Elämä bipon puolisona?

Hei,

haluaisin kuulla kokemuksianne, te bipojen puolisot.
Miehelläni epäillään tuota, tarkkaa diagnoosia ei ole vielä tehty.
Elämä on ollut pari vuotta aika rankkaa lähinnä tuon ailahtelun takia,
tuntuu että itsellä on aika voimat lopussa parisuhdeongelmien takia. Mietin paljon, onko käytös oikeasti sairautta vai pelkkää ilkeyttä minua kohtaan. Välillä rakastava jne, mutta aina tulee esiin nuo ikävät piirteet. Miten olette selvinneet? Riitatilanteet ovat pahimpia, kun minun ei kestä sanoa yhtään mitään.. Pitäisi vain ymmärtää ja ymmärtää, olla hiljaa, vastata miehen kysymyksiin jne. Jos sanon mielipiteeni, uhkailee jne. Lopputulos on usein se, että ruotii riidan jälkeen vain minun käytöstäni, syyttää hulluksi jne. Itse olen päättänyt etten lähde mihinkään asiattomaan mukaan, mutta välillä menee yli hilseen, ja sanon tietenkin sellaista mitä ei pitäisi. Hän kyllä haukkuu minut joka kerta lyttyyn.. Mutta minun sanomisiani muistelee pitkään. Miten jaksatte??