Sukset menny ristiin miehen tyttären kanssa

Ihminen valehtelee keskimäärin 200 kertaa päivässä, ehkä oman käytöksesi tulkitset liioitteluksi, ja kun kyseessä joku muu on se valehtelua.

Niin. Yleisestiki voi sanoa, että jokaisen äitipuolen olisi vähintäänkin ymmärrettävä, että miehellä johon hän rakastuu on aiempaakin elämää. Ap ei voi rakentaa miehen kanssa kahdestaan vain sitä elämää, joka hänelle sattuu sopimaan, vaan tytär kasvukipuineen ja isän jättämistä pelkäävänä on otettava huomioon, vaikka ei niin huvittaisi. Ole sentään ap onnellinen, ettet (ilmeisesti) joudu sopeutumaan kuviossa myös tyttären äitiin! (Vai ei ole tullut vain eteen vielä?)

Hei

Minunkin korvaani särähtävät pahasti nuo, että et ota mitään yhteyttä koko tyttöön. Minusta sinä käyttäydyt keskenkasvuisesti. Ihmiset valehtelevat joskus. Mutta heille pitää perheessä ainakin antaa anteeksi! Hän on vielä lapsi.

Sinä olet nyt hylännyt lapsen, osoittanut että hän on niin paha, ettei hänen kanssaan voi olla tekemisissä.

SINÄ olet vastuussa omista tunteistasi. SINÄ loukkaannuit. SINÄ et voi antaa anteeksi. SINÄ et puhu. Näin voit toki tehdä, mutta ne ovat SINUN  valintojasi. Ei kukaan aiheuta sinun tunteitasi. Sinä päätät miten asioihin reagoit. Sinulla on joku oma haava, joka saa sinut käyttäytymään kuin lapsi.

Onko tämä provo, vai mitä tuo valehtelu koski? Millaisessa tilanteessa? Käyttäytyisitkö samalla tavalla omma lastasi kohtaan vastaavassa tilanteessa?

Valehteleva teini! OMG!!!

Hei jos nuo on sun kasvatusmetodit (mykkäkoulu, välttely, oletus että lapsi alottaa välien paikkaamisen itse), niin eihän sulla itsellä ole lapsia, EIHÄN?

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:44"]

Valehteleva teini! OMG!!!

[/quote]

:DDDD

Totta muuten... Pisti heti silmään aloituksessa, että mitä? Suutuin, koska teini valehteli. Tirsk.

Hei ap,

Kiinnostaisi oikeasti kuulla vähän enemmän tästä. Mikä siis on se suurin ongelma. Oletko ap vielä paikalla?

Mulla on kaveri, joka painiskelee samojen ongelmien kanssa, ja kyllä se ulospäin kuulostaa siltä, että lapsi joutuu välikappaleeksi aikuisten välisessä suhteessa.

Kun jos teidän parisuhde kunnossa, niin voiko oikeasti jonkun "huono" käytös vaikuttaa sinuun noin paljon.

Pls kerro lisää näistä tirskahduksista täällä huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:44"]

Valehteleva teini! OMG!!!

[/quote]

:DDDD

Totta muuten... Pisti heti silmään aloituksessa, että mitä? Suutuin, koska teini valehteli. Tirsk.

[/quote]

Niinpä. Tosin elämä on välillä kovin ihmeellistä. Lasteni vaari eli ex-appiukkoni löi välit poikki esikoiseen, koska tämä käyttäytyi huonosti (eli   silloin 12-vuotias tyttöni ei tervehtinyt kauniisti vaariaan, kun kohtasimme tytön tanssiesityksen jälkeen aulassa). Tyttö lähetti käskystäni vaarille tekstiviestin, jossa kirjoitti ettei ollut tarkoittanut pahoittaa tämän mieltä. Viestiin ei koskaan vastattu, mutta minulle kerrottiin puhelimessa, että "antaa olla, ei kiinnosta enää nähdä".   Kyseinen vaari ei olekaan nyt vuoteen ollut muuten yhteydessä kuin kerran tuonut nuoremmalle lapselle kirjan lahjaksi. Senkin haimme parkkipaikalta, hän ei halunnut tulla edes ovelle asti. Että jos 7-kymppiset saa käyttäytyä noin lapsellisesti, mitä voikaan vaatia teinivuosien myllerryksissä eläviltä...

