Lue keskustelun säännöt.
Onko rotukissan omistajia paikalla?
08.10.2013 |
Kertokaapas hieman elikoistanne. Lähinnä kiinnostaa tuo terveyspuoli, ovatko kovin sairaita? Miksi päädyitte rotukissaan tavallisen maatiaisen sijaan?
Kaikki tieto otetaan kiitollisena vastaan!
Kommentit (60)
Meillä on pari kuukautta vajaa vuodenikäinen Ragdoll uros. Varsin riemastuttava ja "raivostuttava" tapaus. On vielä ns. pentu, joten käyttäytyy myös usein hieman rajoja koettelevasti. Puree jonkin verran, mutta vain leikkimielisesti - vihainen ei ole koskaan! Tykkää leikkiä ja on todella huomionkipeä eli minnekään ei saa mennä ilman, että tämä pallopää seuraa perässä!
Kynsienleikkaus on tämän kissan kanssa hieman haastavaa, vaikka onkin "tottunut" jo pennusta saakka kynsien leikkaamiseen kasvattajalla. Eli tällä hetkellä kynnet leikataan kahden hengen voimin. Onnistuu jo jotenkuten, vaikka kissa kyllä hyvin selvästi meille ilmoittaa, että ihan tyhmä operaatio hänen mielestään. Ei kuitenkaan suutu, vääntelehtii vain ja yrittää riuhtoa itseään pois. Hampaitakin pestään ja turkkia harjataan säännöllisesti. Yksi riesa on nimenomaan tuo aiemminkin mainittu pitkäkarvaisuus: takapuolta saa olla pesemässä. Onneksi nykyään enää vain ehkä kerran viikkoon. Tähän auttoi se, että olemme tarkkoina siitä, mitä ruokaa syötämme kissalle.
Meidän kissamme ei ole varsinaisesti sairastellut, mutta flunssaepäilyä olemme käyneet tarkastuttamassa. Ja tietenkin matolääkitykset jne. kuuluvat asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon aina pitänyt kissanomistajia vähän älykkäämpinä kuin koiranomistajia. Mutta ilmeisesti mätiä rodunjalostusnatsi omenoita löytyy myös kissaihmisistä ☹️
Meillä on parivuotias Ragdoll kolli. Aivan ihana, tulee hyvin toimeen lapsien ja perheen rottweilerin kanssa myös. On ollut terve, ja todella leikkisä tyyppi.
Sitä ennen meillä oli Birma, joka eli 15 vuotiaaksi. Ajoittain kärsi vatsavaivoista, ja vanhempana se alkoi mölyämään yöaikaan, ihan huvikseen. Muuten ihana kissa, mutta kiintyi eniten vain emäntäänsä kun taas Ragdoll on kaikkien kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Ocicat lausutaan osikät. Jotkut sanovat virheellisesti okikät/kat, mutta näin Suomessa kaikki oci-ihmiset puhuvat osikateista/osikäteistä.
Ja hyvin hyvin äänekäs rotu. Ja myös painava kissarotu, vaikka siron näköinen katti.
Maine Coon Turkinhoito onko kuin aikaa vievää, isotöistä ?
Voiko Siperian olla pelkkä sisäkissa ( lasitettu parveke ulkotilana ) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maine Coon Turkinhoito onko kuin aikaa vievää, isotöistä ?
Voiko Siperian olla pelkkä sisäkissa ( lasitettu parveke ulkotilana ) ?
Nostan jos olisi joku Siperiankissoista tietävä .
Kuvistakin on usein lumisissa maisemissa , onko lainkaan sisäkissa ?
Kannattaako kerrostaloon hankkia ?
Meillä myös 2 itämaista, en ota enää ikinä kissoja näiden jälkeen. Käytiin kasvattajan luona monesti, ystävillänikin näitä on ollut, eikä mikään vierailu kerro hevon huttua näistä eläimistä.
Todella kovaäänisiä, riehuvat, riekkuvat ja kiipeilevät verhoja myöten. Äärimmäisen aktiivisia, mutta eivät älykkäitä. Mitään tavaroita ei voi säilyttää avohyllyillä, ne tulevat alas. Mitäänhän nämä eivät opi, hyppivät pöydillä, aina on tiskipöytä tassun jälkiä täynnä. Sotkevat myös paljon, vaikka on korkein mahdollinen hiekkalaatikko, sitä hiekkaa on kaikkialla. Jostain syystä möyrivät kuin myyrät hiekkalaatikossa.
On kiipeilypuita, raapimapuita, sallittuja tasoja seinillä, leluja ym. Kerroksiakin talossa kaksi. Eivät ulkoile vapaana, valjaissa nököttävät paikoillaan.
