Voiko nainen alkaa ilman mitään tukea tms harrastaa metsästystä?
Lueskelin että täytyy käydä metsästyskurssi ja läpäistä metsästyskoe ja sitten voi liittyä johonkin seuraan (kun ei omia maita ole). Täällä päin on toiminnassa joku naisten seurakin mutta ottaako ne ihan jonkun kaupunkilaisen vastaan sinne? Jolla ei ole mitään kokemusta asiasta, ei metsästävää isää/puolisoa?
Kun olen haaveillut pitkään jostain riekkopaistista jne mutta ei noita koskaan myyntiin päädy.
Eikä sellaista metsästävää miestäkään ole vastaan tullut niin täytyy kai sitten itse?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala. Etkö keksi parempaa tekemistä kuin tappaminen?
Kaikki liharuoka joudutaan tappamaan. On eri asia, onko possu seissyt karsinassa koko elämänsä näkemättä auringonvaloa, vai hirvi saanut pöllöillä kotiseudulla elämänsä syöden mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala. Etkö keksi parempaa tekemistä kuin tappaminen?
No riista on paljon ekologisempaa kuin mikään muu eläinkunnan tuote. Sitä paitsi metsästämisellä on syynsäkin, esim. peurat levittävät punkkeja ym ihmiselle haitallista. En nyt muuten tartu tähän koska en ole ikinä esittänyt olevani mikään vegeihminenkään.
Ensin metsästystutkinnon suoritus, sitten joko metsästysseuraan liittyminen tai metsästysluvan lunastaminen metsähallitukselta valtion maille, näiden kanssa sitten poliisilta hakemaan aseenostolupa.
Kiinnostaa myös, mutta en ota edes Googlen avulla selvää miten ampumisharrastuksessa pääsee alkuun :(
Vierailija kirjoitti:
Ensin metsästystutkinnon suoritus, sitten joko metsästysseuraan liittyminen tai metsästysluvan lunastaminen metsähallitukselta valtion maille, näiden kanssa sitten poliisilta hakemaan aseenostolupa.
Joo kyllä mä tämän verran osasin itsekin googlata. Johonkin jouseen vai mihin ei tarvitse aseenkantolupaa? Vai miten se oli? Kuitenkin tässä yritin kysellä noiden piirien sisäänpäinlämpiävyydestä. Täytyykö olla metsästäjä ties monennessako polvessa tai oman puolison kautta että pääsee tasa-arvoisesti mukaan vai mitenhän lie.
Aikoinaan isältäni jäi aseita. Kävin poliisilaitoksella kysymässä, josko saisin luvat niihin, jos vaikka veljeni joskus haluaa ne. Poliisi vain naureskeli, yritin esittää että jos hommaan metsästyskortin jne. Minut naurettiin ulos.
Aseet jäivät haltuuni, kunnes joku miespuolinen sukulainen ne otti. En tiedä mitä niille tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan isältäni jäi aseita. Kävin poliisilaitoksella kysymässä, josko saisin luvat niihin, jos vaikka veljeni joskus haluaa ne. Poliisi vain naureskeli, yritin esittää että jos hommaan metsästyskortin jne. Minut naurettiin ulos.
Aseet jäivät haltuuni, kunnes joku miespuolinen sukulainen ne otti. En tiedä mitä niille tapahtui.
No näin minäkin pelkään että sellaisten pulleiden miesten naureskelu olisi ensimmäinen reaktio jos hakeutuisin kurssille.
Ei nykyaikana enää pulleat miehet naureskele. Sen verran paljon metsästäviä naisia on. Rohkeasti vaan. Mä tunnen pari, jotka on metsästysluvan hankkineet tai hankkimassa.
Kannattaa ottaa yhteyttä sinne metsästysseura ja kysyä sieltä.
Ampumista olisi syytä harjoitella ampumaradalla, myös liikkuvaan maaliin. On yllättävän vaikea osua eläimeen kun se on liikkeessä, vaatii paljon harjoitusta.
Opettele lajintunnistus ja metsästyssäännöt kunnolla. Kaupunkilainen ei ole kasvanut samalla tavalla lähellä luontoa kuin maalla asuva, joten luultavasti kaikki käytännön ymmärrys luonnossa liikkumisesta ja riistaeläimistä puuttuu.
Opettele käyttämään kompassia niin et eksy metsässä.
Metsästys on paljon muutakin kuin sitä että opettelee säännöt kirjasta, hankkii aseen ja lähtee ummikkona metsään. Pitää lisäksi tietää miten mahdollinen saalis käsitellään ja mitä tehdä jos onnistuu tappamisen sijaan haavoittamaan riistaeläintä ja se pääsee karkuun.
Vanha eränkäynnin taito ja luonnon kunnioitus on enimmäkseen kadonnut, nuorempi polvi on vieraantunut luonnosta ja suurimmaksi osaksi metsästys on nykyään melkoista amatöörien sähläämistä. Moni ei osaa liikkua metsässä ja aseenkin käsittely on niin ja näin, ihme ettei onnettomuuksia tapahdu enempää. Säännöistä ei piitata ja pahimmillaan toilaillaan humalassa ladatun aseen kanssa. Järkeviäkin metsästäjiä tietysti on, mutta yhden sukupolven aikana tässäkin asiassa on tapahtunut melkoinen pätevyyden romahtaminen.
