Hitto, tajusin olevani työpaikan tosikko!!!

Mulla yksinkertaisesti ei ole samanlainen huumorintaju, kuin suurimmalla osalla kaikista muista naisista työpaikallani. Olen aina pitänyt itseäni huumorintajuisena tyyppinä, mutta tajusin, ettei mua naurata yleensä yhtään kahvipöydässä, vaikka muut ovat  tikahtumassa nauruun. Lisäksi aina kun avaan suuni, jutut suurinpiirtein tyrehtyvät; puhun ilmeisesti aivan vääristä asioista ja aivan liian vakavasti :( Jotenkin työpaikan vallitseva huumorintaju on sellaista, että kaikesta mitä ylipäätään sanotaan, pitäisi heittää läppää. Kuten vaikka "tänä aamuna mun lapset riiteli autossa ja voi kauhee kun mä sitten sanoin niille, että saatte kävellä tästä moottoritien varrelta 20km kotiin jos ette oo hiljaa" johon sitten joku lohkaisee että "niin mäkin olisin laittanu mun miehen kävelemään kun se jarrutti niin töksähdellen, ihan ku olis sopimatonta polttoainetta tankissa ja siinä mä sitte hyllyin läskeineni" ja sitten räkätetään näille tosi mahtaville jutuille.. Mä en vaan näe näissä asioissa mitään erityisen hauskaa ja yritän sitten väkisin hymyillä ja nyökytellä.. Itse tykkäisin enemmän keskustella jostain ajankohtaisista aiheista, mutta näistä ei juttu lähde liikkeelle ei sitten millään.. Kaikki kahvihetket puhutaan vain näistä perheiden "hauskoista sattumuksista."

Olen ollut tässä työpaikassa jo yli vuoden joten ei tule asiat enää muuttumaan.. Olen vain järkyttynyt kun olen pitänyt itseäni huumorintajuisena ihmisenä ja tajunnut pikkuhiljaa, että mähän olen se työpaikan tosikko! onneks sentään pari mun tyylistä ihmistäkin tuolla. Muita vastaavia kokemuksia?