Lue keskustelun säännöt.
Huono käytös terveystarkastuksessa
07.10.2013 |
Lapseni, hyvin sopeutuvainen ja luonteeltaan kiltti pelkää/vierastaa kaikkea lääkäriin liittyvää vaikka taustalla ei ole huonoja lääkärikokemuksia.
Nyt takana on ekaluokan terveystarkastus jossa lapsi kieltäytyi tekemästä pyydettyjä asioita sekä th:n että lääkärin vastaanotolla. Itkee, heittäytyy maahan ja yrittää läpsäistä minua vaikka muuten ei koskaan läpsi kotona ketään....
Koska th:n käynti sujui takkuisesti, olimme jo etukäteen puhunut että lääkärin luona ei käyttäydä samalla tavalla ja joutuu kotiarestiin jos käyttäytyy. Ei auttanut ja jouduin korottamaan ääntänkin vastaanotolla sekä muistuttamaan kotiarestin uhkasta. Lääkäri kysyi onko meillä kotona käytöksenhallinta ongelmaa. No kun ei ole!
Suuri osa tutkimuksista jäi tekemättä ja lapsi on nyt kotiarestissa ja minä nielen kiukkua parhaani mukaan.
Lapsi kertoo, ettei halua tehdä niitä temppuja ja pelkää että rokotetaan vaikka useampaan kertaan sekä minä että th ja lääkäri ovat vakuutelleet että EI rokoteta. Koskaan ei olla asiasta lapselle valehdeltu joten epäluottamuksestakaan ei voi olla kyse.
Perusluonteeltaakin lapsi on hieman epäilevästi uusiin asioihin suhtautuva mutta sosiaalinen ja kiltti.
Mikä neuvoksi ja mitähän tästäkin lääkärikäynnistä seuraa....
Kommentit (36)
No entäs kun koulusta tulee pelkkää positiivista palautetta? Ja kotona on iloinen reipas lapsi jolla on paljon kavereita.
Ja päiväkodista tuli aina suorastaan yltiöpositiivista palautetta. Vain lääkärina/terveydenhoitajan vastaanotolla kieltäytyy yhteistyöstä?
Vai valehteleeko opettaja? Teeskenteleekö lapsi kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:22"]
No entäs kun koulusta tulee pelkkää positiivista palautetta? Ja kotona on iloinen reipas lapsi jolla on paljon kavereita.
Ja päiväkodista tuli aina suorastaan yltiöpositiivista palautetta. Vain lääkärina/terveydenhoitajan vastaanotolla kieltäytyy yhteistyöstä?
Vai valehteleeko opettaja? Teeskenteleekö lapsi kotona?
[/quote]
No sitten ongelmia ei ole ja lapsellasi on jostain syystä vain erityisen voimakas lääkäripelko. Sitä, mistä pelko on peräisin, kannattaa sinun itsesi miettiä.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:39"]
Kun on etukäteen keskusteltu mitä lääkärin vastaanotolla tehdään ja miten siellä käyttäydytään sekä se mitä seuraa jos ei käyttäydytä niin kyllä. Slloin saa kotiarestia.
Porkkanat on kokeiltu, ei auta.
Itse pidän kuitenkin terveystarkastuksia arvossa ja lapsen parhaaksi tehdyiksi.
[/quote]
Sinun pitää opetella viestimään lapselle olemuksella etenkin silloin, jos pelottaa. Ei lapsen reaktioissa auta, että se on hänelle hyväksi. Ala ajattelemaan kuin lapsi, miellä se ensin itse hyödyttömäksi tapahtumaksi ja mieti, miten saat lapsen tekemään jotain aivan hyödyttömän tuntuista ja hänen mielestään pelottavaa ja ehkä siksi yhtä päätöntä kuin jyrkänteen reunalla kiipeily.
