Kenellä paskin parisuhde?

up

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 18:22"]

9 puhuu. ei, en arvosta itseäni ollenkaan, aivan oikeassa olet. tulen onnelliseksi kun lapset ja mies ovat onnellisia. ja juuri tämän takia mies minua rakastaa eikä minun sitä tarvitse epäillä, hän vain on kusipää eikä sitä muuksi saa muutettua. ja tämän ei pitäisi olla keneltäkään muilta pois että olen päättänyt tällaisesta elämästä. ja kuten sanoin, pääasiassa olen onnellinen.

[/quote]

En ymmärrä tätä. Miksi sä suostut tuollaiseen? :(

En rakasta miestän, ehkä. Välitän kyllä. Haaveilen muista. Haluan muita. Ajattelen joka kerta sängyssä jotain muuta. Mies on ihana, kiltti, hyvä ja tekee kaikkensa mun eteen. Jos jättäisin hänet, hän hajoaisi. Eikä siinä ole mitään järkeä pelkän jännityksen vuoksi. Ei olla rikkaita, kiva koti, pieni perhe. Mut mä niin haluaisin kuumaa kiihkeetä tajunnan räjäyttävää Seksiä! En kestä tätä hissuttelua loputtomii .. Yks elämän helvetti 

tämäkin.

Hei, ei nyt aleta mitään "arvosta itseäsi, jätä se paska" -kommentit. Täällä ei kysytty neuvoa vaan sitä, että kenellä on paskin parisuhde. Vastataan kysymykseen!!!

Täällä yksi kandidaatti myös; olemme nukkuneet koht 2,5v eri makuuhuoneissa, seksiä lapsen syntymän jälkeen (lapsi 3v) ollut ehkä 5 kertaa. Tappelemme joka asiasta, mutta emme halua erota. Miksi? En tiedä.

Onneksi itselläni on aina ollut voimaa lähteä huonosta parisuhteesta pois. En ole koskaan ajatellut, että parisuhteessa on pakko pysyä ja olla.

Olen iloinen kun luin nämä ja huomaan ettei kisaan sentään osallistunut kukaan parisuhderaiskattu. 

OT.. Meilläkään ei ole ollut seksiä parivuotiaan syntymän jälkeen kuin muutaman kerran. Syynä minun oma haluttomuus, imetys vei halut. Mutta ei se tee meidän suhteesta paskaa. ihmettelen noita että paska suhde kun ei seksiä. Jossain muuallaKin vikaa kuin sänkypuolella. Pakko olla. 

mun eksän nyksällä. äijä juopottelee ja on tyhmä ja huono sängyssä, krapulaisena kuuntelee nalkutusta ja joojottelee, kohta taas kännissä.

sensijaan mulla on melkeinpä loistava parisuhde.

Ei MINKÄÄNLAISTA läheisyyttä, ei keskustelua ilman riitaa, eri huoneissa jo 3v. Emme syö yhdessä emme tee mitään yhdessä.

Mä haluaisin erota mutta mies syyllistää lasten hyvinvoinnilla. mä voin niin pahoin.

Ei kannata jäädä huonoon parisuhteeseen, minä ainakin annoin kenkää. Toki ei se helppoa ole jäädä yksinhuoltajaksi, mutta sitten on turha valittaa paskasta parisuhteestakaan.  Eihän siihen kukaan pakota jäämään.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 13:46"]

En rakasta miestän, ehkä. Välitän kyllä. Haaveilen muista. Haluan muita. Ajattelen joka kerta sängyssä jotain muuta. Mies on ihana, kiltti, hyvä ja tekee kaikkensa mun eteen. Jos jättäisin hänet, hän hajoaisi. Eikä siinä ole mitään järkeä pelkän jännityksen vuoksi. Ei olla rikkaita, kiva koti, pieni perhe. Mut mä niin haluaisin kuumaa kiihkeetä tajunnan räjäyttävää Seksiä! En kestä tätä hissuttelua loputtomii .. Yks elämän helvetti 

tämäkin.

