Lue keskustelun säännöt.
Neulon kaverin vauvalle nuttua ja itken samalla..
08.10.2013 |
..kun oma vauvakuume on niin kova. Miksi minun pitääkin olla juuri nyt työttömänä, miksi koskaan ei voi tulla sitä oikeaa hetkeä jossa olisi turvallinen elämäntilanne tehdä vauva?
Voi että olen kateellinen noille vauvoja saaville, vakitöissä oleville kavereilleni joilla on omistusasunnot ja mitäkaikkea. Okei, ovat pari vuotta itseäni vanhempia ja ne, jotka eivät ole, ovat käyneet vähemmän kouluja (omani ikäiset ja saman koulutuksen hankkineet kaverit ovat pätkätöissä tai työttömänä kuten minäkin), mutta olen silti niin _kipeän_ kateellinen. (Vauvakuume on kestänyt jo monta vuotta!)
..ja silti olen tietenkin onnellinen kavereiden puolesta. Mutta koska saan oman nyytin syliin ja oman touhukkaan taaperon, jonka kanssa kerätä syyslehtiä?
Kommentit (40)
Mä en olisi ikinä 'tehnyt' lasta siihen tilanteeseen, mihin se sitten syntyi. En nyt ala selvittämään miten ehkäisy petti ja päädyin odottamaan esikoista epävarmassa pikkupalkkaisessa duunissa, vieraassa kaupungissa ja ilman miestä.
Ja hop. Nyt se on reipas nuori teini-ikäinen, mulla on työpaikka ja koti ja parisuhde. Jos etukäteen murehtiin kaiken mahdollisen, niin saa elää pelossa. Tietenkin on hyvä miettiä vähän noita realiteetteja, mutta elämä on eteenpäin menoa, eikä sitä että möllötetään poterossa ja pelätään.
On ollut työpaikan vaihtoa, lisäopiskeluja, muuttoa ja sen sellaista. Elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis oikeastaan mieti sitä, miten pärjäisimme lapsen kanssa taloudellisesti nyt. Pärjäisimme aivan hyvin - saan korkeaa ansiosidonnaista ja äitiyspäivärahatkin olisivat hyvät verotulojen mukaan. Meillä on säästöjäkin jonkin verran. Pelkään ja mietin lähinnä sitä, jos mieskin jää työttömäksi ja talous tiukkenisi kovasti sekä sitä, saanko äitiysloman jälkeen töitä omalta alaltani koska olen ollut työttömänä ja ala kehittyy nopeaa tahtia.
Taustalla tässä on varmaan oma tiukka / kovia arvoja korostava kasvatukseni, jossa on korostettu sitä että elämä pitää rakentaa ja opiskella ja hankkia työpaikka ja omistusasunto jne ja sitten kun vielä näkee että osa kavereista pystyykin siihen, tulee sellainen olo että miksen minäkin pystyisi - tai oikeastaan, mikä minussa on vikana kun en pystynytkään.
Täytän pian 28, joten kiirehän tässä kyllä tulee varsinkin jos ajattelisi että töissä pitäisi olla hieman ennen raskaaksi tulemista. Ehkäpä jos mies saisi vuodenvaihteessa sen vakityöpaikan, uskaltaisi jättää ehkäisyn pois ja sitten meillä voisikin olla ensi syksynä/talvena 2014-2015 oma syysvauva <3
Tai ehkä jo nyt..
Onko kenelläkään sellaista kokemusta, että olisi päässyt raskausajaksi (pätkä)töihin? En haluaisi työttömänäkään istua seuraavaa 9kk (tai siis raskausaikaa) vaan mielummin olisin töissä.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 15:03"]
no mun mielestä taas on typerää hakea av-palstalta rohkaisua lastentekoon. oma on elämäsi, tee niinkuin itse päätät etkä voi tosiaan verrata ratkaisujasi toisten vastaaviin.
sitäpaitsi lapsia ei tehdä niitä saadaan
[/quote]
Haen rohkaisua av-palstalta, koska minulla ei ole niin hyvä ystävää, että kehtaisin lapsentekohaaveista puhua. Ystävät ovat siis "tuttavapariskuntia" lähinnä, heidän kanssaan ei syvällisiä voi jutella tai sitten perhettä tai sukulaisia, ja asia on liian henkilökohtainen heidänkään kanssaan keskusteltavaksi.
ap
Nostellen tätä ketjua vielä, olisi kiva kuulla kokemuksia teiltä jotka olette olleet työttöminä tullessamme raskaaksi (erityisesti jonkin laman/taantuman aikana mutta muutenkin).
ap
Miksi neulot toisen lapselle jos tuntuu noin pahalta? Voit ostaa lahjan kaupasta jolloin asiaa ei tarvitse pohtia kuin sen hetken. Saa nuttuja varmasti muiltakin, ellei tee itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 09:20"]
Miksi neulot toisen lapselle jos tuntuu noin pahalta? Voit ostaa lahjan kaupasta jolloin asiaa ei tarvitse pohtia kuin sen hetken. Saa nuttuja varmasti muiltakin, ellei tee itse.