Suuttuminen tai voimakkaiden sanojen pitää olla todella voimakkaita, että ne saisivat ketään vähääkään korkeita paikkoja pelkäävää vastustelematta kiipeilemään ihan vaaran vuoksi. Ei suuttuminen tai rangaistukset toimi, jos pelottaa. Nyt voit hyvin perua rangaistuksen asettamalla ehdon, että keskustelette tarkkaan mikä siinä pelotti ja pyydät häntä itseään neuvomaan, miten se pelottaisi vähemmän, jotta jatkossa lääkärissä käynti voi onnistua. Lupaa itse tukea ja antaa hänen pelätä, jolloin kun pelko on sallittu, hän tietää, että häntä tuetaan siinä.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 15:59"]
Tiedät, että lapsesi pelkää lääkärintarkastuksessa ja pelätessään hän käyttäytyy "huonosti", mutta silti olet uhkaillut rangaistuksella, mikäli lapsi osoittaa pelkonsa. Nyt sitten lapsi on pelännyt ja ihmettelet, mitä voisit tehdä. Mielestäni on hyvä, että ajattelet asiaa. Siitä on helppo jatkaa toisenlaisia polkuja.
Mielestäni voisit lähestyä asiaa hieman toiselta kantilta kuin tähän asti: jätä uhkailut sikseen. Pyri saamaan lapsi luottamaan itseesi, terveydenhoitajaan ja lääkäriin. Miten se sitten käytännössä tapahtuu, onkin sitten hieman mutkikkaampi juttu. Omien lasteni kohdalla se on tarkoittanut paljon sylittelyä, rauhoittelevaa puhetta, keskusteluja ja kirjojen lukemista. Olen pyrkinyt sanoittamaan lapsen pelkoja ja niiden taustoja. Olen myös sanoittanut lääkärinkäynnit ja terveydenhoitajakäynnit edeltä käsin. Minulle tämä on tietenkin merkinnyt sitä, että ensin olen soittanut neuvolaan ja kysynyt tarkasti, miten käynti etenee. Olen myös kertonut, että lapseni jännittää käyntiä ja pyytänyt ymmärtäväisyyttä hoitohenkilökunnalta.
Tarkistuksessa olen sitten korostanut, kuinka reippaasti lapsi on suoriutunut niistä osista, jotka ovat menneet reippaasti. Pelottavissa tilanteissa olen sanoittanut pelon ja kysynyt, jännittääkö sinua. Sitten olen sanonut, että ei se haittaa. Se kuuluu asiaan, että uusia asioita jännittää. Sitten olen voinut kertoa tarinan siitä, kuinka itse olen jännittänyt jossakin tilanteessa. Olen siis pyrkinyt luomaan mahdollisimman leppoisan tilanteen.
Eikä missään nimessä saa rangaista lasta siitä, että häntä pelottaa ja hän näyttää pelkonsa. Ole kohtuullinen lapsellesi, ap. Ole kohtuullinen myös itseäsi kohtaan. Kyllä te pärjäätte, kunhan vähän harjoittelette näitä tilanteita. Tsemppiä!
[/quote]
Olet varmaan tarhan täti. Tarhassahan aina lässytetään kaiken sanoittamisesta.
[/quote]
Mitä sitten vaikka olisinkin tarhantäti? Mitä pahaa siinä olisi? Ai niin, se lässyttäminen, tietenkin! No en ole enkä aio kertoa ammattiani sinulle. Ihan olen täältä AV:lta oppinut "sanoittamisen" terminä. :D
Olen siis tarjonnut lapsilleni sanat, joilla he osaavat kertoa tunteistaan. Ja hienosti ovat oppineetkin. Molemmat ovat täysi-ikäisiä ja voin vain ihailla, miten nuoret miehet osaavat eritellä negatiivisia tunteita hienosti - silloin satunnaisesti, kun sellaista sattuu tulemaan keskustelun aiheeksi.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:03"]
Kyllä lapsellasi varmaan jotain todellisiakin ongelmia on. Yleensä lapset eivät käyttäydy tarkastuksissa noin.
[/quote]
Kertoisitko ne todelliset ongelmat kun tunnut asiasta hyvin perillä olevan? Kiitos
[/quote]
No ainakin kaikilla niillä lapsilla, jotka ovat omissa tarkastuksissani noin käyttäytyneet, on ollut jo olemassa esimerkiksi adhd- tai uhmakkuushäiriö-diagnoosi, tai ovat sen myöhemmin saaneet (eivät siis minulta, vaan muualta). Eli kokisin tietäväni asiasta jotain.