[/quote]

hanki nyt hyvä nainen rakastaja! pane jonkun sopivan, luotettavan, ehkä myös varatun miehen kanssa. 

ihan normaalia haluta seksiä ja kaivata intohimoa. ei miehesi tarvi siitä tietää, et kerro sille ja huolehdit, että toinenkaan ei niin tee.

kärvistelin myös monta vuotta samassa tunteessa, kunnes annoin periksi ja sain mahtavaa seksiä vähän aikaa.

mun virhe oli vaan tunnustaa miehelleni, joka onneksi järkevänä ihmisenä antoi asian olla ja sanoi, että ei olisi edes tarvinnut kertoa. nyt taas elämä jatkuu ja olen paljon rauhallisempi.

aion tehdä saman uudestaankin, jos houkutus tulee ja tilanne sallii. lyhyt tämä elämä, joten turha sitä on haaveillen viettää. olet yhtä hyvä puoliso ja äiti vaikka välillä tekisit jotain vain koska sinä haluat.

Nukuttu eri huoneissa siitä asti kun tulin raskaaksi. Seksiä harrastettu viimeksi yli vuosi ennen lapsen syntymää. Lapsi on jo alakoulussa eikä ole biologisesti mieheni. Mies luulee ilmeisesti, että olemme harrastaneet kertaluontoisesti humalassa seksiä niinä kuukausina kun lapsi on laitettu tai ei halua tunnustaa itselleen totuutta. Hän meni kanssani naimisiin koska olin raskaana.

Inhoan miestäni ihmisenä mutta hän tekee paljon hyväpalkkaisia töitä ja elättää minua ja lasta. Töiden määrän ansiosta minun ei tarvitse nähdä häntä kuin harvakseltaan.

Mun mies ei osaa keskustella, ei puhu eikä kuuntele. On aina arvostelemassa tekemisiäni, jos en jotain kotihommaa ole ehtinyt tekemään haukkuu pystyyn. Ei osaa olla lapsen kanssa. Menee ja tulee omien halujen mukaan, eli ei mitään säännöllisyyttä, illallinen syödään useimmiten milloin sattuu. Viikonloppuina ja työttömyysjaksoina venyy sängyssä reilusti yli puolenpäivän. Ja sitten antaa ohjeita mitä voisin kotona tehdä ja painuu omille asioilleen. Niinkuin en naisena osais kotia hoitaa.

Miehellä on ollut sivusuhde saman naisen kanssa viimeiset kuusi vuotta. Seksiä meillä ei ole ollut keskenämme ollenkaan sen jälkeen kun sain pari vuotta sitten tietää asiasta. En voi varallisuustilanteeni takia lähteä sillä en pystyisi hankkimaan riittävän tilavaa asuntoa kolmelle lapsellemme. Mies on myös edelleen hyvä isä lapsilleen.

Minä taidan voittaa..

Yhdessä 10 vuotta, kolme lasta. Sitten mies yhtäkkiä saa hepuleita ja keksii että hän onkin homo eikä halua eikä pysty elämään kanssamme. 

Ahaa, 29, kumpi voittaa? Meillä minä keksin kauhean ahdistuskauden jälkeen  olevani itse homo, en halua miestä lähelleni, tapailen avoimesti erästä naista. Eri sängyt, eri huoneet, yhteinen lapsi ja käsiin hajoava omakotitalo. 

ykkönen täällä sama.

raskaana, kolme lasta ennestään. Mies nukkunut eri huoneessa jo useamman kuukauden. Erosta ei edes puhuta, näillä mennään.

MIehellä ilmoituksia "etsitään seksiseuraa" sivustolla. Sain tietää asiasta kun stalkkasin sen tietokonetta.

(älkää kysykö asiasta enempää)

Tapasin eronneen miehen, jonka kanssa n. vuoden seurustelun jälkeen päätimme hankkia lapsen. Mies huorittelee mua, kohtelee ala-arvoisesti ja todella törkeästi jatkuvasti. On pettänyt mua ex-vaimonsa kanssa.

kylläpä te annatte lapsillenne hyvän esimerkin..