[/quote]
No ei se neulominen pahalta tunnu, höpsö :) Neulominen on kivaa ja rentouttavaa. Mietin näitä asioita muutenkin koko ajan. Eilen tuo neulominen ehkä hetkellisesti sai liikaa miettimään ja kadehtimaan niitä kavereita, mutta ei yleensä.
Kuule
yksi syy miksi sinun on vaikea saada töitä, voi olla juuri se että olet naimisissa ja lisääntymisiässä oleva nainen. Minä olin vuonna -98 juuri tuollaisessa tilanteessa. Minulla oli koulutus, mutta en ollut ihan koulutusta vastaavassa työssä, johtuen edeltäneestä lama-ajasta. Silloinen työnantaja ilmoitti, että määräaikaisia vähennetään. Yritimme samaan aikaan lasta, olimme yrittäneet jo vuoden, alussa oli keskenmeno. Mietimme, lopetammeko yrittämisen siihen vai jatketaanko. Pohdimme myös hoitoihin lähtöä, koska ei milllään tärpännyt. Totesimme että mitään ei saa, jos ei yritä. Lapsi on elämässä minulle tärkeämpi kuin raha tai ura. Aloitin raivokkaan työnhaun, laitoin varmaan 100 hakemusta. Muutaman haastattelun ja monen tyrmäyksen jälkeen pääsin kuitenkin vuorotteluvapaan sijaiseksi koulutusta vastaavaan duuniin. Olin yhden päivän työttömänä. Ehdin olla siellä kolme kuukautta, kun totesin olevani lopultakin raskaana. Jäin siitä hommasta sitten työttömäksi äitiyslomalle. Kun vauva oli 6 kk vanha, aloitin taas työnhaun. Taas tärppäsi ja unelmaduuni, ja minulle tuli peräti neljä työtarjousta, mistä valita. Kerroin suoraan työhaastatteluissa, että mieheni jää kotiin lasta hoitamaan. Yks kaks en ollutkaan siis työnantajan äitiysloma- lapsi- sairas-painajainen!
Tee se lapsi, se voi olla jopa etusi työnhaussa. Et tule kuule tuosta nuoremmaksi, ja kerron sulle suoraan, että mulla on vuosien varrella ollut 3 keskenmenoa, ja jokaisen raskauden alkaminen on ottanut kuukausia-vuosia aikaa. Ei ole mikään automaatti, että pamahdat kantavaksi kun vaan näetkin miehesi vehkeet. Eikä ole sanottua, että alkaneesta raskaudesta oitis on tuloksena 9 kk kuluttua lapsi. Usko pois, olen vessanpöntöllä sen verran verta valunut ja itkenyt, että älä suunnittele liikaa, ELÄ! Et tule tuosta nuoremmaksi ja kellosi alkaa jo tikittää.
Jos miehesi jää työttömäksi, jääkööt lasta hoitamaan, sä haet töitä.
Onnea matkaan t: vakitöissä, 5 raskautta, kaksi elävää lasta, ikää 43 v..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, lue tämä!
Olen ilmeisesti sellainen, jolle olet kateellinen? Odotan tällä hetkellä esikoista (olen 25 vuotias), asumme ostamassamme omakotitalossa (josta on siis lainaa) ja olen tällä hetkellä töissä. Tosin, ennen lapsen laskettua aikaa määräaikainen sopimukseni päättyy. Puolisoni on vakituisesti töissä.
Tiedätkö, kuinka paljon aikoinaan itse ajattelin samanlailla kun sää? Koskaan ei ollut mukamas oikea aika tulla raskaaksi. Opiskelin ja silloin itselläni sekä puolisollani oli kova vauvakuume. Päätimme, että hieman ennen valmistumista antaisimme pikkuiselle mahdollisuuden. Vaan kuinkas kävikään? Sain pitkäaikaisen työsopparin, joten eihän se tullut kuuloonkaan! Vauvahaaveet taas jäivät :/ Olen aina halunnut olla nuori äiti (tarkoitan nyt n. 20 vuotias), kun monet ystävistänikin.
