Sukset menny ristiin miehen tyttären kanssa
Emme asu samassa osoitteessa miehen kanssa, mutta tarkoitus olisi joskus asua. Miehen kanssa asuu hänen 17 vuotias tytär. Olen tullut hänen kanssa hyvin toimeen, mutta nyt on jäänyt valehtelusta kiinni. Vielä täysin tarpeettomista valheista. Valehteli vielä todella törkeästi ja suoraan silmiin katsoen. Tämän episodin jälkeen en ole lapselle puhunut. Eikä hänkään minulle. Vuoden verran olen hänen toittoilujaan katsonut ja nyt riitti.
Tämä tietenkin vaikuttaa parisuhteeseemme miehen kanssa. Tyttärestä ei enää puhuta mitään.
Mies kertoi, että edellisen suhteiden ongelmat ovat alkaneet, kun tyttärellä on ollut joku ongelma. Pidin tuota hassuna syynä parisuhteen ongelmiin. Nyt ymmärrän vasta mitä hän tarkoitti. Mietin vain, että mitä pitäisi tehdä ettei omakin suhde nyt kariudu. Tyttärelle on yritetty puhua, mutta en jaksa enää, kun ei hänelle mikään päähän mene.
Voiko suhde onnistua, vaikka en tulisi tyttären kanssa toimeen? Onko kellään kokemuksia.
Kommentit (39)
Muuttaa varmasti viiden vuoden sisällä. Pariin vuoteen ei ainakaan ole suunnitelmissa.
Ap
Ehkä se on tytön tapa oireilla, kun joutuu "jakamaan" isänsä. Saattaa jopa alitajuisesti aiheuttaa ongelmia, koska niihin isänsä suhteet ovat aiemminkin kaatuneet. Sinuna välttäisin viimeiseen asti vastakkainasettelua sinun ja miehen tyttären välillä, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Olisi varmasti myös parempi, että puhuisit tytölle suoraan tuntemuksistasi, etkä kommunikoisi vain miehen kautta, koska silloin tytölle saattaa tulla tunne, että hän on jäämässä yksin kahta vastaan. Ymmärrän turhautumisesi, sillä 17-vuotias vaikuttaa ulkoisesti melkein aikuiselta, mutta sisimmässään hän on kuitenkin vielä isänsä tyttö ja oikkuilee toisinaan kuin lapsi. Nyt kannattaa vain leikkiä rauhallista aikuista, vaikka kuinka vituttelisi. Jaksamisia! :)
Ei aikuiset ihmiset leiki mykkäkoulua, AP katso peiliin!
Olen puhunut suoraan tytölle hänen käyttäytymisestä. En siis isänsä kautta. En vain tähän elämäntilanteeseen todellakaan jaksa hänen oikutteluita. Sen olen hänelle myös kertonut. Tiedän, että on pieni tyttö vielä. Olen häntä tukenut aikaisemmin ja auttanut monessa asiassa. Kiitos on sitten vaan peetä niskaan.
Tuntuu turhalta jatkaa suhdetta, koska en voi sietää tytärtä juuri nyt. Rakastan miestä. Ei miestä voi laittaa elämään meidän väliin. Kahden rakkaan väliin, jotka ovat ilmi riidoissa.
Ap
Ihmettelen vielä tuota tilannetta, mistä "kaikki alkoi". Miten voi lapsi valehtelulla loukata sinua? Miksi hän valehteli? Miksi sinä jouduit siitä kärsimään? Kai tyttökin joutui? Oliko se niin kuin ihan sinun elämääsi isostikin vaikuttava valhe?
Vika on vain ja ainoastaan ap:ssa. Tyttö vaistoaa halusi muuttaa miehen kanssa yhteen. Fiksu aikuinen asuu omassa asunnossaan ja pitää kumppanin lapseen etäisyyttä.
Miten voit pitää mykkäkoulua ja silti puhua?
Niin ja jos vasta vuoden olette seurustelleet, niin mitään kiirettä muuttaa yhteen ei ole. Vaikuttaa siltä, että haluat hyötyä miehestä.
Ap, olet täys paska. Tyttö on lapsi, vaan niin taidat olla sinäkin. Aikuinen ihminen ei VIHAA LASTA! Tai pidä mykkäkoulua. Vaan ymmärtää oikkuja ja jaksaa yrittää. Menetät arvostusta miehesi silmissä joka päivä kun mykkäkouluasi ja lapsellista touhuasi jatkat. Muista, että kunnon mies valitsee lapsensa ja sinun välillä aina lapsensa.
