Käytkö miehesi kanssa kaupassa, tai tahtoisitko käydä?

Kyllä me joskus käydään yhdessäkin, mutta enimmäkseen mies hoitaa ruokaostokset (plus tekee arkipäivinä ruuan). Aikataulullisesti helpompaa näin.

Me käydään usein kaksistaan. Kauppaan mennään kävellen/pyörällä ja on helpompaa tuoda ruuat kaksistaan kuin yksin. Lisäksi se on ihan mukavaa, kun voi jutella ja suunnittella syömisiä siinä samalla. Joskus käydään toki yksinkin, etenkin täydennysostoksia tekemässä.

Käydään aina yhdessä ruokakaupassa ja pohditaan ostetaanko voileipäkinkkua vai ohuen ohutta palvikinkkua. :) Yhdessä ollaan oltu neljä vuotta.

Mä tykkään käydä yhessä siinä mielessä, kun isompi kauppa on reilu kilsan päässä ja kivempi kävellä yhdessä kauppaan. Toisaalta itse kaupassa mies on sellanen "kiirehtijä", ettei oikeen mitään saisi miettiä rauhassa, äkkiä pitäis vaan selviytyä ulos. Joskus taas sitten tykkää "viettää aikaa" kaupassa, kierrellään ja katsellaan kodin tavaroita ynnä muita juttuja. Eli vähän riippuu päivästä.

Mut en tajua, miksei kaupassa käyntiä voi laskea yhteiseksi ajaksi. Onhan se sitä siinä missä kaikki muukin arjen toiminta. Ei mekään siellä käsi kädessä kuljeta tai jutella syvällisiä, mutta toisaalta joskus se on enemmän yhteisen ajan viettämistä kuin kotona, jossa molemmat tekee yleensä omiaan: mies on esimerkiksi tietokoneella ja mä luen kirjaa tai muuta sellaista.

Lasta ei vielä ole, mutta kyllä mä lapsen otan mukaan silloin kuin on aikaa mennä rauhassa. Ei silloin viitsi raahata, jos vain äkkiä ostetaan ruokatavarat, mutta joku vkl tai loma tms niin kivahan se on yhdessä mennä ja lapsikin saa katella kaikkea kivaa ja vaikuttaa ostoksiin kuten mitä mehua haluaa, mitä hedelmiä otetaan, launtai-karkit ynnä muuta :)

"Parisuhdeaikaa viettävät miehet raahautuu pitkin käytäviä nojaten kyynärpäitään ostoskärryn tankoon samalla kun tarmokas av-mamma marssii edellä, maha pystyssä, ja perää mieheltä mielipidettä siitä, ostetaanko Rainbow'n vai Atrian fileesuikaleita, miehelle on ihan sama."

Repesin täysin tälle! Ihan kuin me kaupassa, mahakin on pystyssä :D

Mutta joo, mieheni lähtee silti ihan mielellään kauppaan mukaan:) 

Meillä minä käyn pääsääntöisesti kaupassa, usein joko töistä tullessa tai lasta harrastukseen viedessä (ei-harrastuspäivänä saatan käydä vaan ihan iltasella pikaiseen). Joskus mies käy kaupassa töistä tullessaan jos pyydän tai käydään koko perheellä jos ollaan koko perheellä liikenteessä muutenkin.

Ei ruokakauppa ole paikka, johon meillä mennään aikaa viettämään. Sinne mennään tekemään pikaisesti ruoka- ja päivittäistavaraostokset. Ainoa hetki, kun joskus kaipaisin kaveria, on kassalla pakkaamisavuksi.

up

Kyllä me käydään, mutta ostokset päätetään kyllä kotona sen mukaan, mitä ruokaa seuraavalla viikolla halutaan tehdä. Kaupat ovat huonoja paikkoja päätöksentekoon, koska kaikki tavaroiden asettelusta alkaen on suunniteltu myymään kaikkea sellaista, mitä ei oikeastaan tarvitsisi. 