Tuli vaan päivä, kun päätimme, että NYT on oikea aika. Raskauduin ensimmäisestä yrittämisestä <3 Josta oon todella onnellinen. Monet ystäväni ovat joutuneet yrittämään n. vuoden verran.
Sain itsekin tuon neuvon mummoltani, että älä suunnittele liikaa! Elämä vie eteenpäin <3 Tärkeintä on se, että teillä on parisuhde kunnossa!
p.s. Olet sinulle kateellinen, kun osaat neuloa! Haluaisin itsekin tehdä pikkuiselle kaikkea kivaa, mutta en osaa!
Mä sain ekan lapseni oltuani yli vuoden työttömänä. Toinen tuli parin vuoden päästä, eli olin kotona yhteensä 6 vuotta putkeen. Ilmoittauduin työvoimatoimistoon kun nuorin täytti 3. Pääsin heti haluamani alalle 8 kuukauden koulutukseen ja sain harjoittelupaikastani aluksi vuoden määräaikaisen työsuhteen. Näitä määräaikaisia suhteita oli loppujen lopuksi 4, jonka jälkeen pääsin vakituiseksi. :) Nyt takana jo 13 vuotta noususuhdanteista työuraa.
Eli lapsen tekoon vain! Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, se riippuu nyt ihan siitä, haluatko olla 40, kun saat ensimmäisen lapsen vai et?
Minä sain esikoisen 18v, opiskelin ammattini loppuun, olin hetken töissä ja tulin raskaaksi. Sain kaksoset ja kohta taas ajattelin opiskella.
Määräaikaiset työsuhteet loppuu kuitenkin siihen päivään, kun vatsa alkaa näkyä. Joten työttömänä todennäköisesti olet kun äippälomalle jäät, vaikka kuinka varman päälle yrittäisit pelata.
Vauvantekohommiin vain! Yrität napata itsellesi joku (kakka)duuni raskausajaksi, jos vain onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin TÄRKEIMMÄN..
Eipä tämä siis tosiaan kivaa ole, olla täysipäiväisesti töissä ja pahoinvointia siihen malliin, että saikulla mennään eteenpäin. Ei oo kiva soitella töihin ja kertoo, ettei tänään(kään) pysty tulemaan töihin.. Kauhea stressi siis töistä! Työttömänä tälläistä ei olisi ;)
T: nro 30
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 15:36"]
En siis oikeastaan mieti sitä, miten pärjäisimme lapsen kanssa taloudellisesti nyt. Pärjäisimme aivan hyvin - saan korkeaa ansiosidonnaista ja äitiyspäivärahatkin olisivat hyvät verotulojen mukaan. Meillä on säästöjäkin jonkin verran. Pelkään ja mietin lähinnä sitä, jos mieskin jää työttömäksi ja talous tiukkenisi kovasti sekä sitä, saanko äitiysloman jälkeen töitä omalta alaltani koska olen ollut työttömänä ja ala kehittyy nopeaa tahtia.
[/quote]
Näitä jos alat miettiä, niin sitä tismalleen oikeaa hetkeä ei välttämättä koskaan tule. Koska ainahan on mahdollisuus, että työ menee alta. Ja nopeasti kehittyvän alan kelkasta putoat todennäköisesti joka tapauksessa.
Minusta kuulostaa siltä, että teillä on ihan kohtuullisen hyvin asiat vauvaa ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 09:38"]
Kuule
yksi syy miksi sinun on vaikea saada töitä, voi olla juuri se että olet naimisissa ja lisääntymisiässä oleva nainen. Minä olin vuonna -98 juuri tuollaisessa tilanteessa. Minulla oli koulutus, mutta en ollut ihan koulutusta vastaavassa työssä, johtuen edeltäneestä lama-ajasta. Silloinen työnantaja ilmoitti, että määräaikaisia vähennetään. Yritimme samaan aikaan lasta, olimme yrittäneet jo vuoden, alussa oli keskenmeno. Mietimme, lopetammeko yrittämisen siihen vai jatketaanko. Pohdimme myös hoitoihin lähtöä, koska ei milllään tärpännyt. Totesimme että mitään ei saa, jos ei yritä. Lapsi on elämässä minulle tärkeämpi kuin raha tai ura. Aloitin raivokkaan työnhaun, laitoin varmaan 100 hakemusta. Muutaman haastattelun ja monen tyrmäyksen jälkeen pääsin kuitenkin vuorotteluvapaan sijaiseksi koulutusta vastaavaan duuniin. Olin yhden päivän työttömänä. Ehdin olla siellä kolme kuukautta, kun totesin olevani lopultakin raskaana. Jäin siitä hommasta sitten työttömäksi äitiyslomalle. Kun vauva oli 6 kk vanha, aloitin taas työnhaun. Taas tärppäsi ja unelmaduuni, ja minulle tuli peräti neljä työtarjousta, mistä valita. Kerroin suoraan työhaastatteluissa, että mieheni jää kotiin lasta hoitamaan. Yks kaks en ollutkaan siis työnantajan äitiysloma- lapsi- sairas-painajainen!