Voi jösses - onhan se 17v. vielä alaikäinen, mutta ei nyt ihan lapsi sentään! Kyllä mielestäni tuon ikäisen tulee jo kyetä pyytämään anteeksi törttöilyitään, eikä olettaa vanhempien vaan ymmärtävän ja sietävän ja kestävän ja jaksavan ja aina vaan antavan anteeksi. Teinit valehtelee juu, mutta tuleeko teinien valehtelemista sitten vain katsoa läpi sormien? Sekö sitten on hyvää kasvattamista? Meillä jo miehen ekaluokkalainen tietää, että valehdella ei saa ja osaa kyllä pyytää anteeksi, mikäli siitä jää kiinni. 

Ei tietenkään ole lupa valehdella, mutta ei silti tarvitse lopettaa kommunikointia kenenkään kanssa. Jos työpaikalla noin käyttäytyisi, että ei puhuisi jonkun kanssa, se olisi työpaikkakiusaamista. Tai jos päiväkodissa joku kieltäytyisi puhumasta jonkun kanssa, niin ei sitäkään sallittaisi.

Mutta ap:n mielestä hän voi silti käyttäytyä noin tyttöä kohtaan.

Eikö nää "äitipuolet" (joilla toki on hankala rooli, kaikki sympatia muuten heille) tajua, että lapsi on kuitenkin se, joka on joutunut tilanteeseen, ja hän kokee asemansa uhatuksi kun taloon tulee isä/äitipuoli. Hänen elämäänsä "tunkeutuu" ihminen, joka saa vielä käskyttää tätä jne. Lapsi tai nuori on viime kädessä aina altavastaajana.

Onneksi oma äiti ei hylännyt mua sen takia, että valehtelin teininä.

Ja valehtelin vaikka mitä, missä olen, mitä teen, mitä kukin teki, mitä olen tehnyt, läksyt on tehty, en tehnyt opettajalle mitään, turhasta huusi... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Valtaosan äitini tiesikin valheeksi ja ollaan jälkikäteen niitä naureskeltu, että kaikkea sitä uskoinkin äitsykän uskovan xD

Ja onpahan mulla myös pari lapsipuolta. Ja ajatella, nekin on valehdelleet mulle, läksyt on tehty, toi aloitti... Ja erittäin hyvissä väleissä ollaan edelleen.

Ap:n kannattaisi ehkä koittaa sellaista aikuiseksi kasvamista.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 11:40"]

Voi jösses - onhan se 17v. vielä alaikäinen, mutta ei nyt ihan lapsi sentään! Kyllä mielestäni tuon ikäisen tulee jo kyetä pyytämään anteeksi törttöilyitään, eikä olettaa vanhempien vaan ymmärtävän ja sietävän ja kestävän ja jaksavan ja aina vaan antavan anteeksi. Teinit valehtelee juu, mutta tuleeko teinien valehtelemista sitten vain katsoa läpi sormien? Sekö sitten on hyvää kasvattamista? Meillä jo miehen ekaluokkalainen tietää, että valehdella ei saa ja osaa kyllä pyytää anteeksi, mikäli siitä jää kiinni. 

[/quote]

Tietenkin on syytä vaatia hyvää käytöstä, mutta ap kysyi apua parisuhteen ylläpitämiseen. Jos sen antaa riippua teinin käytöksestä, niin se tie on lyhyt. Voi siis joko hyväksyä tosiasiat että teini välillä valehtelee ja yrittää kasvattaa teiniä siinä sivussa

tai ajatella, että teini ei saa tehdä virheitä ja jos tekee, niin mä en ala mitään.

entä jos kokeilisit tehdä jotain ihan eri tavalla kuin ennen saadaksesi tilanteen paremmaksi? Ehkä voisit antaa tytölle valehtelun anteeksi, samoin kaikki muutkin mokat, sanoa hänelle että kukaan ei ole täydellinen, itsekin olen mokaillut, sinä olet silti ihan hyvä tyttö. Ehkä tyttö tätä hetken mietityttyään tahtookin alkaa käyttäytyä odotusten mukaisesti, eli ei enää temppuilisi ja valehtelisi? Voi toki vielä jonkin aikaa sellaistaki kokeilla, katsoa oletko tosissasi, mutta ajan myötä ehkä muuttaa käytöstään. Yritä olla pitkäjännitteinen, jos suunnittet pitkää suhdetta tytön isän kanssa - tyttö tulee koko elämänsä olemaan mukana hänen elämässään, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Itsellä sen verran kokemusta asiasta, että oma teini oli ihan kamala, ja ammatti-ihmiseltä sain neuvon, että pitäisi silti aina uskoa ja luottaa, koska se on jokaiselle ihmiselle, ja jos aina epäillään, niin ei ole mitään kannustinta edes yrittää olla kunnolla. Ei ollut helppoa, kun taustalla oli vaikka mitä, mutta tein ohjeen mukaan (tosin pienin askelin, en esim. antanut juosta öitä ulkona, ryypätä rauhassa tms.). Joka tapauksessa nyt ollaan tilanteessa, jossa entinen kauhu-teini on erittäin fiksu 17 vuotias, joka huolehtii koulustaan, ei käytä päihteitä (no ehkä joskus vähän alkoholia ottaa, mutta hyvinkin kohtuudella), tulee ajoissa kotiin (vaikka varsinaista kotiintuloaikaa ei enää ole, vain ilmoitusvelvollisuus) jne.

