Onko teidän miehet yhtä ärsyttäviä? Vai minä vaan tiukkis?
Jos minä mietin tapakasvatusta ja tilannetajua, mies ei sitten yhtään suhteessa lapsiin. Saattavat alkaa pelleillä ja nauraa ruokapöydässä, opettaa typeriä puheita pienille jne. Sanoo, että hyyymöriä..älä ole niin tiukkis. Mutta sitten kun 5v puhuu kaverilleen samoja päiväkodissa, onko se enää ok huumoria?
Sama jos lapsi on väsynyt, pitkä päivä ja on tosi nuutuneen väsynyt ja herkästi itkettää kaikki. Mies saattaa alkaa ärsyttää, vaikka että pestääs nyt kunnolla ne hampaat ettei mätäne ja tipu suusta! Ja lapsi pillahtaa itkuun että ei saa niin käydä. Mies nauraa että hei, miten oot noin herkkis, huumoria nyt vähän! Typerä mies. Sitten kun menen sanomaan, että lapsi on väsynyt, älä nyt enää pelleile niin tänään teki mulle lapselle silmää iskien että "äiti on vähän väsy, auuu tiks tiks viri viri tööt tööt" ja käsillään. Lapsi nauroi. Mutta siinäpä opetti taas uuden typeryyden lapselleen.
Oonko mä kuolettavan tiukkis vai mies typerä? Kuitenkin se mies suuttuu ja komentaa jos lapsi jossakin alkaa noita opettamiaan juttuja sanoa. Tajuaisi, että tottakai lapsi matkii ja tekee.
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 00:59"]
Mieheltäsi puuttuu tilannetaju - tyypillinen mies.
Voistiko sanoa, että toisen pahalle ololle nauraminen loukkaa. Kun sinä olet väsynyt ja miehesi nauraa sinulle, naruamalla hän mitätöi sinun oikeuttasi olla väsynyt. Samoin hän mitätöi lapsen oikeutta olla väsynyt, huonotuulinen jne.
Kysy, mitä hän pitäisi siitä, että sinä nauraisit hänelle, kun hän tulisi töistä pahalla tuulella, kun pomo oli kettumainen ja kaikki meni töissä pieleen. Kysy, mitä se tuntuisi hänestä. Jos hän sanoisi, että ihan kivalta tuntuisi, sitten kokeilisit käytännössä: nauraisit hänelle, kun hän kertoisi sinulle jostakin ikävästä asiasta. (Tiedän, on todella julmaa, mutta jotkut eivät opi kuin maistamalla omaa lääkettään, jos silloinkaan.)
[/quote]
Yleistät - tyypillinen nainen.
Huumori on mulle tosi tärkeää , mutta pitää tajuta milloin sitä viljellään ja mihin aikaan. Eli sun mueheltä puuttuu tilannetaju. Mun mies saattaa pelleille 9v. kanssa 22.00 niin lapsi ei sitten unta saakkaan. Myöskään ruokailun aikana ei pelleillä. Johtaa huonoon tapakasvatukseen.
Niin... Voihan sen elämän viettää nauttimatta mistään arjen hullutteluista tiukkojen normien ja typerien sääntöjen suossa. Maailmahan kaatuu siihen, jos lapsi joskus snoo vikka kaupassa jotakin hassua. Tai jos unet menee JOSKUS piloille kun on ollut oikeasti ihan kamalan hauskaa illalla vähän liian myöhään.
Hymy perseeseen.
Et ole tiukkis vaan aivan oikeassa. Lapset oppivat ja omaksuvat eniten mallista. Jos vanhemmat esim eivät pese hampaitaan, nirsoilevat ja näykkivät ruokapöydässä, huutavat ja räyhäävät aina asiansa, haukkuvat koulua/opiskelua/opettajia, eivät tervehdi tuttuja, jne, on aika vaikea saada lapsi omaksumaan erilainen käytösmalli, vaikka kuinka sanoin käskyttäisi heitä.
Mielestäni yksi tärkeimmistä "perinnöistä", jonka vanhemmat voisivat lapselleen jättää, on tietyt perustaidot elämässä, joihin erittäin suurena osana kuuluu luontainen taito käyttäytyä eri tilanteissa. Ne on niitä juttuja, joiden olemassaoloa ei tavallaan huomaa, kun ne toimivat. Mutta jos niitä ei osaa, tulee kokemaan noloja tilanteita, paheksuntaa, pahoittaa tahtomattaan muiden mielen, joutuu itsekin jännittämään tiedostaessaan ettei "osaa olla luontevasti tilanteissa". Sellaisia vuorovaikutustaitoja, jotka luontevasti tulevat ihmisestä, on todella vaikea oppia myöhemmin, mutta lapsena ne olisi helppo omaksua puol'ilmaiseksi. Jos vaan vanhemmat (molemmat) ovat mallina.
