Olen väsynyt äitini syytöksiin
Hei,
Olen 14-vuotias poika ja kirjoitan tänne, koska arvelen täälä olevan minunikäisen omaavia äitejä.
Tiedän, että äidit suuttuvat joskus. Minun äitini tuntuu suuttuvan liian usein.
Meillä on remontti, joka on kestänyt kaksi kesää ja nyt pitkälle syksyyn. Tein eilen sitä äitini kanssa n.6 tuntia ja yritin parhaani mukaan olla rauhallinen, kun hän kirosi jalkalistalle ja pyysi minua auttamaan ja päälle ärisi minulle.
Hän suuttuu yleensä siitä, kun minun pitää tehdä jotakin ja hän yrittää selittää sitä minulle käyttäen paljon konjuktoita (tämä, tuo, se) mutten aina ymmärrä mitä hän selittää. Sanon yleensä täh. jolloin hän huokaa tai huutaa tai haukkuu minua idiootiksi. Eilen olimme mittaamassa jalkalistan oikeaa pituutta niin, että pidän siitä kiinni ja minun pitää saada se pysymään paikallaan. Hän laittoi poraa kiinni ja kurotti pistokkeeseen jolloin äitini tönäisi jalkalistaa. Hän alkaa syyttää ja huutamaan minulle siitä, että liikutin jalkalistaa, jolloin yritän kertoa että hän liikutti sitä. Äitini suuttui siitä todella paljon ja huusi "Mä en kestä tota sun lässytystä! Laitoimme myös taulun kiinni oveen ja minun piti olla todella huonossa asennossa. Pidin kiinni kehyksestä, mutta hän itse "korjasi" asentoa koko ajan. Hän huusi minulle siitä, että olin liikuttanut sitä. Tälläisiä esimerkkejä on monia.
Mitä te ajattelette näistä asioista. Tuntuu, että hän saa olla niin väsynyt ja vittuuntunut kuin haluaa, mutta minun pitää olla aina hymyssä suin.
Mitä sinä tekisit noissa tilanteissa.
Kommentit (7)
Minä taas, jos ja koska olisin aikuinen, ajattelisin, että onpas toinen tiukalla, antaa sen äyskiä. Ja että huomenna ei sit tehdä mitään remppahommia, eihän tuota pitkän päälle katsele susikaan. Ja että minussakin epäilemättä on yhtä jos toista vaikaa, mahdoinkohan minä nyt kuitenkin liikuttaa sitä ja johtuuko se, että minä en ymmärrä toisen puhetta nyt varmasti siitä, miten hän puhuu vai siitä, miten minä kuuntelen. Jos vain puolittain kuuntelee, ei useinkaan ymmärrä. Ja ajattelisin, että vaikka toinen on hermostuksissaan vähän ääliö, minulla ei kannata silti olla, koska samassa veneessä upotaan tai kellutaan kun samassa perheessä eletään.
Ylläolevan sanon, koska meidän perheessä on myös rakennettu ja remontoitu omien töiden ohella viimeiset 15 vuotta, joten kokemusta on - mutta yksikään yksittäinen remppatyömaa ei ikinä kyllä ole kestänyt noin kauaa ja varmaan teillä hiertää myös pelko siitä, että ehkä sitä sloppua ei tulekaan.
Kuitenkin, koska/jos ap on 14-vuotias, häneltä ei voi vaatia ihan sitä samaa, mitä aikuisilta. Äidin ja aikuisen pitäisi pitää hermonsa ja olla purkamatta vittuuntumistaan tai hermostumistaan perheenjäseniinsä tai lapsiinsa - mutta tosiasia on myös, että ei se aina käy, varsinkin jos toinen teini-iän ominaisuuksilla vähän provosoi. Lisäksi 14-vuotias on "melkein" aikuinen, joten ei häntä enää tarvitse suojellakaan samalla lailla kuin jotain alle kouluikäistä. Man up, eli miehisty ja ajattele, että tämä on nyt hyvää harjoitusta sitä varten kun sulla joskus on oma perhe ja sillä jotain ongelmallisia projekteja. Koska vaikka ymmärtäisit olla koskaan hankkimatta mitään remppakohdetta, voin luvata, että kyllä sullekin JOTAIN ongelmia kuitenkin vastaan tulee.