Tee se lapsi, se voi olla jopa etusi työnhaussa. Et tule kuule tuosta nuoremmaksi, ja kerron sulle suoraan, että mulla on vuosien varrella ollut 3 keskenmenoa, ja jokaisen raskauden alkaminen on ottanut kuukausia-vuosia aikaa. Ei ole mikään automaatti, että pamahdat kantavaksi kun vaan näetkin miehesi vehkeet. Eikä ole sanottua, että alkaneesta raskaudesta oitis on tuloksena 9 kk kuluttua lapsi. Usko pois, olen vessanpöntöllä sen verran verta valunut ja itkenyt, että älä suunnittele liikaa, ELÄ! Et tule tuosta nuoremmaksi ja kellosi alkaa jo tikittää.
Jos miehesi jää työttömäksi, jääkööt lasta hoitamaan, sä haet töitä.
Onnea matkaan t: vakitöissä, 5 raskautta, kaksi elävää lasta, ikää 43 v..
[/quote]
Tottahan tuo kyllä on, että voi olla että ikäni, sukupuoleni ja siviilisäätyni vuoksi on jäänyt muutama työpaikka saamatta. Juuri edellinen 'ei' oli sellainen, johon palkattiin mies suunnilleen samoilla meriiteillä kuin minulla (minulla täsmälleen ko. alan työkokemusta 1 vuosi, miehellä muilta lähialoilta 1,5 vuotta).
Mieheni on puhunut, että jäisi mielellään koti-isäksi hetkeksi, ettei haluaisi lapsia liian pienenä päiväkotiin jos haluan yrittää päästä aikaisin töihin esimerkiksi lapsen ollessa yksivuotias. Tässä vaiheessa kun vauva on vain haave en ole kuitenkaan asiaa työnantajille avannut (eivät ole kysyneet koko lapsiasiasta yhtään mitään enkä ole itse tuonut esille).
ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 10:03"]
Hyvä ap, lue tämä!
Olen ilmeisesti sellainen, jolle olet kateellinen? Odotan tällä hetkellä esikoista (olen 25 vuotias), asumme ostamassamme omakotitalossa (josta on siis lainaa) ja olen tällä hetkellä töissä. Tosin, ennen lapsen laskettua aikaa määräaikainen sopimukseni päättyy. Puolisoni on vakituisesti töissä.
Tiedätkö, kuinka paljon aikoinaan itse ajattelin samanlailla kun sää? Koskaan ei ollut mukamas oikea aika tulla raskaaksi. Opiskelin ja silloin itselläni sekä puolisollani oli kova vauvakuume. Päätimme, että hieman ennen valmistumista antaisimme pikkuiselle mahdollisuuden. Vaan kuinkas kävikään? Sain pitkäaikaisen työsopparin, joten eihän se tullut kuuloonkaan! Vauvahaaveet taas jäivät :/ Olen aina halunnut olla nuori äiti (tarkoitan nyt n. 20 vuotias), kun monet ystävistänikin.
Tuli vaan päivä, kun päätimme, että NYT on oikea aika. Raskauduin ensimmäisestä yrittämisestä <3 Josta oon todella onnellinen. Monet ystäväni ovat joutuneet yrittämään n. vuoden verran.
Sain itsekin tuon neuvon mummoltani, että älä suunnittele liikaa! Elämä vie eteenpäin <3 Tärkeintä on se, että teillä on parisuhde kunnossa!
p.s. Olet sinulle kateellinen, kun osaat neuloa! Haluaisin itsekin tehdä pikkuiselle kaikkea kivaa, mutta en osaa!