Ei naiset tarvitse mitään lupia tai tukea miehiltä, tässäkään asiassa. Siitä vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin metsästystutkinnon suoritus, sitten joko metsästysseuraan liittyminen tai metsästysluvan lunastaminen metsähallitukselta valtion maille, näiden kanssa sitten poliisilta hakemaan aseenostolupa.
Joo kyllä mä tämän verran osasin itsekin googlata. Johonkin jouseen vai mihin ei tarvitse aseenkantolupaa? Vai miten se oli? Kuitenkin tässä yritin kysellä noiden piirien sisäänpäinlämpiävyydestä. Täytyykö olla metsästäjä ties monennessako polvessa tai oman puolison kautta että pääsee tasa-arvoisesti mukaan vai mitenhän lie.
Jousi ei tarvitse aseenkantolupaa.
Metsästysseuroihin tulee niin vähän uutta porukkaa että kaikki toivotetaan tervetulleeksi punaisen maton kera.
Ja kuten todettu, seuraan ei ole edes pakko liittyä.
Pienriistaa harvemmin millään joukolla metsästetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin metsästystutkinnon suoritus, sitten joko metsästysseuraan liittyminen tai metsästysluvan lunastaminen metsähallitukselta valtion maille, näiden kanssa sitten poliisilta hakemaan aseenostolupa.
Joo kyllä mä tämän verran osasin itsekin googlata. Johonkin jouseen vai mihin ei tarvitse aseenkantolupaa? Vai miten se oli? Kuitenkin tässä yritin kysellä noiden piirien sisäänpäinlämpiävyydestä. Täytyykö olla metsästäjä ties monennessako polvessa tai oman puolison kautta että pääsee tasa-arvoisesti mukaan vai mitenhän lie.
Riippuu seurasta, osa sisäänpäinlämpiäviä.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan isältäni jäi aseita. Kävin poliisilaitoksella kysymässä, josko saisin luvat niihin, jos vaikka veljeni joskus haluaa ne. Poliisi vain naureskeli, yritin esittää että jos hommaan metsästyskortin jne. Minut naurettiin ulos.
Aseet jäivät haltuuni, kunnes joku miespuolinen sukulainen ne otti. En tiedä mitä niille tapahtui.
Semmoinen satu tällä kertaa.
Aseet eivät olisi jääneet haltuusi jos sinulle ei olisi myönnetty niille hallussapitolupaa.
Mua aina lapsesta asti kiinnosti metsästys, ihan kaupungissa kasvoin, eikä suvussa metsästäjiä. Vasta reilu parikymppisenä pääsin asiassa eteenpäin kun seurustelukumppani metsästi. Nautin valtavasti luonnossa olemisesta, ilman saalistakin.
Ap, ilman muuta alat selvittää asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan isältäni jäi aseita. Kävin poliisilaitoksella kysymässä, josko saisin luvat niihin, jos vaikka veljeni joskus haluaa ne. Poliisi vain naureskeli, yritin esittää että jos hommaan metsästyskortin jne. Minut naurettiin ulos.
Aseet jäivät haltuuni, kunnes joku miespuolinen sukulainen ne otti. En tiedä mitä niille tapahtui.Semmoinen satu tällä kertaa.
Aseet eivät olisi jääneet haltuusi jos sinulle ei olisi myönnetty niille hallussapitolupaa.
Kylläpä jäivät. Sitähän minäkin ihnettelin.
Pulleita miehiä ei ole nauramassa etenkään kaupunkien metsästystutkinnoissa.
Jos pullea mies on suorittamassa metsästystutkintoa hän on ihan yhtä kokematon metsästäjänä kuin sinäkin. Eikä sitä tutkintoa valvo lauma pulleita miehiä jotka sitten pärstäkertoimen perusteella päättävät kuka hyväksytään kuka ei. Siellä on ihan virallinen valvoja ja sitten lasketaan pisteet montako meni oikein montako väärin.
No maaseuduilla on kyllä metsästysporukoita, joihin outoja ihmisiä ei koskaan oteta.
Ja siellä kyllä metsästäjiä riittää ilman outojakin tulijoita.
Kaupunkeihin ja muualle seudulta lähteneet ovat sisäistäneet harrastuksen ja saapuvat kaukuaakin metsästysaikona omille lapsuusseuduilleen metsästelemään.
Joo kuule. Pitää olla munat tai ainakin lupalappu joltain mieheltä. Ei nainen muuten voi alkaa.
Tämä ketju taitaa olla vain joku metsästysonpulleidennauravienukkojenharrastus-trollausta. Sen verran on pötyä ja outoja ennakkoluuloja ilmassa.
Hyi kamala. Etkö keksi parempaa tekemistä kuin tappaminen?