin.

En aio pyytää, enkä olla tämän enempää aktiivinen. Minähän se tässä olen jallittanut. Jos jatkan samaan tapaan, teen itsestäni täysin narrin.

Mulle tulee aina voimakas ahdistus ja jännitys kun ihastun. Taidan pelätä ainakin tunteideni paljastumista (yleensä ihastumiset salaisia), punastumista tai sitä että kaikki huomaa. Niin ja yleensä vielä koen että en varmastikasn ole hänen arvoisensa ja tuskin hän minusta on kiinnostunut, vaikka sellaisia merkkejä olisi ilmasss. Huono itsetunto.

En tunne empatiaa naisille.

Itsellä on sama ongelma, eli kun ihana ihastuminen on muuttunut rakastumiseksi, en enää osaa olla oma itseni, vaan jännitän ja olen vaivautunut ja pelkään tunteeni kohdetta ja sitten kaikki menee pieleen. En siis osaa auttaa, sori.

Mies on ehkä lähtenyt lasilleselle kanssasi kohteliaisuudesta, koska hänkin tietää, että olette tekemisissä tulevaisuudessa eikä kehdannut kieltäytyä kun pyysit. Jos monet miehet erehtyvät pitämään ystävällisyyttä kiinnostuksena, niin monet naiset myös kuvittelevat flirtin olevan jotain enemmän kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Mies on ehkä lähtenyt lasilleselle kanssasi kohteliaisuudesta, koska hänkin tietää, että olette tekemisissä tulevaisuudessa eikä kehdannut kieltäytyä kun pyysit. Jos monet miehet erehtyvät pitämään ystävällisyyttä kiinnostuksena, niin monet naiset myös kuvittelevat flirtin olevan jotain enemmän kuin se on.

Näin nyt arvelen käyneen. Surullista ja aavistuksen säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ehkä lähtenyt lasilleselle kanssasi kohteliaisuudesta, koska hänkin tietää, että olette tekemisissä tulevaisuudessa eikä kehdannut kieltäytyä kun pyysit. Jos monet miehet erehtyvät pitämään ystävällisyyttä kiinnostuksena, niin monet naiset myös kuvittelevat flirtin olevan jotain enemmän kuin se on.

Näin nyt arvelen käyneen. Surullista ja aavistuksen säälittävää.

Ei kannata uskoa palstajonnejen ulinaa. Naisen ei koskaan kannata tehdä aloitetta miehen suuntaan, koska mies kyllä tekee aloitteen, jos on oikeasti, aidosti naisesta kiinnostunut.

Sen sijaan, että toteamme tässä nyt kaikki yhteen ääneen, että hän ei ole samoissa fiiliksissä, olisi mukava saada vinkkejä tähän minun jännityksen käsittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että toteamme tässä nyt kaikki yhteen ääneen, että hän ei ole samoissa fiiliksissä, olisi mukava saada vinkkejä tähän minun jännityksen käsittelyyn.

Nosta kissa pöydälle ja puhu asia puhtaaksi miehen kanssa. Taustalla saattaa olla esimerkiksi miehen oma ihastuminen toiseen henkilöön, mikä purkautui sinuun tahattomana tylyytenä, koska et ole se henkilö, jonka kanssa hän olisi halunnut olla treffeillä. Se ei ole sinun vikasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että toteamme tässä nyt kaikki yhteen ääneen, että hän ei ole samoissa fiiliksissä, olisi mukava saada vinkkejä tähän minun jännityksen käsittelyyn.

Nosta kissa pöydälle ja puhu asia puhtaaksi miehen kanssa. Taustalla saattaa olla esimerkiksi miehen oma ihastuminen toiseen henkilöön, mikä purkautui sinuun tahattomana tylyytenä, koska et ole se henkilö, jonka kanssa hän olisi halunnut olla treffeillä. Se ei ole sinun vikasi.

Niin että ratkaisu on avata itseään vielä vähän enemmän ja ottaa torjunta vielä kiepämmin vastaan?

Ei kiitos.

Pelkäätkö ettei pidä ollenkaan ihmisenä, vai ettei pidä romanttisesti?

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö ettei pidä ollenkaan ihmisenä, vai ettei pidä romanttisesti?

Hirvittävän vaikea nähdä syytä, miksi ei ”pitäisi” minusta ihmisenä, ihan kohtuullisen hyvin juttuunkin tullaan. Jälkimmäistä siis. Tarpeeni tulla nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi on paisunut viime aikoina aivan kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Tunnen nääntyväni.

Mulla oli nuorempana kamala esiintymisjännitys ja tuntui, että siitä on pakko päästä yli. Esitelmistä ei päässyt eroon, joten mun oli keksittävä jotain. Pahimmillaan oli maha sekaisin viikkoja ennen esitelmää yms. Joskus ajattelin, että elämä ei jatku ollenkaan ennen kuin se esiintyminen on ohi. Ihan hirveää jännitystä siis.

Ratkaisu? Totesin itselleni, että kaikki kuitenkin näkee sen jännittämisen (ääni tärisee ja minkäs värinen se paloauto olikaan...), niin ihan samahan se on sanoa yleisölle suoraan, että "mua sit jännittää ihan tajuttomasti. Huomaatte varmaan". Ja seuraavan esiintymisen tullessa sanoin noin, jotenkin sain sen asian "pois alta" ja pääsin itse esitelmän aiheeseen, joka oli itsessään mielenkiintoinen. Olihan se usein itse valittu.

Kertaakaan ei tullut mitään negatiivista huomiota yleisön puolelta ja opin ymmärtämään, että suurin osa ihmisistä ei edes paljoa kiinnitä huomiota asiaan. Ja jos jotain  kömmähdyksiä sitten sattui jännityksen takia, niin totesin ihan ääneen jotain tyyliin "no nyt katkes ajatus kun oon niin kauhusta kankeana, sori siitä" tms.

Siitä se sitten lähti enkä itsekään muistanut enää jännittää. Kyllä se vastapuoli ymmärtää. Tästä olis enemmänkin kerrottavaa, mutta ehkä tämä auttaa edes hieman?

Sinun elämä ja arvo ei joka tapauksessa ole = tuon miehen mielipide.

Keskity töihin ja muihin juttuihin.

17 jatkaa vielä...

Toki myönnän, että olen perusluonteeltani rohkea. Häpeän tunne oli ja on joskus vieläkin mun riesana. Itseni voittaminen oli mulla se juttu. Ei siitä tunteesta (jännitys, häpeä) tartte ainakaan lyhyellä aikavälillä eroon päästä. Riittää, että alkaa kohtaamaan sitä ja toimii siitä huolimatta. Jos vastapuoli on muuten osoittautunut ihan fiksuksi, niin kyllä hän sut hyvin ottaa vastaan.  Tiedä vaikka olisi kuinka tuttu aihe hänelle.