Kummiongelma, sukuriita luultavasti luvassa
Ajattelin kysellä kokemuksia, onko kellään muulla ollut vastaavanlaista ongelmaa ja miten olette sen ratkaisseet. Eli miehelläni ja minulla molemmilla yksi sisarus. Mieheni veli asuu meitä melko lähellä ja ollaan muutenkin paljon tekemisissä. Oma siskoni taas asuu kauempana ja yhteistä asiaa tuntuu olevan kovin vaikea nykyisin keksiä, ei tule paljoa yhteyttä pidettyä ja sekin vähä tosi väkinäistä.
No, tästä vauvastamme siskoni on kuulemma ollut kuitenkin tosi innoissaan ja ostellut kaikennäköistä vauvalle + ollut tosi huolissaan miten hänestä tulee vauvalle sitten tosi etäinen kun pidämme niin vähän yhteyttä. Tämän kaiken olen siis kuullut äidiltäni, eipä ole sisko edelleenkään minulle juurikaan soitellut. Viimeksi kun olen hänet nähnyt, ei löytynyt mitään positiivista sanottavaa vaan hänen mielestään näytin vain norsulta ym. kannustavaa raskaana olevalle naiselle...
Niinpä olemme mieheni kanssa tulleet siihen tulokseen, että siskoani ei kummiksi kyllä pyydetä, vaikka hän ilmeisesti niin olettaa käyvän, koska on kuitenkin ainut siskoni.
Kysymys onkin nyt lähinnä se, miten omat (ainoat) sisarenne ovat reagoineet, jos eivät kummeiksi ole päässeet? En haluaisi sellaistakaan tilannetta, että sen takia kokonaan välit katkeavat mutta toisaalta en halua lapselleni sellaista kummia, jonka kanssa emme ole tekemisissä kuin jouluna ja juhannuksena.
Sekava sepustus, mutta jos joku saman jo kokenut viitsisi vastata.
t.Hanssu25 ja bodi rv38+5
Kommentit (10)
ajatella, että vauvallanne olisi kummina teidän molempien sisarukset (+ Kumppanit)? Kompromissi siis. Toisaalta jos perheenlisäystä myöhemmin, mistä sitten kummit? Ellei sitten pyydä kummeiksi hyviä ystäviä?
Meillä oli vastaavanlainen pohdinta, päädyttiin sitten pyytämään kummeiksi sisareni miehensä kanssa. Pariskunnista valittiin meille läheisempi. Vähän oli itsellä sellainen olo, että miehen veli vaimonsa kanssa oli pettynyt. Jos lapsia tulee lisää, kummit on ainakin valmiiksi katsottuna :-)
Mielestäni siskosi ei voi olettaa automaattisesti pääsyä kummiksi, vain sen takia että on sinun ainut sisaresi! Ja miksi pyytää kummiksi henkilöä jonka kanssa ei pidä yhteyttä? Itse en ainakaan pyytäisi vain sen takia, että pelkään toisen loukkaantuvan.
Mulla on kaksi sisarusta, samoin miehelläni, mutta kummankaan sisaruksia ei kummeiksi pyydetty, vaan molempien parhaimpia ystäviä.
Jos asia kauheasti mietityttää, voithan ajatella siskoasi esim. pikkukummiksi (vai loukkaantuisiko siitä enemmän)?
-Alpukka
...pyytää sisaruksia kummeiksi. He kun ovat kuitenkin setiä/ tätejä/enoja ja siinä roolissa jo läsnä lapsen elämässä. Eipä ole sitten tarvinnut tapella, miksi tuon veli tai sisko pääsi kummiksi mutta minä en jne. :)
Mielestäni emme voi elää elämäämme ajatellen vain toisia. Aina kun kumartaa samalla pyllistää. Jos sisaresi on aikuinen hän ottaa asian asiaan kuuluvalla tavalla. Ajattele vain ja ainoastaan lastasi. Se on tärkeintä. Te olette aikuisia ihmisiä, ja perheesi (miehesi kanssa) päätökset ovat teidän omia. Ei ole mitään syytä loukkaantua siitä, jos haluaa lapselleen parasta. Välillä itseensä meneminen (siskollasi) ottaa pannuun ja kirpaisee, mutta sellaista elämä on!
Ollaanki ajateltu vähän sellasta " selitystä" että ikäänku seuraaville lapsilleki " säästettäis" toinen sisaruksista. Että mikäli siskoni loukkaantuu tuosta ettei hän tällä kertaa pääse kummiksi, olisi se edessä seuraavan lapsen kohdalla. Toisaalta en ole siitäkään niin varma haluanko häntä yhdenkään lapseni kummiksi...
Itsekin olen samaa mieltä siitä, että ajattelen vain ja ainoastaan lapseni parasta ja aikuisena ihmisenä siskoni pitäisi se ymmärtää, mutta tunnen hänet kyllä sen verran hyvin, että sellaista aikuista käytöstä on turha odottaa.
Olemme ajatelleet, että kummeiksi pyydetään mieheni veli ja sen lisäksi " minun puoleltani" ystäväpariskunta, jonka kanssa olemme paljon tekemisissä. Mutta ajatus jo siitä, että siskoni odottaa kutsua eikä sitä milloinkaan tule, aiheuttaa ahdistusta. Rasittaa, jos sen vuoksi sitten näyttää nyrpeätä nenää ristiäisissä tai pahimmassa tapauksessa jättää ristiäiset väliin sen takia. Sekään ei olisi yhtään yllättävää siskoltani. Vaikeita asioita nää kummijutut, vaikka ei pitäis. Vai teenkö vain kärpäsestä härkäsen...