Lääkäripelko on eri asia kuin menettää täysin itsehallinta tuossa tilanteessa. Ekaluokkalainen ei kuitenkaan ole enää mikään vauva tai taapero tai leikki-ikäinen, jolle tuollainen reagoiminen jännittäviin tilanteisiin olisi kohtalaisen normaalia ja jossain iässä jopa odotettavaa.
Tai onko kuitenkin mahdollista, että olet itse lietsonut lääkäripelkoa omalla käytökselläsi, ei kenties tämän tarkastuksen kohdalla, mutta joskus aiemmin?
t. koululääkäri
[/quote]
Ja juurikin sinun kaltaistesi vuoksi, koululääkäri; otsalleni nousi hikikarpalot sillä tiesin että sinunlaisiasi on paljon. Lapsen on vaan oltava yhtä hymyä ja toimia kuin ajatus vastaanotollasi tai hänellä on minimissäänkin ADHD.
[/quote]
Kuten sanottu, vain sellaiset lapset ovat noin käyttäytyneet, joilla on ollut olemassaoleva diagnoosi tai sellainen on tullut myöhemmin. Tällöin tietysti ongelmia on ollut myös kotona ja koulussa jne. Yhden tarkastuksen vuoksi kukaan ei saa mitään leimaa otsaansa, mutta totesin vain oman kokemukseni, että ne, ja vain ne, lapset ovat tuolla lailla käyttäytyneet, joilla ongelmia on ollut muutenkin.
[/quote]
Oma lapseni pelkäsi kouluterveydenhoitajan vastaanottoa, koska tiesi, että siellä rokotetaan yksi rokotus, joka oli jäänyt saamatta ennen koulun alkua. Syynä pelkoon oli juuri tämä rokottamista kohtaan oleva pelko. Pari terveydenhoitajaa yritti rokottaa lastani väkisin. Toinen piteli pelokasta, itkuista lasta paikallaan, kun toinen lähestyi ruiskeen kanssa. Lopulta jouduin viheltämään pelin poikki. Sanoin, että haemme rokotteen myöhemmin, kunhan saan lapsen ensin rauhoittumaan. Rokotusta emme hakeneet enää näiltä tädeiltä, ja niin se sitten jäi saatavaksi kouluterveydenhoitajalta.
Tein ison työn saadakseni lapsen kouluterveydenhoitajan vastaanotolle. Soitin terveydenhoitajalle ja varmistin tarkasti, mitä on ohjelmassa. Valmensin lapseni huolellisesti tulevaan koitokseen puhumalla hänelle kauniisti ja rohkaisevasti. Hain emlan apteekista ja laitoin sen valmiiksi rokotuspaikkaan terveydenhoitajan vastaanotolla, sillä lapseni pelkää erityisesti pistämistä. Tästä pelosta en voi moittia häntä, sillä itsekin olen kauhusta jäykkänä vaikka hemoglobinia mitattaisiin. Olen kuitenkin aikuinen ja osaan järkeillä pelkoni, lapseni ei siihen pystynyt lapsena.
Lopulta rokottaminenkin onnistui, sillä terveydenhoitaja oli ymmärtäväinen ja yhdessä pidimme huolen, että lapsellani oli turvallinen olla kanssamme. Lapseni luotti meihin, koska hänelle ei tehty mitään, mistä ei hänelle ollut kerrottu valmiiksi.
On tärkeää, ettei pelokasta lasta yllätetä millään pelkoa herättävällä tapahtumalla, kuten rokottamisella. Minun lapseni säikäytettiin ennen kouluikää. Siksi tämä mieletön pelko. Pelon saa kuitenkin lievitettyä, kunhan aikuiset ovat lapsen luottamuksen arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät siis, että lapsellasi on voimakas lääkäripelko. Nyt pitäisi jotenkin auttaa häntä siitä eroon. Lääkärintarkastukset eivät ole pakollisia, mutta lapsesi saattaa sairastua, ja häntä on kovin vaikea silloin tutkia ja auttaa, jos kauhu lääkäriä kohtaan peittää kaiken muun alleen.