Kivoja ovat kun nukkuvat. Harmi että nukkuvat aina päivät, yöt riehuvat ja huutavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siperiankissa, maatiainen ja norjalainen metsäkissa meillä.
Siperiankissa on näistä eniten sisäkissa, käy kesällä piipahtamassa ulkona. Talvella ei mene ollenkaan. On rauhallinen ja eniten ihmisläheinen näistä. Temperamenttia löytyy, ei anna koskea eikä nostella jos ei halua niin tulee kynttä. Turkki vaikein. Takkuuntuu ja pitää harjata mitä inhoaa.
Norjalainen tykkää olla ulkona talvellakin. On reipas ja leikkisä ja hyvin kiltti. Ei ole kynsiä käyttänyt ikinä. Kovin kiipeilemään ja tutkimaan paikkoja.
Kotikissa on eniten vilukissa. Aina lämpimimmässä paikassa esim. Saunassa kun päällä.
Mikään ei ole sylikissa. Eniten kuitenkin siperiankissa. Kaikki on olleet hyvin terveitä ja pitkäikäisiä. Ulkoilevat tarhassa.
Meillä on persialainen. Aivan ihana kissa, ja on pysynyt terveenä, mitä nyt rodulle ominaisesti silmät rähmii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itämaiset on riiviöitä. Mulla ollut myös maatiaisia ja angoroita. Angorat viihtyy sylissä ja sisällä, mutta pärjäävät keskenäänkin muutaman päivän. Seuraavaksi haluaisin ragdollin.
Ei kai alotuksessa ollut ideana, että maatiainen = terve. Rotukissa = sairas ja viallinen.
Tämähän on uskomus, jota vieläkin viljellään. Koirien kohdalla, ikävä kyllä, pitää surullisen usein joillakin roduilla paikkaansa. Kissaroduista vain muutama on onnistuttu jalostamaan sairaaksi.
Maatiaiskissat olivat ennen kohtalaisen terveitä, kun luonto hoiti jalostustyön. Kovi ja komeni kolli voitti kissatappelun ja pääsi siittämeen terveitä ja reippaita pentuja. Toki niillä oli aina matoja, korvapunkkeja ja muitakin loisia, joita hoidettiin, tai sitten ei. Nykyään nämä maatiaiset ovat monesti sisäsiittoisia ja todella vakavasti sairaita. Henkisesti vammaisia ja esim. pienipäisiä.
Oikea rotukissankasvattaja valitsee kissalleen astutuskumppanin, joka on hyvin kaukaista sukua. Emon ja isän terveys on varmistettu. On otettu verikokeet, sydänfilmit ja kaiken maaiman tautitarkastukset. On tehty madotukset ja muut terveydenhoidolliset toimenpiteet. Jopa rotukissojen kasvuympäristö tarkastetaaan, ja kodista otetaan mm. sieninäytteet.
Rotukissojen kasvatusta valvoo Suomen kissaliitto. Kissoja ei voi pentutehtailuttaa.
Syntyneet pennut tarkastaa eläinlääkäri ja myös ne saavat mm. kaikki rokotukset ja madotukset jo heti kasvattajan toimesta. Nämä kaikki asiat löytyvät pennun papereista, jotka ostaja saa.
Eli oikean rotukissan ostamalla saa todennäköisesti terveen ja hyvinvoivan pennun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maine Coon Turkinhoito onko kuin aikaa vievää, isotöistä ?
Voiko Siperian olla pelkkä sisäkissa ( lasitettu parveke ulkotilana ) ?
Nostan jos olisi joku Siperiankissoista tietävä .
Kuvistakin on usein lumisissa maisemissa , onko lainkaan sisäkissa ?Kannattaako kerrostaloon hankkia ?
Täydellinen sisäkissa. Meillä kaksi, sisarukset, kuusi vuotiaita.
Rauhallisia, sosiaalisia, uteliaita ja älykkäitä.
Osaavat kulkea valjaissa kuin koirat, mutta eivät pyri ulos.
Eivät revi paikkoja, mutta toki kasvatuskysymys.
Mitään hommia ei tarvii meillä tehdä yksin. Aina on "apparit" paikalla!
Kannattaa ottaa kasvattajiin yhteyttä, tai katsoa kissaliiton sivuilta. Nuo lumimaisemissa otetut kuvat ovat usein jotai Venäjällä kuvattuja ja aikas kaukana suomalaisten siperiankissojen nykyelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siperiankissasta ei karvaa juurikaan lähde ja on allergiavapaa rotu. Turkinhoito vaativaa. Karvaa on todella paljon. Takkuuntuu helposti. Mielestäni nätein kissoista. Kaikki värit on kauniita. Meillä suklaanaamio. Pärjää varmasti sisäkissana. Ei ole niin alkukantainen kuin norjalainen metsäkissa.
