Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka matkustit junilla ennen 2010-lukua
02.09.2020 |
Mitä ihmiset tekivät junissa älypuhelimen käytön sijaan? Lukivat kirjoja? Ja juu, kyllähän moni lukee kirjoja junissa edelleen ja voihan kännykästäkin lukea kirjoja, mutta mietinpähän vain.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljin tunnin työmatkaa junalla ja nukuin matkat.
Tein ristikoita. Luin (lehti tai kirja). Katselin maisemia. Torkuin. Edelleen teen samoja asioita junassa.
Ristikoita, kutoi sukkia ja keskusteli keskenään
Minä kuuntelin korvalappustereoita, luin lehtiä ja kirjoja. Tai istuin vain ja katselin ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin 1990-luvun alussa Helsingissä ja matkustin säännöllisesti junalla kotipaikkakunnalleni, noin kolmen tunnin matka. Ostin aina lähtiessä aseman kioskista useamman lehden, ja lisäksi minulla oli aina mukana joku pokkari. Aika meni kuin siivillä. Tykkäsin junassa matkustamisesta juuri siksi että pystyi lukemaan; bussissa lukiessa minulle tulee huono olo.
Matkustin junilla paljon jo 80-luvulla.
Ihmiset lukivat lehtiä, aikauslehtiä sekä sanomalehtiä sekä istuivat ravintolavaunussa ja tietenkin tupakoivat.
Jotkut kuuntelivat korvalappustereoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselin ulos tai luin lehteä. Ennen vuotta 2010 moni istui kyllä jo tuijottaen älypuhelintaan.
Matkustin paljon junalla kun kumppani asui eri kaupungissa. En pannut merkille mitä muut tekivät. Joskus harvoin luin kirjaa, enimmäkseen katselin maisemia tai ihan MIETISKELIN. Huh huh, ilman virikkeitä 2 tuntia katsellen ulos?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselin ikkunasta ulos, kävin ravintolavaunussa sämpylällä, join kahvia, katselin ihmisiä, jotka nousivat junasta ja junaan asemilla ja niin edelleen. Ai niin, ja kuuntelin cd-soittimesta musiikkia. Aiempina aikoina myös korvalappustereoista (kasetti).
Vierailija kirjoitti:
Katselin ikkunasta ulos, kävin ravintolavaunussa sämpylällä, join kahvia, katselin ihmisiä, jotka nousivat junasta ja junaan asemilla ja niin edelleen. Ai niin, ja kuuntelin cd-soittimesta musiikkia. Aiempina aikoina myös korvalappustereoista (kasetti).
Ai niin, ja jos sattui vieruskaveri (vieras), sen kanssa saattoi joskus jopa jutella. ja joskus konnari tuli juttelemaan, jos oli yksin vaunussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastin kiihkeitä aikuisten leikkejä konnareitten kanssa eriöissä. Oi niitä aikoja!
Se oli parasta luppoaikaa. Mietin, piirtelin, luin kirjaa, nukuin ja vaan olin. Joskus täytin yhtä hitsin vaikeaa sudokuruutua neljä kertaa uudestaan, kun siinä tuli aina joku virhe. Enää ei varmaan tuotakaan tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki yllämainitut, ja yllättävän usealla lisänä kännykän matopeli. Ei ne pelit pelkästään älylaitteille ole.
Luin. Juttelin ihmisten kanssa ravintolavaunussa. Nukuin, torkuin. Kirjoitin päiväkirjaa.
Tai sitten vain lepäilin ja annoin maisemien lipua ikkunan takana.
Ristikoita, sudokua. Lukivat kirjaa tai lehtiä. Joillain näkyi NintendoDS. Itse pelasin nokialaisella matopeliä ja tetristä.
Katsoin silloinkin kiitävän junan ikkunoista metsään. t. työtön
Tuijotettiin ikkunasta tyhjyyteen tai toisia junamatkustajia/molempia, ja luettiin 100 lehteä.
En mitään. Istuin vain.