Ensin täytyy keskustella, mikä pelottaa. Ilmeisesti rokottaminen, jos hän siitä moneen kertaan kyseli. Ehkä neli- tai kuusivuotiaana on jouduttu pitämään kiinni ja rokottamaan väkisin? Teidän kannattaisi varmaan jutella siitä, minkä vuoksi rokotetaan, että kaikkia rokotetaan, ja vanhempien kuuluu silloin auttaa lapsia pysymään paikallaan - ja itse asiassa aika harva nelivuotias vielä hallitsee itseään niin, että pitämättä paikallaan pysyisi. Se on ihan OK.
Sitten pitäisi jutella kaikesta muusta, mitä lääkärintarkastksessa tehdään, ja minkä vuoksi. Onhan teillä leikkilääkärinvälineet? Kuunnelkaa sydäntä ja keuhkoja leikkistetoskoopilla, avatkaa peilin edessä suuta ja huomatkaa, miten kurkkuun näkee hienosti kun sanoo hähhää jne.
Ennen kaikkea, älä komenna vaan kuuntele lastasi. Olisiko mahdollista päästä pari kertaa harjoittelukäynnille terveydenhoitajalle, niin että siellä ei tehtäisi "kaikkia temppuja", ja lapsesi saisi käyttäytyä normaalisti ja kokisi, että häntä kuullaan? Tosiasiahan on, että lapsellasi on tässä asiassa opittavaa, ja terveydenhoitaja voisi auttaa asiassa - puhu tästäkin lapsesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:07"]
Jaa että 7-vuotiaan pitäisi olla niin hyvin käytöksensä jännittävissä tilanteissakin hallitseva, ettei menisi paniikkireaktioon? Minusta niin ei ole, kyllä osa lapsista vielä tuossa iässä niin tekee vaikka itsekin haluaisivat hallita itsensä ja ottaa rauhallisesti. Mutta kun pakokauhu iskee päälle, ei sitten enää pystykään hallitsemaan itseään. Ihan hullua on lasta tuollaisesta selvästi pelosta, ei muuten vaan kiusaallaan uhmaamisesta, johtuvasta käytöksestä rangaista. Oppii lapsi vaan ettei kukaan, edes oma äiti, ole hänen tukenaan ja ymmärrä kun häntä pelottaa.
[/quote]
paniikkireaktio onkin eri asia, ap:n kuvauksessa ei vain mikään viittaa paniikkireaktioon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:07"]
Jaa että 7-vuotiaan pitäisi olla niin hyvin käytöksensä jännittävissä tilanteissakin hallitseva, ettei menisi paniikkireaktioon? Minusta niin ei ole, kyllä osa lapsista vielä tuossa iässä niin tekee vaikka itsekin haluaisivat hallita itsensä ja ottaa rauhallisesti. Mutta kun pakokauhu iskee päälle, ei sitten enää pystykään hallitsemaan itseään. Ihan hullua on lasta tuollaisesta selvästi pelosta, ei muuten vaan kiusaallaan uhmaamisesta, johtuvasta käytöksestä rangaista. Oppii lapsi vaan ettei kukaan, edes oma äiti, ole hänen tukenaan ja ymmärrä kun häntä pelottaa.
[/quote]
paniikkireaktio onkin eri asia, ap:n kuvauksessa ei vain mikään viittaa paniikkireaktioon...
[/quote]
Ei niin. Ja aloituksessa lapsi heittäytyi lattialle ja yritti läpsiä äitiään, myöhemmin ap:n viestissä lapsi vain istui lattialla ja itki, eikä käyttäytynyt uhmakkaasti...