Hienosti kirjoitat 14v pojaksi....
mutta siis jos jos ei ole provo ap, niin sano suoraan äidillesi että hoitaa itse sen rempat jos ei apu kelpaa (moni teinari ei tee tuon taivaallista vaikka kuinka anelee ja kiristää) ja että koittaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen vaikka kuinka stressaa, teinit ne yleensä kiukuttelee eikä vanhemmat, mutta ei aikuiset saisi sitä väsymystä ja turhautumista lapsiin purkaa, vaikka ihmisiä ovatkin.
Sano että voisi pitää vaikka viikon taukoa rempasta ja tuulettaa pääkoppaansa ja sitten alkaa taas hommaan uudella tarmolla.
Jotenkin minusta tuntuisi paljon todellisemmalta, jos 14-vuotiaan ja äidin roolit vaihdettais.
14-vuotias poika ei ole varmaan koskaan kuullutkaan naisihmisten vaihdevuosista eikä PMS:sta, eikä nähtävästi perheessä ole isää tai muuta aikuista miestä, vai onko? Isältäsi saisit vertaistukea.
Vastaisin oikein mielistelevästi takaisin: jos äiti esim syyttää listojen liikuttelusta, vastaisin mielin kielin että "oi olet oikeassa, minähän näitä aina liikuttelen" tms. Voisi ihmetellä sun asennetta mutta ehkä oppisi jotain.. tai sitten ei...
Onko teillä miestä talossa? Jos ei, niin pahoin pelkään, että olet miehen korvike. Äitisi kokee oikeudekseen tiuskia ja äyskiä sinulle, kuten monet naiset tekevät miehilleen. Ja tosiaan kuukautiskierto vaikuttaa valitettavasti asiaan paljon. MUTTA sinä olet lapsi, mitä tosiseikkaa äitisi ei tunnu muistavan.
Sinuna ap kirjoittaisin äidillesi kirjeen, jossa kertoisin tunteistani. Olet selvästi lahjakas ilmaisemaan itseäsi kirjallisesti, joten siitä vain rohkeasti. Äitisi saa rauhassa lukea ja sulatella ajatuksiaan. Luulenpa, että kirjeen lopussa hänellä on kyynel silmässään ja pahoittelee käytöstään. Jos ei näin tee, on kyllä aika sydämetön :(
Sama tuli mieleen kun 7:lla kun tän luin. Itse olen naimisissa miehen kanssa joka 15 vuotiaasta oli äidillene miehen korvike, ja käytös oli juuri tuollaista. Eli kirjoita ylös nuo ajatuksesi ja anna se äidillesi luettavaksi. Missä isäsi on, voisiko hän osallistua tuohon keskusteluun? Ja taukoa tuohon rempan tekoon. Eihän tuollaista kestä hullukaan. Muista että 6h kouluiltana remppaan sinun ikäiseltä on LIIKAA. Se on liikaa työssäkäyvälle (?) äidillesikin. Eli rajat peliin, ihan teidän molempien jaksamisen takia. Jos kirje ei auta, sitten ota mukaan joku muu perheenjäsen keskusteluun: isovanhemmat, kummisi kuka vaan. Tarvitset aikuisen ihmisen tukea.
A) Aikuisena sanoisin että pidä tunkkis ja kehottaisin ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan, sekä remppa- että pääkoppa-asioissa.
B) Teininä varmaan heittäisin jotain seinään, löisin jotain rikki, huutaisin ja karkaisin kotoa pariksi päiväksi.