Huumori on aina tervetullutta, mutta huumoriakin tärkeämpi on taito lukea tilannetta, että tietää milloin ja minkälainen huumori on oikeasti hauskaa. Ja lapsethan eivät ymmärrä ironiaa. Jos sitä viljelee, pitää lasten kanssa heti perään "avata" sanomansa, jolloin ironiasta yleensä tuleekin oikeastaan ihan hölmön kuuloista ja lapset kysyvät, että miksi sä sitten noin sanoit. Mutta siinähän sitten saa selitellä.
Huumorilla ja pilke silmäkulmassa on meidän lapsen kasvatettu, isä ehkä vähän lapsellisestikin ja vaikka välillä tuntuu, että lapsilla on huono huumorintaju niin kyllä he nyt murroiässä osaavat käyttäytyä tilanteen vaativalla tavalla. Ei kaikkea tarvitse aina tehdä tismalleen oikein, jota taidetaan vaatia lapsilta vähän liikaankin.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 00:59"]
Mieheltäsi puuttuu tilannetaju - tyypillinen mies.
[/quote]
Näillä yleistämisillähän asiat yleensä parhaiten paranee...?
Typerältä kuulostaa aloitustekstissä mainitun miehen käytös (näin miehenkin mielestä) - mutta näköjään tuollekin käytökselle on ollut ottajansa.
Sinulla on vanne vähän liian kireällä. Ei vanhemmuus ole suorittamista. Vaikka tietysti hyvä onkin, että ajattelet näitä asioita.
Olen sen verran tiukkis, etten hyväksy yhtään ruokapöydässä riehumista tai muuta pelleilyä ruoan kanssa. Ei mieskään onneksi pöydässä pelleile.
Joskus illalla saatan hermostua miehelle ettei saa riehuttaa lapsia enää vähän ennen nukkumaanmenoa, vaan pitää jo alkaa rauhoittumaan.
Hänellä on myös jännä tapa kieltää nelivuotiasta ettei saa könytä iskän päällä vaikkapa sohvalla, mutta sitten kuitenkin antaa jatkaa riehumista ja könyämistä ja vaikkapa roikottaa lasta siinä samalla. Eli hän opettaa lapsen siihen ettei tarvitse totella kieltoa. sen myös huomaa ettei lapsi enää tottele isäänsä noissa tilanteissa, vaan vasta sitten kun mies kunnolla ärähtää.
Mutta muuten, hyvä iskä on ja hyväkäytöksinen.
15 jatkaa, että mielestäni vanhempien pitäisi yrittää muistaa johdonmukaisuus. Turha sitten torua lasta jos on itse opettanut kyseenalaista huumoria, riehuttanut hervottomanväsyneeksi, ei anna tarpeeksi positiivista huomiota joten lapsi hakee huomion olemalla hankala, kieltää muttei anna oikeaa tekemisen mallia tai muuta tekemistä tilalle, kieltää muttei varmista että kieltoa myös totellaan. Jos toinen vanhempi vesittää toisen johdonmukaisen kasvatustyylin, niin lapsi kasvaa "kahden tulen välissä" eikä tiedä kumpaa uskoo.
Kyllä meidän perheessä ainakin iloa ja naurua riittää, mutta joskus, esim ruokaillessa, on myös osattava rauhoittua ja käyttäydyttävä siivosti. Minusta ap ei ole tiukkis, mutta vaikea sanoa kun ei tiedä tarkemmin.
Mä olen aika tiukka tapakasvatuksessa, mutta en nyt mitenkään kamalan pahana pidä tuollaista hölmöilyä. Kunhan lapsi vaan oppii ymmärtämään, että hölmöilylle on oma aikansa ja paikkansa, toisissa tilanteissa taas tuollalailla ei voi käyttäytyä.
Miehet on - ja siksi lapset oppivat häpeämään isejään erinäisissä tilanteissa;)
Mieheltäsi puuttuu tilannetaju - tyypillinen mies.
Voistiko sanoa, että toisen pahalle ololle nauraminen loukkaa. Kun sinä olet väsynyt ja miehesi nauraa sinulle, naruamalla hän mitätöi sinun oikeuttasi olla väsynyt. Samoin hän mitätöi lapsen oikeutta olla väsynyt, huonotuulinen jne.
Kysy, mitä hän pitäisi siitä, että sinä nauraisit hänelle, kun hän tulisi töistä pahalla tuulella, kun pomo oli kettumainen ja kaikki meni töissä pieleen. Kysy, mitä se tuntuisi hänestä. Jos hän sanoisi, että ihan kivalta tuntuisi, sitten kokeilisit käytännössä: nauraisit hänelle, kun hän kertoisi sinulle jostakin ikävästä asiasta. (Tiedän, on todella julmaa, mutta jotkut eivät opi kuin maistamalla omaa lääkettään, jos silloinkaan.)