Kuten joku aiemminkin vastasi, tädit, sedät ja enot ovat muutoinkin aina lapsen elämänpiirissä. Mekin olemme kahdelle lapsellemme valinneet kummit muista kuin sisaruksista, me tosin olemme kummeja jo sisarusten lapsille, joten ei myöskään haluta " ristiin kummeja" -tilannetta.
Esikoisellamme on kummeina parhaat kaverimme, eli minun paras kaverini ja miehen paras kaveri sekä lapsuudenystäväni. Pakko sanoa, että olen moneen kertaan tämän lähes kolmen vuoden aikana katunut tämän lapsuudenkaverin pyytämistä kummiksi ikään kuin velvollisuudesta, sillä hän ei ole millään lailla kiinnostunut lapsen elämästä ja on jopa välillä heittänyt loukkaavia kommetteja lapsesta (" etkö nyt voi jättää sitä kotiin ja ottaa vaan valokuvan mukaan" ). Onneksi nämä 2 muuta kummia ovat olleet lapselle läheisiä.
Toisella lapsellamme on kummeina minun läheisimmät serkkuni ja valinta on ollut hyvä! Mutta minullakin on 1 sisko, joka on äitini mukaan hinkunut kummiksi molemmille lapsillemme. Oli kuulemma ollut kovin hiljainen, kun ei päässyt edes tämän kakkosen kummiksi. Hän on kuitenkin ottanut asian aikuismaisesti, onhan hän jo yli 40, eikä ole ikinä minulle mitään kommentoinut. Äitini tosin oli myös ennen häitämme sitä mieltä, että siskon kuuluu olla kaaso, eikä ystävieni.
Nyt meille syntyy pian kolmas lapsi ja luulen, että jo nyt on hyvin tiedossa, että sisaruksia ei kummeiksi tule tälläkään kertaa.
Ja vielä tuosta siskostasi. Tietenkään et pyydä lapsesi kummiksi ketään, jota vähänkään epäröit. KAikkia ei voi miellyttää. Ja siskosi reaktiota on turha miettiä, sillä hänen käytöksensä ei muutenkaan vaikuta kovin kypsältä. Ehkä hän on jopa kateellinen odotuksestasi. Voithan välittää äitisi kautta viestiä, että kummeiksi on tulossa läheiset ystävät tms. jo hyvissä ajoin, ettei hän kiukuspäissään jää ristiäisistä pois vaan on ehtinyt sulattaa asian.
Sitä paitsi, voi olla että äitisi vähän kaunistelee asioita siinä toivossa, että tyttärensä vihdoinkin tulisivat vähän läheisemmiksi toisilleen, kun toinen saa lapsen.
Meillä on kaksi lasta ja toisen sisar puolisoineen on toisen ja toisen veli puolisoineen toisen lapsen kummi. Lisäksi molemmilla on vielä kaveripiiristä valitut kummit. Mitään sukuriitoja (tai riitoja kavereiden kanssa aiheeseen liittyen) ei ole ollut, vaikka molempien sisarusten kanssa ollaan yhtä läheisiä.
Teet niin kuin itse parhaimmaksi katsot(te) eli otatte veljesi puolelta sylikummit. Kummi, jonka kanssa itse ei ole läheinen, ei tule kummiudenkaan myötä läheisemmäksi ja pahimmassa tapauksessa alkuhuuman haihduttua etääntyy myös kummilapsestaan. Näin luulisin.
Mä en itse ole kovin innostunut kutsumaan sisaruksia (omia tai mieheni) kummeiksi, koska hehän ovat jo lapsen perhettä täteinä ja setinä. Mun mielestä, jos joku sisarus loukkaantuu siitä, että ei ole päässyt kummiksi niin voi voi. Oikeesti.
Mä nyt en koko kummi-instanssista hirveästi perusta muutenkaan, mutta halusin lapsellemme mahd.vähän kummeja eli 2. Ystäviä pyydettiin. Sellainen pariskunta, jolle ajattelin kummina olon jotain merkitsevän.
Hyvä esimerkki on mieheni kummityttö, jolla muistaakseni 5 kummia kun jokainen hänen vanhempiensa sisarus piti tehtävään nimetä. Onko siinäkään nyt sitten järkeä?
Ehdottomasti kutsutte ne kummeiksi, jotka haluatte. Ei sitä tarvi mitenkään selitellä. Ehdottomasti sellaiset on parempia, joita lapsi itse tapaa. Lapsellehan kummisuhde voi olla hyvinkin tärkeä. Esim. omat sylikummini ovat olleet ikänsä jossain Etiopiassa opettajina ym. kehitysaputyössä. Mä en oikeesti edes tunnistais niitä, jos tulisivat kadulla vastaan... mutta toisen kummini (enoni vaimo) kanssa ollaan hirmu läheisiä ja koko lapsuus vietetty heidän luonaan. Eli siinä on mulle ollut ns. oikeampi kummi.
Noh, tulipas sepostus...
Pyydätte tasan sellaiset kummit joihin tulee pidettyä yhteyttä. Oma kummini ei muistanut minua koskaan, ei synttäreinä, jouluina, ei rippi- eikä edes kihlajaispäivänä. Joten älkää missään tapauksessa pyytäkö henkilöä kummiksi vain siksi että " täytyy" . Tuosta täytymisestä kärsii pieni viaton lapsi, joka ei ymmärrä miksi kummi ei pidä yhteyttä.
kun en ole päässyt ainoan veljeni lasten kummiksi, mutta ei siitä mitään perhe/sukuriitaa tullut. Vähän aikaa otti pannuun. Olen lapsille muuten läheinen ja se on paljon tärkeämpää =)
I