Kannattaa tosiaan erottaa huono käytös "en halua" ja todellinen paniikki. Molempia näkee ekaluokkalaisilla eikä se niin kauhean harvinaista ole. Joskus olen isommille fiksuille nuorille lukenut näitä miten ekaluokan tarkastus meni. Yleinen vireystila, huono ruokailu ym saattavat vaikuttaa. Koulussa kaverit ovat saattaaneet kertoa kauhutarinoita etukäteen. Joskus tarkastuksesta tehdään etukäteen liian suuri numero, toisaalta joidenki kohdalla siitä on apua. Usein auttaa kun yritetään uudestaan keväällä, osa ekaluokkalaisista muutenkin tarkastetaan silloin. Eli jos liittyi ainoastaan tähän tarkastustilanteeseen, ei mitenkään ennakoi ongelmia. paitsi lääkärikäynneillä. Jokainen hyvin onnistunut käynti jatkossa kuitenkin lirevittää tätäkin eli niitä kannattaa hakea. Yksi hyvä konsti on jos tuttavapiirissä on joku lääkäri, voi puhua mitn ovat ihan tavallisia ihmisiä
T toinen koululääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kysypä lapseltasi, onko joku pelotellut häntä koululääkärintarkastuksella. Lapsesihan vaikutti pelkäävän rokottamista.
Muistan omasta lapsuudestani, kuinka jotkut keksivät ihan hirveitä tarinoita - siis pötypuheita - mitä tapahtuu, kun menee hammaslääkäriin tai terveystarkastukseeen. Jutuissa oli ihan hirveästi sattuvia hammasporia ja kamalan isoja ruiskeita, joilla kidutettiin pikkukoululaisparkoja. Luulen, että sama pelotteluperinne jatkuu yhä lasten keskuudessa. Tässäkin tapauksessa varmaan riittää yksi vähän pahanilkinen kaveri, jolla mielikuvitus on päässyt liian korkealentoiseksi ap:n lapsen kauhuksi.
En puutu muihin yksityiskohtiin, mutta tuohon lääkäriopiskelijan paikallaolijaan kyllä.
Sinun pitää vanhempana huolehtia, että paikalta eliminoidaan kaikki ylimääräinen lapselle stressiä aiheuttava pois. Älä enää koskaan anna lupaa, että missään tarkastus- tai toimenpidetilanteessa on ylimääräisiä ihmisiä tarkkailemassa. Heille riittää tarpeeksi muita tilanteita seurattavaksi ilman sinun lastasi, siitä ei kannata sinun kantaa huolta. Opiskelijoiden läsnäoloon tulee aina pyytää lupa ja siihen voi vastata ystävällisesti ja jämäkästi "ei kiitos".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä, mitä ihmeen käyttäytymistä lääkärissä on. Jos lapsi ei halua tehdä jotain pyydettyä niin sitten hän ei tee. Aika nopeasti lapsi tajuaa vastaanotolla, että aha, ei tämä nyt sen kummempaa olekaan, tässä istutaan ja jutellaan.
Ap:n lapsen tavoin käyttäytyvät ne lapset, jotka pakotetaan väkisin tekemään jotain ja joilla on se kokemus, että tästä ei hyvää seuraa. Lapsi ei voinut luottaa äitiin eikä lääkäriin, joten hänelle ei paljoa vaihtoehtoja jäänyt. Hienoa, että pelkoa hoidetaan arestilla - niinhän tehtiin jo sadistisissa koulukodeissa 50-luvulla, miksi ei siis kodeissa vuonna 2013.
Ihmettelen tällä palstalla äitejä, jotka näkevät kasvattamisen eräänlaisena sodankäynnin muotona, jossa tärkeintä on alistaa ja käyttää valtaansa. Lapsi on sopiva kohde: pieni ja avuton.
Kyllä heittäytyi istumaan ja itki. Ei maannut selällään, potkinut tai kirkunut. Ei korottanut ääntään. Nyyhkytti hiljaa. Antoi katsoa korvat kun tajusi ettei se käy kipeää.
Istui sylissä ja oli helpottunut kun saatiin lähteä pois.
Nämä ovat niitä tilanteita joissa kello käy ja kaiken pitäisi sujua kuin käsikirjoitettu. Ei siinä anneta aikaa lapselle eikä äidille. Itseäni hermostutti olla kahden tutkivan silmäparin alla ja kyllä komensin lasta tiukasti vaikka tiedän pelosta.
