Näissä antamis- ja saamisketjuissa on varmaan kahdenlaisia ihmisiä,

Unohtuiko ap:ltä nyt yksi pikku juttu?

Esikoinen on ainoa koko perheessä, jonka ei ole tarvinnut pienestä asti jakaa vanhempiensa aikaa ja resursseja sisarusten kesken. Hän on saanut pitää vanhemmat kokonaan itsellään seuraavan lapsen syntymää asti. Hän on saanut nauttia myös kaikista vanhempien taloudellisista resursseista tarvitsematta jakaa niitä.

Miten ap voi väittää, että esikoinen saa vähemmän hoivaa kuin myöhemmin syntyneet? Asiahan on täysin päin vastoin. Vai lakkaako esikoinen tarvitsemasta hoivaa, kun seuraava syntyy. Ei nyt sentään. Vanhempia ei kuitenkaan tule perheeseen lisää, vaan samojen vanhempien hoiva jakautuu nyt kahdelle lapselle.

Oma kokemukseni on aika vahvasti se, että esikoinen joutuu itsenäistymään aikaisemmin. Toki hän esimerkiksi ensimmäisen vuoden ajan saa jakamattoman huomion, mutta kohta äiti on jo raskaana, ja sitten on se vauva, jonka tarpeet tulevat aina ensin. Kuopus saa olla aina se pienin, jota muiden pitää ymmärtää.

Tutkitusti kuopukset ottavat huonoiten huomioon toisten ihmisten tunteita. Ainoat lapset ovat usein hemmotelluksi syytettyjä, mutta todellisuudessa kuopukset käyttäytyvät hemmotellummin, koska he ovat pienestä pitäen tottuneet kuulemaan, miten vanhemmat käskevät huomioimaan nimenomaan heidät.

Esikoiset taas tutkitusti suorittavat elämässään eniten. He ovat yliedustettuina menestyneissä tutkijoissa ja 'suurmiehissä', ja varmasti tähän on pari syytä. Toistaalta kun heitä ei ole hemmoteltu, he ovat tottuneet ottamaan asiat omiin käsiinsä, ja myös osaavat sen. Toisaalta he ovat tottuneet, että heidän täytyy jotenkin ansaita huomionsa, joten pyrkivät ansaitsemaan sitä vielä aikuisenakin.

ap

Onko kaikilla sisaruksilla sama ikäero???? Siis esikoisen ja toisen välissä..

Minäkin olen lukenut tuosta, että esikoiset ovat suorittajia ja kuopukset usein taiteilijoita tai ylipäätään luovemmalla alalla. 

Ihan tuttavapiiriäni katsomalla huomaan ison eron kuopuksen ja esikoisen välillä. Kaikissa perheissä ei tietysti ole samanlaista mutta esim. kahdessa tuttavaperheessä, joissa esikoisen ero seuraavaan (perheissä kolme lasta) on eri, on esikoinen se tunnollinen suorittaja, koulussa huippuarvosanat jne. Miten tästä sitten kerrotaan suvulle ja ystäväpiirille? Ilmoittamalla, että kyllähän se toiseksi tullutkin on hyvä, esikoisella nyt vain on ollut hyvä tuuri ja siis vaikka onkin hyvä, niin se toinen on ihan yhtä hyvä mutta luokassa vain nyt on useampia hyviä oppilaita...

Tosin on muistettava, että tässäkin on aikakausieroja. Esim. 40-vuotias työkaverini on keskimmäinen ja vanhin on poika. Vieläkin muistelee, miten isoveli sai kaiken - harrastukset, vaatteet, opinnot kustannettiin jne. Tämä keskimmäinen joutui tekemään ruokaa pikkusiskolle ja isoveljelle, ei saanut harrastaa kuin ilmaisia harrastuksia, joutui itse ompelemaan vaatteensa ja aina teini-ikäisenäkin joutui jäämään kotiin hoitamaan pikkusiskoa, kun isoveli sai vapaasti mennä. Opinnot suoritti ilman tukea vanhemmiltaan jne. Ei se esikoinen aina ole se, joka ei saa kaikkea. 

Fakta kai kuitenkin on, että ne nuorimmaiset ovat aina päässeet helpommalla, ovat piirun verran hemmotellumpia, heitä kehutaan, kannustetaan ja isompien pitää aina ottaa heidät huomioon, kun taas pienemmän ei tarvitse ottaa isompaa huomioon. 

Meillä on niin että minä olen vanhin, ja olen asunut pienenä pari-kolme vuotta äidin kanssa kahdestaan, ennen kuin isäpuoli tuli kuvioihin ja heti sitten pikkusisko, minä hoidin kyllä pikkusiskoa jo heti silloin kuusivuotiaasta asti, olin aina ollut pikkuvanha. En usko että se että olin yksin äidin kanssa teki minusta suorittajaa, minä vain sain kasvaa vapaammin kun äitikin oli nuori eikä pelännyt niin paljon että jotain sattuu, minusta tuli itsenäinen ja äiti luotti minuun eniten, joskus vähän liikaakin. Pikkusisko sai olla paljon minun mukanani jopa matkoilla, ja oppi kulkemaan ja olemaan. Pikkuveli on minua kymmenen vuotta nuorempi, eikä ole minun kanssani ollut reissuilla mukana, vaikka häntä toki hoidinkin kun hän oli pieni, ja nykyään ollaan hyvissä väleissä vaikka harvemmin nähdäänkin. Nuorin siskoni on syntynyt vasta sen jälkeen kun minä jo muutin kotoa monen sadan kilometrin päähän. Nuorempi pikkusisko on kyllä hemmoteltu lähes pilalle, nukkui vanhempien huoneessa vielä koululaisenakin, ja on saanut lähes kaiken mitä on halunnut, toki meille muillekin on yritetty kaikki tarvittava hommata. 

Äitini on kokoajan ikääntyessään alkanut enemmän ja enemmän pelkäämään kaikkea mitä voisi sattua. Saman huomaan itsestäni, kun sain esikoiseni, tyttären, 20 vuotiaana, olin aika huoleton siihen verrattuna kun sain kaksospojat 34 vuotiaana.

Minä olen itse esikoinen, ja ainakin meillä tämän ketjun ajattelutapa on mennyt ihan metsään. Sain pienenä kaiken huomion, asuttiin vielä mummolassa, jossa mummo paapoi ja rajoja ei ollut. Muutettiin omaan asuntoon kun pikkuveli = kuopus syntyi, mutta tiedän aina saaneeni kaiken huomion ja paljon enemmän meidän perheessä. Minusta tuli tämä "taiteilija, haaveilija", joka ei ole saavuttanut elämässä paljon, en ole kunnianhimoinen. Pikkuveli taas on saanut aina taistella huomiosta, on kunnianhimoinen, menestyvä ja omilla ansioillaan joutunut kaiken hankkimaan.

Aika perhekohtaista siis, ei automaattisesti mene esikoinen on tällainen ja saa tämän, kuopus tällainen ja saa kaiken.. Joillakin vanhemmilla huomiota riittää vain esikoiselle, ja kuopus tulee siihen kaupanpäälle, kun on pitänyt hankkia esikoiselle kaveri, muttei ole aina se, joka saa eniten huomiota.