Te jotka kärsitte dissosiaatiosta/derealisaatiosta/depersonalisaatiosta

Teillä*

Espresso on mielestäni hieman kitkerää kyllä ja aiheuttaa joskus suussa paikallisia kouristuksia.

Vierailija kirjoitti:

Espresso on mielestäni hieman kitkerää kyllä ja aiheuttaa joskus suussa paikallisia kouristuksia.

Et tiedä varmaan mistä puhutaan, mutta kiitos kuitenkin kommentistasi

Up

Up

Kyllä mutta on niin paljon muitakin psyykkisiä oireita että ei tiedä mikä johtuu mistäkin mutta noista otsikossa olevista kärsin.

Ei, mulla on ollu ainoastaan irrallisuuden tunne, kuin leijuisin. Tai aivot leijuis. Onneksi sitä on nykyään huomattavasti harvemmin kuin n. 10 vuotta sitten. 

Tää on mulle ihan uus juttu... miten tuo oirehtii, mistä on kyse?

Nykinää? Minkälaista se on?

Mulla itsellä tuntuu vain, että mun raajat ei ole omani. Joskus tuntuu, että ne on pari metriä pitkiä, ikinä ei pienempiä. Vähän kuten otuksilla Salvador Dalin maalauksissa.

Haamuvarvas tuntuu usein :D

Kuulostaa hauskalta, mutta ei ole.

Oletko ap saanut apua mistään?

Mulla on rinnassa lihasnykimistä, sellaista "sydämen muljahtelua". Dissosiaatio on nykyään läsnä 24/7 enkä pääse enää takaisin normaaliin tilaan, olen ollut epätodellisuudessa jo monta vuotta.

Voihan lihasnykinää olla terveilläkin? Jos se on ainoa oireesi, sulla ei ole hätää. Eikä ole muutenkaan.

Mulla oli ennen pahaakin dissosiaatiota, mutta en muista siihen liittyneen mitään fyysistä, korkeintaan raajojen puutumista / jos kosken käteen niin se ei tunnu omalta. Nykyään en koe dissosiaatiota enää lainkaan, sain elämän tasapainoon pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen pahaakin dissosiaatiota, mutta en muista siihen liittyneen mitään fyysistä, korkeintaan raajojen puutumista / jos kosken käteen niin se ei tunnu omalta. Nykyään en koe dissosiaatiota enää lainkaan, sain elämän tasapainoon pään sisällä.

Miten sait elämän tasapainoon?

Ei oo ollut mitään lihasten nykimistä tms. Kuulo saattaa kyllä lähteä jos joku meinaa vaikka kätellä tai sitte huutaa vihaisesti (joko mulle tai jollekin lähellä olevalle). Joskus lapsena meinasi lähteä näkö, kaikki oli liilan väristä ja epäselvää, sitä ei oo tapahtunut moneen vuoteen. Muuten on sitte sitä että tunnen kattovani itteeni jostain ulkopuolelta, välillä maailma tuntuu ihan epätodelliselta enkä täysin hahmota missä oon. Joskus peiliin kattoessa en meinaa tunnistaa itteeni, mietin hölmönä että oonko toi oikeesti mä. Persoonani on hiukan hajalla ja tuntuu että mun itteni lisäksi mussa on kuusi erilaista osaa. Amnesia vaivaa, oon unohtanut ison osan elämästäni. Kaikkea ei kyllä haluaisikaan muistaa.

Up

Mä koin 2 vuotta depersonalisaatiota SSRI lääkkeiden aiheuttamana. Ainoa oire oli etten tuntenut ruumistani omaksi, tuntui kun muistot eivät olisi olleet omiani. Esim muisto ruohikon leikkaamisesta ei nostanut siihen sidottuja aistimuksia kuten ruohon tuoksua, lempeää kesätuulta jne. Ihan kuin olisin katsellut muiden muistoja. Ei ollut mitään ruumiillista oiretta.