[/quote]
Juu, olet varmaan kaverini ;) Voin kyllä rehellisesti sanoa että olen kateellinen sinulle. Halusin myös saada esikoisen nuorena (22-25), mutta opiskelujen vuoksi emme sitten uskaltaneet. Luotto oli kova, että valmistuttua se vakityöpaikka löytyisi ja saisimme pian asuntolainan, mutta pätkätöissä tässä ollaan kitkuteltu niin että aikaisimmillaankin olisin 28-29 esikoisen syntyessä.
Hauska tuo neulontajuttu, kiitos piristyksestä :D
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 10:11"]
Määräaikaiset työsuhteet loppuu kuitenkin siihen päivään, kun vatsa alkaa näkyä. Joten työttömänä todennäköisesti olet kun äippälomalle jäät, vaikka kuinka varman päälle yrittäisit pelata.
Vauvantekohommiin vain! Yrität napata itsellesi joku (kakka)duuni raskausajaksi, jos vain onnistuu.
[/quote]
Tämä on kyllä ihan totta. Kun vain saisi tämän työttömyyden pidettyä niin minimissään, kuin mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 10:05"]
Mä sain ekan lapseni oltuani yli vuoden työttömänä. Toinen tuli parin vuoden päästä, eli olin kotona yhteensä 6 vuotta putkeen. Ilmoittauduin työvoimatoimistoon kun nuorin täytti 3. Pääsin heti haluamani alalle 8 kuukauden koulutukseen ja sain harjoittelupaikastani aluksi vuoden määräaikaisen työsuhteen. Näitä määräaikaisia suhteita oli loppujen lopuksi 4, jonka jälkeen pääsin vakituiseksi. :) Nyt takana jo 13 vuotta noususuhdanteista työuraa.
Eli lapsen tekoon vain! Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi!
[/quote]
Voisiko näin hyvä tuuri ihmiselle käydä? :)
Alallani ei tosin ole olemassa työkkärin koulutuksia jotka varsinaisesti työllistäisivät (akateeminen ala), mutta ottaisin kaikki mahdolliset harjoittelut ym. vastaan jos niistä vain poikisi oikeaa työtä.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 10:29"]
Mieheni on puhunut, että jäisi mielellään koti-isäksi hetkeksi, ettei haluaisi lapsia liian pienenä päiväkotiin jos haluan yrittää päästä aikaisin töihin esimerkiksi lapsen ollessa yksivuotias. Tässä vaiheessa kun vauva on vain haave en ole kuitenkaan asiaa työnantajille avannut (eivät ole kysyneet koko lapsiasiasta yhtään mitään enkä ole itse tuonut esille).
ap
[/quote]
Jos teillä on nyt ansiosidonnaiset kunnossa, niin hommatkaa ihmeessä se lapsi ennen asuntolainan hankkimista. Vauvaa/taaperoa kun ei kiinnosta tipan vertaa se, millaisessa asunnossa hän asuu, mutta lapsi-vanhempisuhteeseen kyllä vaikuttaa aika paljon se, onko molemmilla vanhemmilla mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa vai joutuuko toinen tekemään pitkää päivää töissä "kun se (ylisuuri) asuntolainakin pitää maksaa"
Mä oon todella kiitollinen siitä, että me hankittiin lapset sellaisessa elämänvaiheessa, jossa asunnon ostaminen ei olisi ollut mahdollistakaan. Nyt meillä on jo unelmiemme omistusasunto. Koska lapset tulivat ensin ja halusimme varmistaa, että meillä on heille myös aikaa, kuului unelmiemme omistusasuntoon olennaisesti ajatus siitä, että lainasta ei saa tulla liian iso. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että asunto on jonkin verran pienempi kuin tämän kokoisilla perheillä yleensä, mutta arvaa mitä: me ollaan tosi onnellisia koko poppoo! Onnellisia niin toisistamme kuin siitä, että asuntolainaa ei tarvitse mitenkään päin murehtia.
Nyt vaan lapsentekohommiin!
Et voi tietää, milloin saat työtä etkä milloin tärppää raskaus.
Ehkä saat työtä eikä sitä nyt heti sovi sitten jäädä pois...
Itse tein lapsen työttömänä - ja toisen melkein heti perään. Olin 5 vuotta pätkätöissä/kotona. Ajattelin, että lapsethan tässä voittaa, vaikka taloudellisesti oli vähän tiukkaa. Toisaalta nyt pienempi on kolme ja sain aivan unelmaduunin. Elämässä ei vpoi koskaan tietää, miten käy. Siksi se sitku-elämä kannattaa lopettaa ajoissa ja alkaa elää tässä ja nyt -elämää.