Turkki ja sen hoito vaihtelee. Meillä toinen pitää harjat päivittäin, toisen turkki ei juurikaan takkuunnu. Voi olla vaikka kaksi viikkoa harjaamatta.
Turkin kampaaminen ja harjailu on kuitenkin mielestäni lähes terapeuttista. Teen sen mielelläni aina iltaisin.
Mekin ostettiin Siperiankissa sen vuoksi, että haluttiin minimoida allergiariskit. Todella seurallinen kissa, jatkuvasti sylissä kehräämässä ja rapsutuksia pyytämässä. Temperamenttinen ja takkuuntuva. Alusvilla huopuu helposti. Terve on ollut, nyt 7v. Tykkää ulkoilusta valjaissa, mitä helteisempi sen parempi. Suloinen karvapallo.
Minulla on ollut kaksi siamilaista, toinen eli 14 v (nisäsyöpään kuoli).
Toinen eli 17,5 v, sitten munuaiset pettivät.
Kumpikaan kissa ei sairastellut koskaan, kunnes tuli tuo ensimmäinen ja viimeinen vaiva.
🐈🐈
Vierailija kirjoitti:
Ei kai alotuksessa ollut ideana, että maatiainen = terve. Rotukissa = sairas ja viallinen.
Tämähän on uskomus, jota vieläkin viljellään. Koirien kohdalla, ikävä kyllä, pitää surullisen usein joillakin roduilla paikkaansa. Kissaroduista vain muutama on onnistuttu jalostamaan sairaaksi.
Maatiaiskissat olivat ennen kohtalaisen terveitä, kun luonto hoiti jalostustyön. Kovi ja komeni kolli voitti kissatappelun ja pääsi siittämeen terveitä ja reippaita pentuja. Toki niillä oli aina matoja, korvapunkkeja ja muitakin loisia, joita hoidettiin, tai sitten ei. Nykyään nämä maatiaiset ovat monesti sisäsiittoisia ja todella vakavasti sairaita. Henkisesti vammaisia ja esim. pienipäisiä.
Oikea rotukissankasvattaja valitsee kissalleen astutuskumppanin, joka on hyvin kaukaista sukua. Emon ja isän terveys on varmistettu. On otettu verikokeet, sydänfilmit ja kaiken maaiman tautitarkastukset. On tehty madotukset ja muut terveydenhoidolliset toimenpiteet. Jopa rotukissojen kasvuympäristö tarkastetaaan, ja kodista otetaan mm. sieninäytteet.
Rotukissojen kasvatusta valvoo Suomen kissaliitto. Kissoja ei voi pentutehtailuttaa.
Syntyneet pennut tarkastaa eläinlääkäri ja myös ne saavat mm. kaikki rokotukset ja madotukset jo heti kasvattajan toimesta. Nämä kaikki asiat löytyvät pennun papereista, jotka ostaja saa.
Eli oikean rotukissan ostamalla saa todennäköisesti terveen ja hyvinvoivan pennun.
Tämä oli hyvä pointti , kiitos.
Tämä perusteella voisin sittenkin ostaa rotukissan.
Hullunkurista , mutta olen jotenkin kavahtanut sitä, kun kissasta kerrotaan tarkat terveystiedot.
Tulee kai itsellä tunne, etten ymmärrä mihin pitäisi osata kiinnittää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Siperiankissa ei allergisoi
Ei ole mikään tae sille ettei sille ole allerginen.
Meillä on Maine Coon 12v. ja Ragdoll 13v. Aivan ihanat kissat ja perusterveitä ovat olleet. Hammashuoltoa on täytynyt tehdä ja molemmilta on myös hampaita vedetty pois, ei haittaa syömistä. Ulkoilevat kesäisin takaterassilla, joka on lasitettu ja valjaissa takapihalla.
Varsinkin tuo Maine Coon on aivan löllykkä luonteeltaan. Monen mielestä on pelottava ulkonäöltä, mutta siis todellisuudessa aivan jotain muuta. Koiramainen luonne, oppinut noutamaan ja istumaan käskystä.
Molemmat isokokoisia, mutta kumpikaan ei ole koskaan purrut tai raapinut ketään. Meillä on aina ollut kissoja ja nämä ovat ensimmäiset rotukissat kun ajattelin, että viihtyvät paremmin sisäkissoina. Olen aivan rakastunut näihin rotuihin. Toivottavasti elävät vielä pitkään ilonamme.