Nyt kasvat aikuiseksi!
t. äitipuoli itsekin
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:39"]
Emme asu samassa osoitteessa miehen kanssa, mutta tarkoitus olisi joskus asua. Miehen kanssa asuu hänen 17 vuotias tytär. Olen tullut hänen kanssa hyvin toimeen, mutta nyt on jäänyt valehtelusta kiinni. Vielä täysin tarpeettomista valheista. Valehteli vielä todella törkeästi ja suoraan silmiin katsoen. Tämän episodin jälkeen en ole lapselle puhunut. Eikä hänkään minulle. Vuoden verran olen hänen toittoilujaan katsonut ja nyt riitti.
Tämä tietenkin vaikuttaa parisuhteeseemme miehen kanssa. Tyttärestä ei enää puhuta mitään.
Mies kertoi, että edellisen suhteiden ongelmat ovat alkaneet, kun tyttärellä on ollut joku ongelma. Pidin tuota hassuna syynä parisuhteen ongelmiin. Nyt ymmärrän vasta mitä hän tarkoitti. Mietin vain, että mitä pitäisi tehdä ettei omakin suhde nyt kariudu. Tyttärelle on yritetty puhua, mutta en jaksa enää, kun ei hänelle mikään päähän mene.
Voiko suhde onnistua, vaikka en tulisi tyttären kanssa toimeen? Onko kellään kokemuksia.
[/quote]
Tämä kohta todellakin kaipaa selitystä. Kun on kyse nuoresta, niin saa olla aika helvetinmoinen valehtelu, että "et enää ikinä puhu hänelle" wtf?!
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:39"]
Voiko suhde onnistua, vaikka en tulisi tyttären kanssa toimeen? Onko kellään kokemuksia.
[/quote]
Mutta sen verran piti vielä jatkaa, että riippuu miehestä. Jos asia ei selviä mutta hän on valmis hylkäämään tyttärensä, niin toki, mutta itse miettisin, haluanko olla miehen kanssa, jolle sellainen käytös on ok.
Fiksu mies valitsee aina lapsen ja hänen etunsa. Muut ovat munattomia. Itselleni ei ainakaan sellainen kelpaa.
Minulle valehtelu on pahinta mitä ihminen voi tehdä. Luottamus on mennyt, eikä tyttö itse yritä paikata välejä. Olen syvästi pettynyt tyttöön ja hän sen tietää, koska kerroin sen hänelle aikaisemmin. En puhu hänelle tällä hetkellä, en soita tai laita viestejä, niin kuin ennen tein. En mene tilanteisiin missä hän on.
Miehen ei todellakaan tarvitse valita minua tai tytärtään. Tytär on etusijalla. En edes halua miestä, joka on hyljännyt oman lapsensa. Ei antaisi minusta hyvää esimerkkiä omille lapsillekaan. Tosin heidän isänsä on heidät hyljännyt.
Hyötyä miehestä, anna minun kaikki kestää. Ei todellakaan ole kyse siitä. Minä haluan sellaisen suhteen, missä jossain vaiheessa asutaan samassa osoitteessa ja jaetaan arki. Herätä toisen vierestä aamulla ja illalla antaa hyvän yönsuukko.
Mitä minun pitäisi tehdä tuon tyttären kanssa? Puhuminen on mennyt kuuroille korville. Keinot ovat vähissä.
MINÄ, MINÄ, MINÄ ... Minä haluan! Minulla on ongelma! Ei pidä syyttää peiliä jos naama on vino.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 00:09"]
Minulle valehtelu on pahinta mitä ihminen voi tehdä. Luottamus on mennyt, eikä tyttö itse yritä paikata välejä. Olen syvästi pettynyt tyttöön ja hän sen tietää, koska kerroin sen hänelle aikaisemmin. En puhu hänelle tällä hetkellä, en soita tai laita viestejä, niin kuin ennen tein. En mene tilanteisiin missä hän on.
Miehen ei todellakaan tarvitse valita minua tai tytärtään. Tytär on etusijalla. En edes halua miestä, joka on hyljännyt oman lapsensa. Ei antaisi minusta hyvää esimerkkiä omille lapsillekaan. Tosin heidän isänsä on heidät hyljännyt.
Hyötyä miehestä, anna minun kaikki kestää. Ei todellakaan ole kyse siitä. Minä haluan sellaisen suhteen, missä jossain vaiheessa asutaan samassa osoitteessa ja jaetaan arki. Herätä toisen vierestä aamulla ja illalla antaa hyvän yönsuukko.
Mitä minun pitäisi tehdä tuon tyttären kanssa? Puhuminen on mennyt kuuroille korville. Keinot ovat vähissä.