Mulla muuten vahingossa parantui tuo depersonalisaatio kun alettiin hoitaa toista sairautta. Pramipexole joka on dopamiiniagonisti ja stimuloi dopamiinireseptoreita muutti kokemuksen depersonalisaatiosta parissa päivässä. Kyseessä on siis parkisson lääke jolla hoidetaan pieninä annoksina mm levottomia jalkoja. Voisi olla syytä kokeilla jos tuntemukset pitkittyvät.

Vierailija kirjoitti:

Voihan lihasnykinää olla terveilläkin? Jos se on ainoa oireesi, sulla ei ole hätää. Eikä ole muutenkaan.

Joo tiedän. Itselläni on tosin lihasnykimistä jokapäivä melkein joka raajassa. Korvassa, jaloissa, huulessa, vatsassa. Mulla on myös muita oireita lihsnykinä oli vaan esimerkki tuosta "ruumiillisesta oireesta" Dissosiaatiosta kärsinyt pitkään ja silloin kun se paheni, niin alkoi tulla nämä lihasnykinät, niin sen takia kysyin muilta dissosiatiiosta kärsiviltä ovatko he kokenut samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan lihasnykinää olla terveilläkin? Jos se on ainoa oireesi, sulla ei ole hätää. Eikä ole muutenkaan.

Joo tiedän. Itselläni on tosin lihasnykimistä jokapäivä melkein joka raajassa. Korvassa, jaloissa, huulessa, vatsassa. Mulla on myös muita oireita lihsnykinä oli vaan esimerkki tuosta "ruumiillisesta oireesta" Dissosiaatiosta kärsinyt pitkään ja silloin kun se paheni, niin alkoi tulla nämä lihasnykinät, niin sen takia kysyin muilta dissosiatiiosta kärsiviltä ovatko he kokenut samaa.

Oletko koittanut magnesiumia?

En vähättele ongelmaasi, itselläkin on sitä.

Mutta magnesiumin puutos aiheuttaa lihaskramppeja, nykimisiä ja elohiiriä.

Juotko kahvia?

Mulla on tällä hetkellä aika paha irrallisuuden tunne. Raajat tuntuvat monimetrisiltä, tuntuu että olen ilmassa, todellisuus pätkii.

Pitäisi uskaltaa kauppaan, mutta pelottaa etten hallitse kehoani.

Millä tästä pääsee?

Vierailija kirjoitti:

Mä koin 2 vuotta depersonalisaatiota SSRI lääkkeiden aiheuttamana. Ainoa oire oli etten tuntenut ruumistani omaksi, tuntui kun muistot eivät olisi olleet omiani. Esim muisto ruohikon leikkaamisesta ei nostanut siihen sidottuja aistimuksia kuten ruohon tuoksua, lempeää kesätuulta jne. Ihan kuin olisin katsellut muiden muistoja. Ei ollut mitään ruumiillista oiretta.

Mulla muuten vahingossa parantui tuo depersonalisaatio kun alettiin hoitaa toista sairautta. Pramipexole joka on dopamiiniagonisti ja stimuloi dopamiinireseptoreita muutti kokemuksen depersonalisaatiosta parissa päivässä. Kyseessä on siis parkisson lääke jolla hoidetaan pieninä annoksina mm levottomia jalkoja. Voisi olla syytä kokeilla jos tuntemukset pitkittyvät.

Oho. Siis sulla alettiin hoitaa toista sairautta? Eli siis jos oikein käsitin onko sulla parkinsonin tauti? En usko, että ihmisellä kellä ei ole todettu muuta sairautta (neurologista sairautta) saisi käsiinsä parkinson lääkkeen.

Mutta musta kuitenkin tuntuu, että mulla on jokin toinen sairaus tai jotain epämäärästä mun kehossa joka pahentaa tätä dissosiointia. Tämä ei ole koskaan ollut näin paha, eikä haitannut mun elämää siihen asti kun aloin saada näitä fyysisiä oireita. Silloin alkoi tämä derealisaatio pahentua.