En voi käskeä pelkoa pois enkä houkutellakaan. Tarkastuksesta juteltiin jo etukäteen. Pelisäännöt sovittiin. Yleensä lapsi pitää kiinni sovitusta, nyt ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt vatkattu ihan riittämiin lapsen "huonoa" käytöstä terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotoilla. Mitenkäs nämä terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuivat vastaanpanevaan tenavaan ja jäkättävään ja uhkailevaan äitiin? Rivien välistä olen lukevinani, että äiti käytöksellään ajoi lapsen paniikkiin, kun hössötti ihan liikaa etukäteen. Olisikohan tarkastus molemmilla vastaanotoilla sujunut paremmin, jos panikoiva ja uhkaileva äiti olisi heitetty ulos huoneesta? Reagoiko lääkäri esim. siihen, kun äiti uhkasi kotiarestilla, jos käytös ei muutu paremmaksi? Olisi ainakin pitänyt. Millaisen kuvan lääkäri antoi opiskelijalle, jollei mitenkään puuttunut tilanteeseen ja rauhoitellut lasta.
Opiskelijoihin törmää milloin milläkin vastaanotolla, sillä he tarvitsevat käytännön harjoittelua, ensin työn seuraamista ja myöhemmin tekemistä ammattilaisen ohjaamana. Ei minustakaan tuntunut kovin mukavalle mennä papa-kokeeseen varsainkin kun terveydenhoitaja totesi, että täällä on sitten hoitjaopiskelija, sehän varmaan sopii. No periaatteessa kyllä, mutta epämiellyttäväksi tilanteen teki se, että harjoittelija oli entinen oppilaani. En kuitenkaan kieltänyt oppilasta olemasta läsnä (sekin olisi ollut mahdollista), itse asiassa tämä oppilas otti kokeen ja oli taitava ja helläkätinen ja käyttäytyi täysin ammattimaisesti. Terveydenhoitajakin oli huomattavasti miellyttävämpi kuin tavallisesti!
Lääkäri antoi lapselle kaksi vaihtoehtoa ja ilmoitti lapsen olevan jo iso poika.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:03"]
Kyllä lapsellasi varmaan jotain todellisiakin ongelmia on. Yleensä lapset eivät käyttäydy tarkastuksissa noin.
[/quote]
Kertoisitko ne todelliset ongelmat kun tunnut asiasta hyvin perillä olevan? Kiitos
[/quote]
No ainakin kaikilla niillä lapsilla, jotka ovat omissa tarkastuksissani noin käyttäytyneet, on ollut jo olemassa esimerkiksi adhd- tai uhmakkuushäiriö-diagnoosi, tai ovat sen myöhemmin saaneet (eivät siis minulta, vaan muualta). Eli kokisin tietäväni asiasta jotain.
Lääkäripelko on eri asia kuin menettää täysin itsehallinta tuossa tilanteessa. Ekaluokkalainen ei kuitenkaan ole enää mikään vauva tai taapero tai leikki-ikäinen, jolle tuollainen reagoiminen jännittäviin tilanteisiin olisi kohtalaisen normaalia ja jossain iässä jopa odotettavaa.
Tai onko kuitenkin mahdollista, että olet itse lietsonut lääkäripelkoa omalla käytökselläsi, ei kenties tämän tarkastuksen kohdalla, mutta joskus aiemmin?
t. koululääkäri
[/quote]
Ja juurikin sinun kaltaistesi vuoksi, koululääkäri; otsalleni nousi hikikarpalot sillä tiesin että sinunlaisiasi on paljon. Lapsen on vaan oltava yhtä hymyä ja toimia kuin ajatus vastaanotollasi tai hänellä on minimissäänkin ADHD.
[/quote]
Kuten sanottu, vain sellaiset lapset ovat noin käyttäytyneet, joilla on ollut olemassaoleva diagnoosi tai sellainen on tullut myöhemmin. Tällöin tietysti ongelmia on ollut myös kotona ja koulussa jne. Yhden tarkastuksen vuoksi kukaan ei saa mitään leimaa otsaansa, mutta totesin vain oman kokemukseni, että ne, ja vain ne, lapset ovat tuolla lailla käyttäytyneet, joilla ongelmia on ollut muutenkin.