Joskus unohtuu, että myös teinit on ihmisiä, jotka tuntee ja ajattelee ihan samalla tavalla kuin muutkin. Kun ne tekee pahojaa, niille tulee siitä huono omatunto, vaikkei sitä vanhemmille näytetäkään, sen sijaan käyttäydytään entistäkin uhmakkaammin. Jos vanhmmat lähtee mukaan tähän, tilanne vaan pahenee ja pahenee.

Ja lopuksi: asiat on tietenkin aina tilannekohtaisia, ei kaikille ihmisille/teineille päde samat jutut, ja jotkut ihmiset ovat niin vaurioituneita, ettei mikään auta, kaikki ympäristössä olevat vaan kärsii. Mutta jos kyse on vasta 17 vuotiaasta, niin pahassakin tapauksessa ehkä voisi vielä auttaa, jos ei itse pysty niin ehkä joku ammatti-ihminen?

Eihän sun miehellä yhtä teiniä ole, kun kaks; tytär ja sen äitipuoli. Onnea vaan miehelle koittaa selvitä tuossa tilanteessa.

Siis juuri noin voisin kuvitella käyttäytyvän mun kahden teinityttöni, toinen valehtelee toiselle ettei esim ole lainannut tämän vaatteita. Toinen saa selville että se on vale ja aloittaa ignorettamisen ja mykkäkoulun.

Jos olisin miehesi, katsoisin tilannetta ehkä hetken, sen jälkeen tulisin siihen tulokseen, että valitsen lapsen. Jos aikuinen käy mykkäkoulua, joka on siis henkistä väkivaltaa psykologien mielestä - aikuinen ei kelpaa lapseni elämään ja minulle puolisoksi.

Summa summarum: heittäisin siis ap:n ulos elämästäni.

Teini-ikäiset on tyhmiä ja jos ei pysty siihen, ei voi olla teinin elämässäkään.

a)  Se on teini, teinit kokeilee rajojaan ja valehtelee.. ihan jokainen joskus

b) Jos se olisi sun biologinen lapsi, hylkäisisitkö sen myös ?

c) Sä olet aikuinen jonka tehtävä on auttaa teiniä sen angstin yli ja auttaa sitä kasvamaan paremmaksi ihmiseksi. Noinko sä sen meinaat tehdä ?

d) Rajat ja Rakkaus, jos valehdellaan, siitä seuraa rangaistus ja anteeksi täytyy pyytää ja kun se on suoritettu niin asia unohdetaan. Nyt se teini ei tiedä mitä sä haluat siltä jotta tilanne palaisi ennalleen... Ennalleenhan sen on palattava tai on ero edessä.

Jatkakaa 2 asunnon seurustelua, kunnes tytär muuttaa pois kotoa. Ainoa järkevä vaihtoehto. Isä- tai äitipuolen muuttaminen teini-ikäisen perheeseen ei useinkaan kerta kaikkiaan onnistu, vaikka kaikki osapuolet olisivat ihan normaaleja ihmisiä.

Mun faija on just sellainen apina, joka valitsi henkisesti keskenkasvuisen naisystävän ennen minua. Nyt vuosikymmenten jälkeen isä ukkoutuu kovaa kyytiä ja haukkana hänet itselleen ominut äitipuoli on ihan hajalla kun joutuu huolehtimaan yksin vanhasta kääkästä. Isä ei ollutkaan sellainen unelma catch kuin tämä ajatteli, vaan on ollut koko ajan enenevästi sairaalloisen pihi, jääräpäinen ja lapsellinen juoppo. Jos minua ei olisi pelattu ulos kuviosta, auttaisin monessa, nyt en edes voi tehdä mitään, kun äitipuoli ei päästä isääni edes puhelimeen kanssani puhumaan, eikä isä-lassukka uskalla sanoa mitään.

Niin että kannattaa todella miettiä minkälainen elämä on edessä miehen kanssa, joka hylkää oman lapsensa.