[/quote]
Hei en usko, että on mitään mitä voit tehdä, jos valehteleminen sinänsä on sinulle teidän kahden sinun ja tyttären väleissä ongelma. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, niin nuori testaa rajojaan myös sinun kanssasi, vaikka et ole hänen oma vanhempansa. Teidän suhteenne on erilainen kuin "ystäviesi ja sinun", se sinun täytyisi nyt käsittää. Tytär ei ole ikävä kyllä voinut valita sinua ja hän haluaa ehkä kostaa sen, mutta ei niinkään sinulle, vaan "koko asetelmalle." Älä siis ota sitä itseesi!!
Etkö voisi olla sen verran aikuinen, että et vaadi tyttäreltä enempää, kuin on mahdollista saada? Jos hänen valehtelunsa ei vahingoittanut sinua mitenkään, niin koita jättää se teinitytön hölmöilyjen piikkiin. Tiedän, että se tuntuu ihan epäreilulta, mutta tytön ei ole mikään pakko hyväksyä sinua eikä käyttäytyä sinua kohtaan, se vain on fakta.
Tai korkeintaan voit silloin valittaa tästä tytön isälle, mutta isä ei voi sille ehkä sen enempää kuin sinäkään, koska kyse on nuoren tunteista, joilla hän kokeilee sinua.
Miehen tulisi enemmän kuin tyttären vakuuttaa tässä tilanteessa sinulle, että te selviätte tästä. (Jos mies osaa / pystyy, mutta se vaatii aikamoista kypsyyttä myös mieheltä.)
Toivottavasti kaikki järjestyy, mutta se, keneltä tuossa kuviossa pitää nyt vaatia jotain ei ole tytär. Niin epäreilulta kuin se kuulostaakin. On sinun ja miehesi välinen asia käsitellä jatkatteko yhdessä, jos sinulle tyttären valehtelu on "Dealbraker".
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 23:18"]
Olen puhunut suoraan tytölle hänen käyttäytymisestä. En siis isänsä kautta. En vain tähän elämäntilanteeseen todellakaan jaksa hänen oikutteluita. Sen olen hänelle myös kertonut. Tiedän, että on pieni tyttö vielä. Olen häntä tukenut aikaisemmin ja auttanut monessa asiassa. Kiitos on sitten vaan peetä niskaan.
Tuntuu turhalta jatkaa suhdetta, koska en voi sietää tytärtä juuri nyt. Rakastan miestä. Ei miestä voi laittaa elämään meidän väliin. Kahden rakkaan väliin, jotka ovat ilmi riidoissa.
Ap
[/quote]
Vanhemmuus on sitä että auttaa ja tukee ja välillä tulee p:tä niskaan. Ei mahda mitään. Joko jaksat tai et jaksa, mutta siinä lähtee sitten se parisuhde samalla oven avauksella.
Ap:n kysymykseen voin vastata, että ei tuolla ole mitään mahdollisuuksia toimia. Se ei kuitenkaan johdu miehestä eikä miehen tyttärestä tai tämän valehtelusta, mitä ikinä se sitten koskikaan tai sisälsikään. Se johtuu siitä, että ap:n odotukset perhe-elämästä ovat epärealistiset. Ap:lle täytyisi olla kiiltokuvaelämää, kaikki mukavasti ja helposti ja mitään vaivannäköä ihmissuhteissa tai kasvatuksessa tai kasvamisessa ei saisi olla. Kaikki pitäisi olla valmista ja sit hän vaan sujahtaisi ympärillään pyörivään kuvioon. mut ymmärthän sä, että se kuvio, mikä miehellä ja tämän tyttärellä on valmiina ei VOI pyöriä sun ympärillä, joten sun kuvitelma vaan on mahdoton.
Ap:llä ei ole lapsia, vai onko? Jos olisi omia, luulisi että ymmärrät ap tilanteen. Itse olen isäni uuden naisystävän kanssa noita kuvioita läpikäynyt ja ymmärrän tytärtä, hän on vasta lapsi tuossa asetelmassa. Äitipuoli en ole ollut, mutta toisella puolella eli tyttärenä olleena sanoisin, että ei se äitipuolena olo takuulla aina herkkua ole ja saat olla 50% hyveellisempi ihminen kuin tytön omat vanhemmat, jotta saisit täyden hyväksynnän, mutta jos jaksat vaan purra hammasta ja arvostaa itseäsi niin lopussa kiitos seisoo. Ei se tytär enää 25:na jaksa temppuilla, jos kokee, että sinuun voi luottaa :D
Kohtahan tuo muuttaa pois.