Jos ei halua ystävystyä naapurin kanssa...

Joskus paras ystävyys syntyy siitä, ettei ole samanlainen. Miksi et hyväksy erilaista ajatusmaailmaa?

Minulla oli aikanaan sama tilanne. En halunnut päästää sosiaalista naapuria reviirilleni, ja keksin vaikka mitä tekosyitä. Oikea syy oli se, että hänen yksinäisyytensä ja sellainen tietty avoimuutensa oli minusta vaivaannuttavaa, koska itse olen koko elämäni pelännyt yksinäisyyttä ja tehnyt aika paljon sen eteen, että minulla olisi kavereita ja ystäviä, ja pyrkinyt peittämään kaikki vaikeuteni että olisin kaikille helppo ja kiva kaveri.

No, vuoden sinnittelyn jälkeen annoin periksi, ja se oli erinomaisen hyvä päätös. Kun lakkasin ajattelemasta omaa napaani ja tutustuin häneen oikeasti, aloin pitää hänestä. Olemme erilaisia ihmisiä, ja meillä on moneen eri asiaan päinvastaiset näkemykset, mutta ymmärrän häntä ja pidän siitä ihmisestä joka hän on. Arvostan sitä, että hän on hyvä äiti, ja vaikka on asioita mistä emme ole ollenkaan samaa mieltä, niin mitä sitten? Eihän sitä ikinä kehity ihmisenä, jos valikoi kaverinsa vain siitä joukosta, joka on samankaltainen kuin itse. Ystävyyden tärkein kriteeri joka tapauskessa on se, että siedetään ristiriitoja ja erimielisyyksiä.

Ota riski ja tutustu naapuriisi. Eihän teidän tarvitse keskittyä siihen, missä olette erilaisia, vaan siihen missä olette samanlaisia. Rennosti vaan, niin toinenkin rentoutuu. Ettehän te nyt sentään ole elinikäistä parisuhdetta luomassa sentään, turhat paineet pois!