Onko joku täällä onnistunut oikeasti muuttamaan elämäänsä erilaiseksi aikuisiällä?

Kyllä. Koulutus amk-insinööriksi, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä, uusia harrastuksia. Aika paljon siis. 

Minä en ole, kärsin ja ahdistun itsestäni ja kaikesta edelleen. Mutta olen kuullut joiltain, että jos vain malttaa odottaa ja elää vanhaksi niin sitten joku kaunis päivä ei enää ahdistakaan niin paljoa, jotkut asiat menettävät merkityksensä ja tulee seesteisempi olo, liittyneekö sitten kuoleman lähestymiseen. Minä odotan tuota, muusta (terapia, itsetutkiskelu, harrastukset) ei ole toistaiseksi ollut apua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Koulutus amk-insinööriksi, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä, uusia harrastuksia. Aika paljon siis. 

Tämä kaikki siis aikuisena ei nuorena. Edellinen paikkakunta oli täynnä työllistämistoimepiteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Koulutus amk-insinööriksi, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä, uusia harrastuksia. Aika paljon siis. 

Olitko ennen tuota kaikkea samankaltaisessa tilanteessa kuin aloittaja? Mistä löytyi kimmoke elämänmuutokseen?

... no joo, ehkä tätä ei kannata täällä kysellä. Ei ainakaan itselläni siihen, mikä mielikuva on paremmasta elämästä, kuulu täällä roikkuminen :D 

Joo, aloitin ihan vaan päivittäisellä joogalla ja mindfullness harjoituksilla. Siitä se lähti lähti, sitten laitoin pikkuhiljaa ruokavaliota kuntoon ja lisäsin liikuntaa. Nyt 20kg laihempi, lopetin työt ja voin paljon paremmin. Kyllä se siitä, joka päivä vaan tekee pikkuisen jotain itselleen.

Otin eron 20 vuoden väljähtyneestä suhteesta. Elämä parani heti.

Opiskelin tutkinnon yliopistossa ja pääsin duunarihommista vähän inhimillisempiin työoloihin. Toisaalta stressi on lisääntynyt. Duunaritöissä oli helpompi jättää työt töihin. Palkka parani, mutta vähemmällä palkalla varmaan mielenterveys ois parempi. 

Minä päälle nelikymppisenä tein elämäntapamuutoksen. Keho alkoi oirehtia liikakiloista, mulla oli veriarvot ihan pask*at. Kolestrolilääkkeet, verenpainelääkkeet, c-pap-laite uniapneantakia, alkava diabetes, kipuja polvissa ja selässä. Hengästyin rappusissa.

Lopetin roskaruoan syömisen, päätin että syön joka päivä yhden salaattiaterian. Lisään kasvisten ja juuresten osuutta ruokavaliossa. Lopetin ruoan jatkuvan napostelun, aloin syödä säännöllisen ateriarytmin mukaan. Lopetin höttöhillarien käytön ja siirryin täysjyvä tuotteisiin. Lisäsin proteiinin osuutta ja hyvien rasvojen osuutta. Alkoholin käytön lopetin. Lopetin makeiden juomien juomisen ja siirryin veteen.

Laihdutin kaikki liikakilot pois. 50 kg! Aloitin liikkua. Ensin tunnin kävelylenkeillä. Siten liityin salille ja palkkasin PT:n. Aloin liikkua ensin 3 krt viikossa sitten neljä ja lopulta viisi.

Monipuolistin liikuntaa. Koko kroppaa harjoitan.

Kiinnitin huomiota myös riittävään uneen. Lopetin valvomisen ja menin ajoissa nukkumaan.

Kahdessa vuodessa veriarvot parani, pääsin kaikista lääkkeistä ja C-pap laitteesta. Diabetes diagnoosi purettiin.

Pääsin roikkoleikkaulseen ja rintojen kohotukseen julkisella.

Tutut eivät tunnistaneet kadulla kahden vuoden remontin jälkeen. Kasvatin myös pidemmät hiukset, ja valkaisin hampaani.

On kiva kun peilikuva on muuttunut täysin. Oma terveys on parantunut 360 astetta.

Lisäksi sain töissä ylennyksen! Sain nyt ”nätimpänä” jotenkin töissä enemmän arvostusta ja samalla palkan korotuksen.

Nämä nyt siis tapahtuneet neljän vuoden sisään siitä kun aloitin elämäntapamuutoksen.

Yhden varoituksen sanan kuitenkin sanon; kun tekee elämässään muutoksia aidosti, ei voi ihan kaikkea hallita. Tarkoitan että muutos on vähän dominoreaktio; kun muutat yhtä asiaa se johtaa usein toisen muutoksen muodostumiseen.

Esimerkki; halusin terveyttä, mutta samalla ulkomuotoni muuttui. Kun ulkomuotoni muuttui osa ihmisistä muutti käytöstään minua kohtaan. Tämä muutos ei ollut ns minun käsissäni. Näin niinkuin esimerkkinä. Voisin toki puhua enemmänkin mitä kaikkea on tapahtunut, mutta jätän sen nyt tähän.

Kyllä se onnistuu. Uuteen kouluun vaan, niin siitä se lähtee. Itsellä kauhee hinku hylätä kaikki nykyajan shaisse ja lähteä reppureissaamaan taas vaikka johonkin Australiaan, miksei sinne hommiinkin.