Haluatko käydä miehen kanssa nimenomaan ruokaostoksilla vai ylipäänsä tehdä jotain yhdessä?

meillä sitä ei niin kukaan rakasta. yritetään hoitaa vaan tehokkaasti pois alta.

ostetaan paljon myös nettikaupasta. minä päätän, mies tuo tavaroita joita pyydän, vaikka 10 litraa maitoo.

joskus mökille mennessä käydään kyllä ja sit mietitään ostetaanko tarjousjauhelihaa vai - kyljyksiä :-)

Jotain muitai asioita tehdään yhessä. Mutta saisin hepulin jos joka pesujauhepurkista pitäis  keskustella.

Niin tehkää tekin jotain muuta

ja pyhänä ei käydä kaupassa. suunittelua kehiin

Yhdessä käydään aina kun aika  sallii. Kauppalappu on mukana ja siitä pidetään 90-prosenttisesti kiinni, eli kaupassa ei enää suunnitella ja neuvotella.

Tosi harvoin käydään yhdessä tai koko perheen kanssa. En tykkää yhtään, ei ole läheskään niin edullinen reissu ja siihen kuluu aikaakin hirveästi enemmän. Ainoastaan jos jotain juhlapyhien tai vastaavien erikoistapausten ostoksia tekee, on kullanarvoista jos on joku kaverina pakkaamassa.

Yhdessä käydään.Hänellä kärryt ja toinen lapsi niissä,minulla kärryt ja toinen lapsi niissä.Emme nähtävästi kommunikoi tarpeeksi...viimeksikin kaupassa pääsimme kassalle ja kyllä nauratti kun osa ostoksista oli kahteen kertaan.Miehellä jauhelija ja mulla jauheliha.Ja yleensä jotain jää ostamatta.

Käydään aina yhdessä, jos siihen on vain mahdollisuus. Mutta meillä on enimmäkseen omat ostokset, koska syömme terveyssyistä aivan erilaista ruokaa, joten ainakaan seuraavan viikon ruokalistaa ei mietitä yhdessä ;)

Käyn ehdottomasti yksin kaupassa, koska en ole siellä viettämättä yhteistä aikaa tai hoitamassa parisuhdetta vaan hankkimassa välttämättömiä tarvikkeita. Inhoan pariskuntia, jotka molemmat roikkuvat vaunuissa mahdollisimman leveästi ja tukkivat käytävät todella miettiessään, että Omo vai BioLuvil.

Kauhulla odotan eläkepäiviä, jolloin aamusta alkaen pohditaan yhdessä, että mitä kaikkea kivaa kauppareissulla tehdään, keitä nähdään ja minne mennään kahville. Haloo - olen ostamassa maitoa, leipää, lihaa ja perunoita, en muuttamassa maailmankaikkeuden kulkua.

Kaupassa käynti ei ole meille parisuhdeaikaa. Mies käy siellä pääsääntöisesti yksin, enkä mä todellakaan kaipaa mukaan.

Aiemmin käytiin. Nykyisin olen haikaillut sen perään ja kun mies on ollut muutaman kerran kaupassa mukana, en halua häntä enää. Hän painelee kärryjen kanssa ja kun minä olen käynyt jostain hyllyvälistä tavaraa sylin täyteen, ei ukkoa ja kärryjä näy missään. Siinä sitten juoksen etsimässä (iso Prisma). Kun oluet on ostettu, tulee kiire ulos "ei kai me tarvita enää mitään". Kassalla lappaa tavarat hihnalle siinä järjestyksessä kuin ne on kärryssä: siinä menee leipien päälle maidot jne. Hänen mielestään ei voi ruveta kaivamaan painavia tuotteita alta. Yleensä passitan pakkaamaan.

Mutta mieluummin menen yksin.

yleensä yhdessä tai sitten mies menee yksin.

Me käydään usein koko perheen voimin - tosin meillä on vasta yksi pieni lapsi. Ei me kyllä juuri mistään enää kaupassa neuvotella vaan monista tuotteista ostetaan yhtä hyväksi havaittua merkkiä ja/tai kotona on mietitty valmiiksi mitä otetaan. Ei sillä, että siellä Omon ja BioLuvilin hyllyvälissä niin kauheaa ruuhkas olisi, että kenenkään tiellä oltaisiin. Yksin on ankeaa käydä, on kiva kun saa jutella samalla.